Tampereen tapahtumat 1918

Sisällissodan syttymisestä tulee 27.1. kuluneeksi tasan sata vuotta. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Tampereella maalis–huhtikuussa 1918. Tampereen Suomalaisen yhteiskoulun rehtori Kaarlo Tiililä seurasi niitä keskeiseltä paikalta asunnostaan Koulukatu 16 ja hän kirjasi tapahtumat tarkkaan päiväkirjaansa.

Hän oli jo syksyllä 1917 ollut tilanteesta huolissaan peläten ”veljen nousen veljeä vastaan”. Taistelujen alla ja aikaan perhe piileskeli pimennetyssä kodissa hupenevien ruokavarojen kanssa. Kaarlo Tiililä piiloutui moneen kertaan komeroon, kun punakaarti haki ”herroja”. Pelkona oli joutua ”ammuttaviksi katutaisteluissa haavoittuneita korjattaessa”.

Perhe odotti valkoisia vapauttajia ristiriitaisin tuntein, sillä vieressä ampuneen punaisten tykin tuhoamisyritykset olivat moneen kertaan koitua kotitalon kohtaloksi.

Paul Tiililä kokosi isoisänsä päiväkirjasta seuraavat tapahtumat. Sulkeisiin merkityt tarkennukset ovat Paul Tiililän tekemiä.

 

Lauvantai 8.12. ”Pidin opettajakokouksen – Kun sitten k:lo 6 alkoi valtuuston kokous, meni ensin kaikki rauhallisesti ja ulkotyöväen ylöttömät vaatimukset palkoista hylättiin ja harmiksi kuultiiin, kuinka kurittomasti ja laiskasti se työskentelee. Läsnä oli nuoria porvaristoon kuuluvia kuuntelijoita. Kun tämä asia oli lopussa, poistui pari kiihkoisan näköistä miestä salista. Jonkun ajan kuluttua tulee poliisimestari ja kuiskaa puheenjohtaja Ahlmanin korvaan jotakin. Arvasin heti asian. A. ilmoitti, että poliisimestari ei vastaa turvallisuudesta. Pian lyötiin ovat auki ja sisään hyökkäsi nuorukaisia lakit päässä ja alkoi häätää ulos kuuntelemassa ollutta yleisöä. Varsinkin lehterillä syntyi aika mellakka. A. luki lakikirjasta varoituksen ja hakkasi nuijalla pöytään. Yritettiin jatkaa. Turhaan. Poliisimestari varoitti. Sama tulos. Kuvernööri varoitti. Ei auttanut. A. luki varoituksen toisen kerran. Yritettiin taas jatkaa. Kun ei asia parantunut, julisti A. kokouksen lopetetuksi. Mutta nyt kun valtuusmiehet alkoivat poistua, syntyi julma metakka rappusissa ja vestibyylissä. Pujottelemalla vastustajain välitse pääsin oikeanpuoleiselle ulko-ovelle asti, mutta sitä vartioi pienehkö tiikerinnäköinen mies paljas puukko puristettuna kouraan. Sen nähtyäni palasin saliin ja pian tulivat muut perässä turhan rynnäkön jälkeen. Ainoastaan konsuli Sumelius Ruotsin konsulina pääsi ulos ja hänen liepeissään pieni prof. Backman. Melkein samassa tuotiin saliin tehtailija Haarla puukotettuna reiteen. Oli ilmoitettu, että kaikki valtuusmiehet tänä yönä surmataan. Eräs hulikaani tuli eteisestä suoraa päätä ilmoittamaan sitä Ek´ille. Oli jonkin verran painostavaa jäädä odottamaan, mitä tapahtuisi, varsinkin, kun huliganeissa oli juopuneita. – K:lo 10 astui sisään 2 miestä, joista toinen tervehti valtuustoa sanalla ´päivää!´ ja esitti itsensä ja toverinsa kaartin esikuntalaisiksi. Edelleen hän ilmoitti kaupunkilaisten olevan niin kiihkoisia, että heidän on täytynyt ryhtyä valtuustoa suojaamaan. Mutta valtuuston täytyisi jättää juhlasali ja siirtyä poliisilaitoksen huoneistoon. Ensin vietiin 5 miestä. Kun kesti kauan, ennen kuin tultiin muita hakemaan, arveltiin yhtä ja toista heidän kohtalostaan m.m. että heidät pakoitettaisiin hyväksymään tehdyt palkkavaatimukset. Siinä seurassa, jossa minä menin, oli 10 miestä. Siellä täällä oli aina joku punakaartilainen juuri Pietarista tuotu kivääri kädessä vartioimassa, niin kuin isänmaankavaltajia. Ennen kuin meidät laskettiin sisään vankeuteen täytyi antaa kunniasana ettei ollut aseita. Käyttöömme tuli 4 huonetta, niissä poliisimestarin virkahuone. – Sanottiin, että paitsi Haarlaa, oli eräs huligaani puukotettu miltei kuoliaaksi. Meitä vartioi 2 kaartilaista.”

