Perinne ja suomen kieli

Facebookissa on keskusteltu sanoista harjakaiset ja harjannostajaiset. Muutamat keskustelijat eivät ole ollenkaan perillä näiden sanojen etymologiasta eli sanojen alkuperästä ja historiasta. Tarkastelkaamme näiden sanojen merkityksen muuttumista noin 140 vuoden aikana. Lönnrotin sanakirja ilmestyi 1866–1880. Se ei tunne lainkaan sanaa harjannostajaiset. Sanan harjakaiset se selittää näin: ”Traktering vid köp- eller byteshandel, i synnerhet vid hästköp” eli kaupan tai vaihdon yhteydessä tarjottava kestitys, erityisesti hevoskaupoissa.

Vuonna 1951 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa harjakaiset selitetään samalla tapaa kuin Lönnrotin sanakirjassa, tehdyn kaupan tai vaihdon johdosta annettu kestitys, kaupantekijäiset. Harjannostajaiset taas tarkoittavat uuden rakennuksen harjahirren (kattotuolien) paikalleen asettamisen johdosta pidettävä juhlatilaisuus.

Puhutaan paljon kielen kehittymisestä, mutta kyllähän sanojen alkuperäinen merkitys olisi muistettava, vaikka puhekielessä huudellaankin mitä sattuu. Mutta eipä edes Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuskaan kunnioita hienoa äidinkieltämme, kun se Suomen kielen perussanakirjassa (2001) jo hyväksyy harjakaiset tarkoittamaan myös harjannostajaisia. Voi voi.

Mahtaako edes Kotuksen yhteydessä toimiva Suomen kielen lautakuntakaan puolustaa hyvää äidinkieltämme ja kunnioittaa vanhojen sanojen alkuperäismerkityksiä. Ei pitäisi kovin helposti antaa periksi kielen muotivirtauksille. Siinä käy sitten niin kuin tämän sanaparinkin kohdalla on käynyt, nykysukupolvet eivät enää tiedä mitä sanalla harjakaiset on alun perin tarkoitettu.

Paul Tiililä

Kommentit (2)

  1. Paavo Mustonen

    Kieli muuttuu ja ilmaisu lyhenee. Myönnän kernaasti, että se minuakin ärsyttää ajoittain. Ilmiö johtuu kuitenkin pääosin siitä, että nykyisin kurkihirren nostaminen kaupantekijäiset kylkiäiset ja niin edelleen ovat yhtä outoa asioita, kuin olisi haaksirikko. Nykyään ei haaksi mene keneltäkään rikki, korkeintaan harrastelijan haapio kalahtaa kiville, ja kaupantekijäisetkin tarkoittavat kytkykauppaa. Umpimähkään nettiä selaten löysin kyllä useamman kielitieteilijän kuvauksen harjannostajaisista, ja siihen liittyvästä ilmaisun ongelmasta.
    Ainakin pohjoisessa timpureilla oli tapana naulata luuta talon harjaan kaiken kansan nähtäväksi mikäli nuuka isäntä jätti harjannostajaiset pitämättä. Tuota pidettiin isännälle häpeänä.

  2. Heimo Haitta

    Olen huolestuneena seurannut samaa ilmiötä. Sanoja unohdellaan ja muutellaan holtittomuudella joka pistää vihaksi. Muuttumattomana pitäisi ilmaisutapamme pitää ja mikäli mahdollista, vanhoillistaa takaisin ajalle jossa v-kirjain oli vielä w. Lisäksi kirjoitukset on muutettava kummalliseen ”runomittaan” jota varsinkin Kangasalla käytetään vuolutalkoissa. Julistuksina on viestit kansalle annettava. Ja Tiililän Pauli ilman iitä kirkonmäelle vahtimaan että rahvas käyttää sanoja oikein. Voi voi. Ja ai jai.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?