Arvi Siponen, 87, on ehtinyt nähdä yhdet jos toisetkin presidentinvaalit. Hän on nähnyt sekä Urho Kekkosen loistonpäivät ja hiljaisen hiipumisen, Mauno Koiviston nousun koko kansan presidentiksi että Tarja Halosen kaudet Suomen ensimmäisenä naispresidenttinä.
– Kyllä Koivisto oli omaa luokkaansa presidenttinä, ei kukaan muu ole tavoittanut kansaa samalla tavalla kuin hän. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei ole yltänyt samalla tavalla koko kansan presidentiksi, Kangasalla asuva Siponen miettii.
Siponen sanoo olevansa ”demari hautaan saakka”. Hän on ollut Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsen 1960-luvun alusta asti ja vaikuttanut monissa paikallistason taustaryhmissä vuosien mittaan. Hän on ollut mukana jakamassa paikallisten ehdokkaiden vaalimainoksia ja tehnyt paljon muutakin työtä puolueen hyväksi. Pirteä eläkeläinen kertoo seuraavansa edelleen politiikkaa ja nykyaikaa laajemminkin suurella mielenkiinnolla.
Asetelma tulevissa presidentinvaaleissa on senkaltainen, että ikidemari aikoo tehdä edessä olevissa vaaleissa rohkean ratkaisun ja äänestää Paavo Väyrystä. Siposella ei ole mitään SDP:n ehdokasta Tuula Haataista vastaan – päinvastoin – mutta Väyrynen saa kuitenkin miehen protestiäänen.
– Harmistuin Niinistön toiminnasta Perussuomalaisten hajotessa sen verran, että annan ääneni Väyryselle. Niinistön olisi pitänyt uskaltaa rohkeasti kertoa oma kantansa ja mielipiteensä Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen, vaan ei hän uskaltanut sitä tehdä, Siponen näkee.
Mies toivoo, että Väyrynen yltäisi Niinistön todelliseksi haastajaksi ja yltäisi vaaleissa kakkossijalle.
– Niinistön läpimeno tuntuu kuitenkin aika selvältä. Oman puolueeni Haataisella tuskin on mahdollisuuksia. Äänestyskäyttäytymiseni on nyt vähän tällainen yhden miehen mielenosoitus, vaikka tiedossani on, että joillain muillakin on samankaltaisia ajatuksia, Siponen ennakoi.
Luopioisissa mökki ja kotikin pitkään
Kiuruvedellä vuonna 1930 syntynyt Siponen ei lapsuudessaan päässyt helpolla. Kun seitsenlapsisen perheen isä lähti rintamalle, oli Siposen yhdessä isompien veljiensä kanssa otettava vastuu kodin metsätöistä. Koulut olivat sota-aikana kiinni.
– Isä ohjeisti meitä lähtiessään, että nyt te teette talossa miesten hommat. Ei siinä auttanut muu kuin ryhtyä, ajat olivat silloin aika toisenlaiset kuin nykyään, 8-vuotiaana metsätöihin ryhtynyt Siponen muistelee.
Vuonna 1952 Siponen muutti Helsinkiin, jossa hän teki 40-vuotisen uran kiinteistönhoitoalalla. 1960-luvulla hän hankki mökin Luopioisista. Eläköidyttyään hän muutti vaimoineen rivitaloon Luopioisiin.
– Vaimoni kuoli yhdeksän vuotta sitten. Pari vuotta sitten muutin Kangasalle parempien palvelujen perässä. Kangasalta pääsee paremmin ajelemaan bussilla esimerkiksi Tampereen Kauppahalliin, jossa käyn usein syömässä makkaraa. Kaupunkireissut ovat tällaiselle eläkeläismiehelle mukavaa ajankulua.
Siponen ajelee Tampereelle linja-autolla mutta viihtyy edelleen myös auton ratissa. Silloin tällöin hän kääntää autonsa nokan kohti Luopioisia ja käy kyläilemässä ystäviensä luona.
– Siteeni Luopioisiin ovat edelleen vahvat, mies toteaa.