 

Sunnuntai 9.12. ”Valtuusmiehet pelasivat korttia koko yön, toiset ihan paidanhihasillaan. Nukkumispaikkoja ei ollut. Ruokaa sai tuoda. Juttelin vahdissa olleiden punakaartilaisten kanssa. Eräskin, jolle huomautin opettajien pientä palkkaa, neuvoi ´vaatimaan´ lisää. Ja kun kysyin, miten he aikovat suhtautua omiin edustajiinsa, jahka ne valtuustossa istuvat, sanoi hän hyvin suoraviivaisesti, että tukasta kiinni ja korvalle, jollei kulloinkin kansan tahtoon myönnytä. Siis anarkinen pakkovalta! – Työväen talosta tuli sitten siellä pidetyn kokouksen puolesta k:lo 3 lähetystö päästämään meitä, antaen samalla ultimatumin, että huomen illalla piti olla ulkotyöväen palkkoihin suostuttu, kun ne jättävät pois palkkavaatim. lakkoajalta. Jyrisevällä äänellä julisti sitten jylhä kaartin esikuntalainen varoituksen sanat ylitsemme ja niin päästettiin meidät Kauppakadulle pihan läpi kivääreillä varustetun nuorukaiskujan läpitse.

 

Lauvantai 12.1. ” Tavattomasti jännittää mieltä sisäinen asemamme, sillä yhteentörmäys punakaartien kanssa näyttää olevan edessä. Eduskunnalle on näet senaatti jättänyt ehdotuksen järjestysvallan palauttamisesta ja se kai ratkee porvarien mielen mukaan.”

 

Keskiviikko 16.1. ”Nyt on punakaarti sosialistien puoluehallinnon tukemana avonaisesti julistanut ohjelmana olevan valtiokaappauksen! Huhuna kerrotaan myös että täkäl. punakaarti Turun p:n avustamana lähtisi Sipooseen sikäläistä suojeluskuntaa vastaan. Tämmöinen otaksuttu yhteentörmäys suomalaisten kesken järisyttää mieltäni.”

 

Maanantai 21.1. ”Sangen huolestuttavat mellakat punakaartin taholta ovat nyt alkaneet. Viipurissa on taisteltu, Luumäellä myös ja täällä on punak. ottanut V.P.K:n talon haltuunsa.”

 

Keskiviikko 23.1. ”Sydämeni on surusta pakahtua ajatellessani, että maani kansalaiset ovat sisällisen sodan kynnyksellä. Viime yönä on Viipurissa taisteltu oikein kuularuiskuin. Punakaartilaiset ovat saaneet kaupungin haltuunsa. Joka puolelta kuuluu uhkaavaa.”

 

Tuorstai 24.1. ”Tuskin jaksaa päivätyötänsä suorittaa tässä surun alhossa, kun joka päivä tuo yhä uusia, yhä julmempia tietoja. Ja nyt on sosialistien puoluehallitus ilmoittanut julkisesti, että se nälänkin uhalla tahtoo pidättää venäläisen sotaväen maassa luokkapyyteittensä takia! – Kiikassa ovat sotilaat hävittäneet ja polttaneet Ruotsilan kartanon.”

 

Sunnuntai 27.1. (Kaarlo Tiililä on ollut Helsingissä opettajaneuvoston kokouksessa ja palaa vasta illalla Tampereelle.) ”Alkavan vallankumouksen takia pelkäsivät monet kotiin pääsemistään. Pastori Vartia, joka jo aamulla oli palannut H:linnaan, soitti että H:gissä oli suurin ilmoituksin kielletty kaduilla liikkumasta, koska ammunta saattaa alkaa.”

