Toimin molempien vanhempieni omaishoitajana useita vuosia huhtikuuhun 2017 asti, jolloin toinen heistä sai vakituisen asuinpaikan Harjutuulen palvelukeskuksesta. Sitä ennenkin talo oli tullut jo tutuksi intervalliosaston myötä. Jatkan edelleen kotona -asuvan vanhempani hoitajana.
Elokuussa 2017 Harjutuulen tiedotustilaisuudessa kerrottiin tulevista muutoksista. Onnelan dementiaosasto muuttaisi Attendon Satumetsään huhtikuussa 2018 ja intervalliosasto Kuusela Kukkiakotoon vuodenvaihteessa 2017–2018. Kukkiakotoon tulisi samat kuusi paikkaa kuin Harjutuulessakin, kenties jopa kahdeksan, jos tarvetta olisi.
Tammikuussa 2018 totuus iski lujaa ja matalalta: koko Harjutuuli tyhjenisi viimeistään helmikuussa. Onnelan dementiaosasto siirtyy kiireenkaupalla Satumetsään sulautuakseen 39 asukkaan taloon ilman yhdenkään entisen tutun hoitajan läsnäoloa. Nykyisen pienen yhdeksän asukkaan osaston siirtyminen uusiin ja isoihin tiloihin tulee varmasti aiheuttamaan melkoisia myllerryksiä ihan jokaisessa Satumetsän asukkaassa, olitpa sitten muistisairas tai et. Itse olen valmis olemaan muistisairaan omaiseni tukena ja hoitajien apuna (toivottavasti en harmina…) ensimmäisinä viikkoina. Muutto oli toki tiedossa jo elokuussa, aikataulu vain meni uusiksi.
Tyrmäävämpi tieto sen sijaan on intervallipaikkojen sulautuminen Kukkiakotoon. Luvattujen kuuden (kahdeksan) paikan sijaan siellä onkin vain neljä paikkaa. Ihmetellessäni tätä asiasta päättävän Kangasalan kunnan työntekijälle, minulle kerrottiin paikkojen lisääntyvän ”luonnollisen poistuman myötä” – sitä odotellessa siis, että jonkun pää keikahtaa… Missä vaiheessa nämä suunnitelmat menivät uusiksi? Tuskin tiedotustilaisuudessa palturia puhuttiin. Entäpäs jos (kun) omaishoitaja sairastuu/uupuu? Kenties silloin saattaa kuulemma löytyä paikka väliaikaisesti Kangasalan puolelta. Helppohan minunkaltaiseni keskiäkäisen tiukkapipotyttären on ottaa asioista selvää, mutta kuinka minua kymmeniä vuosia vanhempi puoliso-omaishoitaja jaksaa selvittää oikeuksiaan? Ollaan tässä kohta kaikki jonottamassa niitä neljää intervallipaikkaa – ehkä niitä siihen mennessä muutama vapautuu lisää.
Yhteiskunta ei tunnetusti arvosta kotihoitoa olipa kyseessä lasten- tai vanhustenhoito. Minä haluan kuitenkin hoitaa vanhempiani kotona niin kauan kuin siihen kykenen ja ihan vapaaehtoisesti vielä! Toisen vanhempani muutto Harjutuuleen oli tietenkin mullistava kokemus, mutta sopeutuminen kävi tavattoman kivuttomasti sekä omaiselleni että minulle – suurkiitos siitä Onnelan upealle henkilökunnalle! Intervallijaksoille pääseminen sen sijaan näyttää melkoisen toivottomalta: seuraava hoitojakso meille luvattiin huhtikuun puolivälissä! Omaishoitajahan saa ruhtinaalliset kaksi vapaapäivää kuukaudessa – kohtuullinen korvaus ympärivuorokautisesta työstä seitsemänä päivänä viikossa, eikö vaan? Rahallista korvausta nyt mainitsemattakaan… Teen nyt kuitenkin tätä ”valtiolle säästäjän ”työtäni hyvällä omallatunnolla, vaikkakin toisinaan väsyneenä. Tuskin myöhemminkään kadun valintaani, vaikka se tietenkin eläkepussissani tulee näkymäänkin. Voisiko joku silti valaista hieman, miksi Kangasala päättää näistä pälkäneläisvanhusten asioista, kun tietääkseni emme (vielä) kuulu naapurikaupunkiin?
Sinikka Mäki-Äijö,
omaishoitaja Onkkaala
