Facebookissa on keskusteltu sanoista harjakaiset ja harjannostajaiset. Muutamat keskustelijat eivät ole ollenkaan perillä näiden sanojen etymologiasta eli sanojen alkuperästä ja historiasta. Tarkastelkaamme näiden sanojen merkityksen muuttumista noin 140 vuoden aikana. Lönnrotin sanakirja ilmestyi 1866–1880. Se ei tunne lainkaan sanaa harjannostajaiset. Sanan harjakaiset se selittää näin: ”Traktering vid köp- eller byteshandel, i synnerhet vid hästköp” eli kaupan tai vaihdon yhteydessä tarjottava kestitys, erityisesti hevoskaupoissa.
Vuonna 1951 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa harjakaiset selitetään samalla tapaa kuin Lönnrotin sanakirjassa, tehdyn kaupan tai vaihdon johdosta annettu kestitys, kaupantekijäiset. Harjannostajaiset taas tarkoittavat uuden rakennuksen harjahirren (kattotuolien) paikalleen asettamisen johdosta pidettävä juhlatilaisuus.
Puhutaan paljon kielen kehittymisestä, mutta kyllähän sanojen alkuperäinen merkitys olisi muistettava, vaikka puhekielessä huudellaankin mitä sattuu. Mutta eipä edes Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuskaan kunnioita hienoa äidinkieltämme, kun se Suomen kielen perussanakirjassa (2001) jo hyväksyy harjakaiset tarkoittamaan myös harjannostajaisia. Voi voi.
Mahtaako edes Kotuksen yhteydessä toimiva Suomen kielen lautakuntakaan puolustaa hyvää äidinkieltämme ja kunnioittaa vanhojen sanojen alkuperäismerkityksiä. Ei pitäisi kovin helposti antaa periksi kielen muotivirtauksille. Siinä käy sitten niin kuin tämän sanaparinkin kohdalla on käynyt, nykysukupolvet eivät enää tiedä mitä sanalla harjakaiset on alun perin tarkoitettu.
Paul Tiililä
Kommentointi on suljettu.