 

Maanantai 28.1. ”Aamulla ½ 8 insinööri Solin soitti, punakaartin pakoittaneen tehtaat lakkoon. Yöllä oli tullut Helsingistä määräys. Kansan Lehti on ollut kiihkoissaan. Päivä meni kai sentään rauhallisesti, saipa vielä Aamulehtikin lisälehden ulos. Senaatti määrätty vangittavaksi. Arajärvelle oli asemalla, kun hän oli menossa Helsinkiin, tämä ilmoitettu ja lienee päässyt karkuun. Itse kuulin kahdelta punakaartilaiselta, että muut senaattorit olisivat päässeet Pohjanmaalle Ruotsin konsulin mukana. Väestössä en huomaa mitään innostusta. Se ei ennusta sosialisteille hyvää.”

 

Perjantai 1.2. ”Kauhunpäivä Tampereenn porvareille. Eilen lähtenyt komppania on mennyt satimeen: tuhottu kokonaan Suinulassa Markkulan talossa.

Turkulaiset huligaanit ja ryssät ampuneet heidät aseettomina rivissä maahan annetusta lupauksesta huolimatta! Tampereen punak. päällikkö ei ole voinut tekoa estää. Noin 60 kaatunutta ja haavoittunutta! Arvo Pelkonen, maisteri Muukkonen y.m. tuttavia saanut surmansa, kaatuneet ryöstetty. Aivan hirveätä! Klassillisessa lyseossa makaavat haavoittuneet. Yhä uusia vangitsemisia, ruokavarain ryöstöä uhkauksia. – Mieltä kuohuttaa tamperelaisten varomattomuus. Lapsia!”

 

Lauvantai 2.2. ”Päivällä astui 2 punakaartilaista ovesta sisään ja kysyi Kimmoa (Kaarlo Tiililän vanhempi poika, s. 1901). Toinen oli valtuustossa tapaamani jylhä Sinervo. En yhtään hämmästynyt, sillä K. on vapaa suojeluskunnasta. Hän oli juuri mennyt ulos. Olisivat tahtoneet häneltä tietoja Eero Hapaasta, joka on pidätetty. Käytin tilaisuutta varoittaakseni kiihkoisista teoista, sillä lehti voi kääntyä. Hän syytti pohjalaisia julmuuksista ja piti ansaittuna tuota Suinulankin teloitusta, ´koska siellä m.m. oli luutnantti, joka oli antanut kunniasanansa pysyä erillään suojeluskunnasta´.”

 

Keskiviikko 6.2. ”Ei mitään ratkaisua. Huhutaan Vilppulassa olevan kasoittain kaatuneita ja että punaiset ovat vieneet haavoittuneensa tästä ohitse Turkuun. -Aminoff Ruovedellä surmattu, Liuksiala ryöstetty ja nälkä ihan edessä.”

 

Lauvantai 9.2. ”Ennallaan! En jaksa ajatella maamme kohtaloa. Punakaarti varustautuu kaikenlaisilla tarpeilla Tänään toi 70 hevosta Kantolan tienoolta Luopioisista viljaa. Villatavarat kootaan tehtaista ja kaupoista. Elämme säkissä. Kansanlehti valehtelee!”

 

Sunnuntai 10.2. ”Päivällä tuli tieto, että 8 punakaartilaista on vinnillä. Anna (Kaarlo Tiililän puoliso) meni heti sinne ja minä perässä. Tarkastivat kadunpuoleisia osia löytääkseen joitakin puhelin- tai telegrammivehkeitä. Hämmästyksekseni ilmestyi sama sakki meille kotitarkastusta pitämään, ´koska oli tapahtunut ilmianto, että meillä on pidetty luvattomia kokouksia´. Kaikki tutkittiin. Erittäin oli määrä tarkastaa minun paperini. Esiintyivät sentään varsin säädyllisesti, vieläpä ikään kuin anteeksipyydellen, paitsi eräs nuori Nousiainen nimeltä. Kimmolta tiukkasivat aseita. Juuri kun siitä olin päässyt ja mennyt kouluun, oli siellä toinen joukkue tarkastamassa ja sain taas sen kestää.”

 

Keskiviikko 13.2. ”Hätääntyneenä tuli A.Markkola (Aina Markkola, yksi koulun opettajista) illalla luokseni ja ilmoitti, että koulu on nyt otettu punaisille! Kävin siellä ja juhlasaliin majoitettiin.”

