Pälkäneen Luja-Lukko lähtee kakkossarjan loppukiriin joulutauon jälkeen kahdeksannelta sijalta. Luja-Lukon leirissä ollaan tilanteeseen suhteellisen tyytyväisiä: sarja on ollut edelliskautta tasokkaampi, ja pälkäneläisjoukkue venyi historialliseen neljän voiton putkeen syksyn lopussa.
– Pienellä petraamisella olisi ollut vielä realistista ottaa kuusi pistettä lisää, mutta se on saatu, mitä on ansaittu. Olemme pystyneet ottamaan pisteet niiltä joukkueilta, jotka ovat meidän alapuolella. Keväällä olisi tarkoituksena raapia muutama piste meidän edelle olevilta, valmentaja Petteri Miettinen summaa.
Hänen mukaansa tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa sitä, että joukkueen on nimenomaan onnistuttava joukkueena – ei yksilöinä. Miettinen – ja johtavan roolin ottanut Ville Mattila – ovat tehneet kosolti töitä juuri joukkueen nuorten yksilöiden kehityksen eteen.
Joukkuelaji on yksilöiden peliä
Kauden aikana etenkin muutaman pelaajan tuntuva kasvu lämmittää valmennusta ja seurajohtoa.
Tahmeasti kauden aloittaneen Ville Järnvallin ahdistuksen huomasi jossakin vaiheessa lehtereille asti, mutta käyrän käännyttyä nousuun pelaaminen on ollut vakuuttavaa. Joni Sokka tuntuu silminnähden nauttivan pelaamisesta liberona ja jälki on ollut sen mukaista – Sokka on nostanut palloa kovilla prosenteilla ja ottanut ykkösliberon paikan joukkueessa. Vähälle vastuulle LeKi:ssä vielä jäänyt nuori Tomi Perkiö on janonnut peliaikaa, toimivan farmisopimuksen myötä saanut sitä Luja-Lukossa ja kypsynyt niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Valmennuksen vahvasta panoksesta huolimatta varsinaisen työn ovat kuitenkin tehneet nuoret itse.
– Kesä todisti, että meidän junioreilla on oma tahto treenata. He halusivat käydä harjoittelemassa myös sovitun tauon aikana, manageri Jari Perkiö huomauttaa.
Jopa seitsemän juniori-ikäistä pelaajaa joukkueessa merkitsee sitä, että joukkueen suoritustaso vääjäämättä heittelehtii jonkin verran. Joukkueurheilussa toki jokaisella pelaajalla on muutenkin välillä parempia ja välillä heikompia jaksoja.
– Jonkun vire voi pudota sairastelun, jonkun toisen vähentyneen peliajan takia. Valmentajilta vaaditaan herkkää silmää ja korvaa koko ajan. He joutuvat naaraamaan alamaihin vajonneita kavereita ylöspäin kärsivällisellä otteella On selvää, etteivät kaikki ole ikinä tyytyväisiä omaan rooliinsa ja paikkaansa joukkueessa, Perkiö muistuttaa.
Paljon kovia kotipelejä
Luja-Lukon kausi jatkuu perjantaina kotipelillä Lempäälän Jyryä vastaan. Haussa on muutos syksyllä vallinneeseen trendiin, jossa kotisalissa esitykset jäivät vaisuiksi.
– Kotipelit ovat jostain syystä olleet meillä nihkeitä. Miksi, en osaa vastata aivan suoraan, mutta yksi on salin pienuus. Tämän pitäisi olla etu meille, koska treenaamme siellä, mutta näin ei ole ollut. Pieni sali tuo haasteet lähestulkoon kaikkeen tekemiseen, valmentaja Miettinen puntaroi.
Manageri Perkiön mukaan seurassa on tehty työtä koko ajan sillä mielellä, että toiminnassa olisi uskottava kakkossarjajoukkue ensi syksynä avattavaan liikuntahalliin.
Kotivire olisi hyvä löytää, sillä vieraspelipainotteisen syksyn jälkeen kevät tuo mukanaan peräti seitsemän kotiottelua. Osan ajankohtaa siirrettiin, sillä peräti kuusi Luja-Lukon nuorta taistelee keväällä sijoituksista A-nuorten SM-turnauksissa. Aiemmasta otteluohjelmasta poiketen Turun Toverit saapuu yhteiskoululle 26.1., Narvi-Pallo 9.2. ja Tammelan Ryske 16. maaliskuuta.
Lähes kaikki kärkijoukkueet tulevat vastaan heti kevään avauskierroksilla. Pisteitä ja voittoja haetaan, mutta katse pyritään pitämään isommassa kokonaisuudessa.
– Kakkossarja on meille tavallaan kuin SM-liiga. Tuloksesta pelataan koko ajan… mutta silti on tärkeämpää se, että prosessi menee eteenpäin kuin se, olemmeko lopulta viides vai seitsemäs, manageri Perkiö linjaa.
