Suomi ja Viro ovat pian yhtä vanhat ystävät. Virossa Suomen 100-vuotisjuhlaa muistettiin monin tavoin. Viron 100-vuotisjuhla huomioidaan varmasti myös Suomessa ja onhan yli satavuotista ystävyyttä syytä juhlia. Näin tehdään myös ystävyyskunnissa Kangasalla ja Räpinassa. Varaslähtö yhteiseen juhlaan otettiin jo viime vuoden elokuussa, kun Räpinan Kamarikuoro, Aapo Ilves ja muut kutsutut vierailivat Kangasalan räpinologit ry:n 25-vuotisjuhlissa. Tällöin järjestetty Kangasala-talon Ystävyyskonsertti, jossa olivat mukana myös Kangasalan Mieslaulajat, oli osa Suomi 100 -juhlavuotta ja 100 elämystä Kangasalla -hanketta.
Nyt on aika juhlia jälleen yhdessä. Kaikki sai alkunsa, kun Räpinan taitokeskuksen johtaja Leo Kütt soitti räpinologien puheenjohtaja Johanna Helimäelle ennen Suomen itsenäisyyspäivää ja pian oli jo sovittuna kaksi näyttelyä, toinen Räpinaan ja toinen Kangasalle.
Minkä värinen on ystävyys? – Mis värvi on sõprus? on Kangasalan räpinologit ry:n ja Räpinan taitokeskuksen (Räpina Loomemaja) järjestämä kaksiosainen taidenäyttely Suomen ja Viro 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.
Näyttelyn ensimmäinen osa pidetään 20.1.–23.2. Räpinan taitokeskuksessa, jossa voi ihastella kangasalalaista taidetta tekstiileistä lentikulaariprintteihin ja lennähtävätpä sinne Pelisalmen joutsenetkin. Mukana Kangasalaa edustamassa ovat valokuvaaja Tero Hakala, monitaitelija Anssi Kasitonni, tekstiilisuunnittelija Merja Palin, keramiikkataitelija Nina Woivalin sekä kuvataitelijat Päivi Mansikka-aho, Meeri Lehtonen ja Teemu Ranta. Sosiaalisen median voimaa ei pidä aliarvioida: kaksi postausta Kangasalan Facebook-ryhmään ja pari viestiä tuttaville. Ei mennyt aikakaan, kun oli jo taiteilijat kasassa.
Tero Hakala ja Päivi Mansikka-aho lähtevät Johanna Helimäen kanssa pystyttämään näyttelyä. Näyttelysarjan avajaiset pidetään 20. tammikuuta Räpinan taitokeskuksessa. Räpinan näyttely on osalle ensimmäinen, osalla on ollut näyttelyitä ympäri maailmaa. Näyttely kokoaa yhteen erilaisia ihmisiä ja siihen valittiin niin ammatti- kuin harrastajataiteilijoitakin, jotta jokaisella olisi yhtäläinen mahdollisuus osallistua. Näyttelystä yhdessä salista tulee iloisen sekava kuin rosolli, mutta se antaa varmasti hyvän kokonaiskuvan kangasalalaisesta osaamisesta. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, mutta Leo Kütt totesi rauhallisesti, että seuraavaan kertaan. Kulttuurivaihtoa taiteen muodossa tehtäneen siis tulevaisuudessakin.
Vastavuoroisesti näyttelyn toinen osa pidetään Kangasalla 1.–24. helmikuuta Art Villa Armas -galleriassa Pikonlinnassa, jonne tulee ainakin kolmen räpinalaisen taiteilijan yhteisnäyttely. Silloin Kangasalalla päästään ihmettelemään Eve Austan piirtämää vanhaa Räpinaa ja Viron historian suurmiehiä. Eve Austan näyttely, Minu Eesti – Minun Vironi, siirtyy Kangasalle suoraan taitokeskuksen seiniltä. Kangasalla kenties jo musiikkinsa puolesta tunnettu Aapo Ilves näyttää nyt kuvataiteellisen puolensa: Uut ja vana – Uutta ja vanhaa -kuvissa rivokin voi olla kaunis. Ene Tigasen Hetk peatuseks – Hengähdystauko, vie katsojan matkalle syvälle luontoon kauniiden makrokuvien kautta. Kangasalan näyttelylle ei pidetä varsinaisia avajaisia, vaan näyttelysarja päätetään juhlavasti 24. helmikuuta Viron itsenäisyyspäivänä.
Voisi sanoa, että ystävyyden värit ovat sininen, valkoinen ja musta. Ystävyys taitaa kuitenkin olla yhtä värikäs kuin se rosolli.
Minkä värinen on ystävyys? – Mis värvi on sõprus? –taidenäyttely. 1. osa: Loomemaja (Pargi 31, Räpina, Viro), 20.1.–23.2.2018, vapaa pääsy. 2.osa: Galleria Art Villa Armas (Armas Branderin katu 8, Pikonlinna), 1.–24.2.2018, avoinna ke–pe klo 16–19 ja la–su klo 12–18, vapaa pääsy.