 

Tuorstai 14.2. ”Aioin käydä koulullani, mutta vartijat eivät laskeneet.”

 

Perjantai 15.2. ”Täytyy lukea Kansanlehteä niin vastenmielistä kuin se onkin niiden hirveiden vääristelyjen takia, joita siinä on. Nyt se tietää, että Antreassa olisivat ´lahtarit´ saarretut. Jos todella niin olisi laita, olisi asema surkea! Yleensä on täkäläisten porvarien mieliala koko joukon pessimistinen, kun ei ympäristön sotaliikkeet näytä edistyvän ja kun Etelä-Suomen saarekkeihin joutuneet suojeluskunnat hakataan maahan.”

 

Lauvantai 16.2. ”Paljon on nyt punakaartilaisia liikkeellä. Koko päivän paukkuvat kiväärit Pyynikin alla jäällä. Ruovedellä on kovia taisteluita ollut ja Pekkala joutunut useamman kerran taistelupaikaksi. Nyt se on valkoisten hallussa. – Ali Aaltonen, punakaartien päällikkö, oli tuonut erään joukko-osaston kouluumme ja rajuudellaan säikähyttänyt vahtimestarin.”

 

Maanantai 18.2. ”Ryssiä on tänne saapunut paljon ja punaisia.”

 

Keskiviikko 20.2. ”Sukset täällä on määrätty takavarikoitavaksi. – Eilisestä asti on täytynyt jalan käydä Pyhäjärven tuolta puolen maitoa hakemassa. – Eurenilla, asuntoamme vastapäätä, tarkka kotitarkastus; ampumatarpeet viety. – Vaijala (isäntämies Pälkäneen Epaalasta) oli ollut täällä pakotettuna Pälkäneen punaisille aseita hakemaan!”

 

Perjantai 22.2. ”Seppälä (isäntä Pälkäneeltä) Epaalasta ilmestyi kyökkiimme ja toi pari leipää Tiililästä. Pälkäneellä ei siis vielä ole vallan tyhjäksi ryöstetty. Kertoi, että kivityömies Salaman poika oli kirkkoherra Varmavuoren eteen asettunut, kun tämä meni hautuumaalle, ja ärjäissyt: ´Onko sulla aseita, Äijä?´ ´Ei muuta kuin Jumala´, oli vastaus.”

 

Maanantai 25.2. ”Nyt illalla k:lo 9 paukkuvat kiväärit täällä pitkin katuja. Se ei kai merkitse muuta kuin että ihmisiä poistetaan kaduilta.”

 

Keskiviikko 27.2. ”Hautakappelin holvissa on 50 arkkua sodassa kaatuneita, niistä 17 Suinulassa surmatuita suojeluskuntalaisia. – En ole tänäänkään kuullut mitään ratkaisevaa. Ruotsin sosialistien edustajat Möller, Lindhagen y.m. ovat täällä, arvatenkin sovintoa hieroakseen. He ovat ilmoittaneet, etteivät ymmärrä eivätkä käsitä meidän sosialistiemme sotaa, mutta ettei myöskään Ruotsi sekaannu riitaamme.”

 

Tuorstai 28.2. ”Lasken päiviä talven kulumisesta ja olen perheeni puolesta iloinen, että tähän asti olemme ruokaa saaneet. Nyt alkaa siinä suhteessa vaikeat ajat. Jonot ovat hirveän pitkät.

 

Perjantai 1.3. ”Tänään jpp. liiteli ensi kerran lentokone Tampereen yläpuolella. Se on punaisten. Ei nytkään vielä mitään ratkaisevaa. K.L:ssä Orjatsalo sanoo itse nähneensä, kuinka osasto porvarikaartia ampui taistelukentällä laupeudensisaria ja sanitääreja. Julmaa, jos totta! Mutta toiselta puolen kerrotaan, että punaisten ´sisarissa´ on tavattu sellaisia, jotka ovat leikanneet kaikessa hiljaisuudessa valtimon poikki haavoittuneilta. K.L. tietää, että Ruotsista tulee valvojia kummallekin puolelle pitämään silmällä, ettei julmuuksia harjoiteta ja että vangittuja kohdellaan inhimillisesti. K.L. kertoo valkoisten saaneen aseita. – Täällä Tampereellalla on toistaiseksi ollut hyvä järjestys; murhia ei ole tehty eikä varkauksia valitettu, mutta silti vaivaa ihmisiä ääretön turvattomuuden tunne.”

 

Lauvantai 2.3. ”Tänään näin ensi kerran lentokoneita: punaisilla on täällä 5. Ja aseita sanotaan heille tuodun oikein paljon. Seppälän isäntä oli taas täällä ja toi vähän perunoita ja voita. Elintarvelautakunnalle oli hän tuomassa perunoita. Paljo sanoi Pälkäneellä olevan punakaartilaisia: omia ja muita. Olivat juuri palanneet Vehkajärveltä kiireesti; arveli ettei siellä kai käynyt hyvin. ´Tisuurissa´ pitävät yötä päivää 40 hevosta.”

 

Sunnuntai 3.3. ”Ihana sää, mutta mieleni on ollut kauhean raskas, kun ei mistään kuulu mitään. Punaisten lentokoneet vain kiertelevät päällämme. Manner oli tänään puhunut torilla. Intoa tuntuu punaisilla olevan. Poikia, vieläpä varsin lapsekkaita näkyy olevan aseissa. Venäläinen lääkäri hoitaa haavoittuneita; eivät luota meikäläisiin.”

 

Tiistai 5.3. ”Mitä ihanin sää ja mitä ilkein kiväärin ja kuularuiskun rätinä Pyhäjärvellä harjoitusten vuoksi. Se on jokapäiväiseksi vaivaksi tullut. Lentokoneen moottori taas houkuttelee minut tuon tuostakin akkunaan.”

 

Keskiviikko 6.3. ”Tuntuu siltä kuin punaiset olisivat viime päivinä saaneet kurssinsa nousemaan, päättäen niistä joukkomääristä, joita tänne kerääntyy. Siihen lienee osaltaan syynä sekin, että täkäläisten porvaripiirien mieleen on alkanut hiipiä epäilyä siitä, onko sittenkään kaikki Pohjanmaalla niink. olla pitäisi, kun ei missään edetä. Suuria joukko-osastoja on eilen ja tänään painunut pohjoista kohden. Olin ylärannassa, kun hämyn tullen hevosmiehiä satakunta palasi Näsijärven takaa ja toisia sinne ajoi vieden miehiä. Amurinmaan naiset ja lapset täyttivät katukäytävät, kun eräskin komppania marssi jäälle, laulaen: ´Tää viimeinen taistelu on´.”

 

Sunnuntai 10.3. ”Edelleen mitä ihanin sää päiväpaisteineen, mutta myös – sotatunnelmineen. Ei mitään ratkaisevaa ole kuultu. Sosialistien sotainto vain kasvaa: nyt kerrotaan naistenkin täällä kirjoittautuvan armeijaan. Uhkauksia vetelehtivien porvarien pakkotyöhön viemisestä kuulee yhä useammin.”

 

Maanantai 11.3. ”Suuri kysymys yhä ennallaan. Tosin kulkee huhuja valkoisten etenemisestä: eilen muka jo kuultiin Mustanlahden kalliolle kanuunan jyskettä; saksalaisia olisi Nauvossa; Pori joutumaisillaan valloitetuksi j.n.e. En luota niihin. Mutta yhä kiihkeämmin puhuu K.Lehti siitä, että porvarit pitäisi viedä rintamalle tulen alle.”

 

Keskiviikko 13.3. ”Elintarpeet käyvät yhä niukemmiksi ja porvarit yhä laihemmiksi.”

 

Sunnuntai 17.3. ”Kaunis sää oli houkutellut paljon ihmisiä Mustanlahden kalliolle, johon kuului hyvin etäistä tykinjymähtelyä. Punakaartilaiset alkoivat kuitenkin häätää meitä pois. Ilma oli täynnä huhuja valkoisten voitoista ja punakaartilaisten naama todisti ne tosiksi. Sen varmuuden niistä sain, että Kurussa on voitettu ja pakokauhu syntynyt. Teknillisen op:n rappusilta on sitten puheita pidetty lyötyjen rohkaisemiseksi ja laulatettu heitä. Kuru ryöstetty ja osaksi poltettu.”

 

Maanantai 18.3. ”Täällä kävi Turvan isäntä (Pälkäneen kirkonkylästä) ja saimme kaiketi viimeiset tuliaiset Pälkäneeltä, jossa surullinen kuulu Suhonen nyt on diktaattorina. Hän kertoi Kaivannon sillalla kuunnelleensa pohjoisesta kuuluvaa kanuunan jylinää, vieläpä kuularuiskun rätinää ja kiväärin pauketta. Kun huhutaan, että valkoiset olisivat jo Suinulassa, päätteli hän samaa. Illalla tiedettiin sentään, että v:t olisivat ainoastaan Orihveden luona, sillä p:sten panssarijuna oli palannut sieltä päin. – Koko kaupunki on suuressa jännityksessä; mobilisoidaan vanhat ja nuoret pakolla. – Pidin tentin. – Leipäannokset pienennetty puoleen.”

 

Tiistai 19.3. ”Varmaa ei tiedetä Orihvedeltä, mutta asema ainakin joutui panssarijunan avulla punaisille takaisin. Näsijärven puolelta on saapunut pakolaisia; Kyröskoskella taistellaan. Mutta sittenkin näyttää siltä, että rintamat jäävät ennalleen. – Tapasin erään Kurusta olevan punakaartilaisen vaimoineen ja vaimo, niin outo kuin olikin, alkoi purkaa harmiaan punaisia vastaan!”

 

Keskiviikko 20.3. ”Kun aamulla menin ulos, tapasin hämmästyksekseni kaupungin väärällään punakaartilaisia. ´Onko tapahtunut jotain ratkaisevaa?´ kysyin parilta heistä. ´On kai´, oli vastaus. Enempää en jatkanut, mutta tapasin pian Markkolan, jolta kuulin, että pohjoiselta rintamalta oli tullut 10 junallista, ja pakolaisia Teiskosta y.m. Porvarien herkät mielet rakensivat jo olettamuksia, että ´lahtarit´ ovat illalla kaupungin edessä. Sanottiin että Rahja olisi 6000 miehen kanssa saarroksissa Oriveden pohjoispuolella. Uskottiin vaikka mitä. -Menin levolle vaatepäällä poikien kanssa. Siihen oli sentään syynä se, että talonmies tuli sydän kurkussa ilmoittamaan, että hätätorvet soivat, että ihmiset hajaantuvat kaduilta kauhistuneina, sillä sanotaan herrat yöllä tapettavan – todella oli uskollinen palvelijatar eräässä perheessä ilmoittanut sosialistinaisten päättäneen surmata rouvat ja lapset – että parasta olisi sulkea heti ulko-ovet ja portti. Päivällä oli näet suuri hautajaisjuhla, kun punakaartilaisia haudattiin Pyynikin rinteelle. Kulkuetta kesti tunnin ajan.”

 

Tuorstai 21.3. ”Eiliset uutiset valkoisten etenemisestä ennenaikaisia: sanottiin heidän saapuneen ihan Wehmaisten asemalle. Sen saatan uskoa, että he nyt ovat Aitolahdella. Kaduilla liikkuminen k:lo 5:n jälkeen kielletty. K:lo 9 oli määrätty kaikki 18-50 vuotiaat Tammelan torille. Kutsua noudatti noin 270. – Tehtaat seisovat. Uusi esikunta, kun miehistö on ollut tyytymätön päällystöön.”

 

Maarianpäivä 23.3. ”Iltap. levisi huhu, että rakennuksemme ylemmistä kerroksista olisi nähty Messukylän aukeilla taisteltavan. Ja niinpä huomasimme itsekin M:n kirkon luota pohjoiseen tykkitulen leimahtavan; poikien kanssa olin sitä Viljasen akkunoista 5:stä kerrasta katselemassa. Hämyn tultua se oli komeata. Vatialan harju, kauempana, pöllähteli myös. Ed. paikassa ovat kai punaiset, jälkim. valkoiset, jotka lienevät vallanneet Kangasalan kirkonkylän. Pakolaisia entistä enemmän. Kerrotaan, että Salmela olisi yksin jäänyt tänne p:sten päälliköksi.”

 

Sunnuntai 24.3. ”Yö tuli kaamea. K:lo ½ 2 soi hälyytyspilli ja kanuunat jyrisivät kaupungin laidassa. Etukaupunkien väki siirtyy keskemmälle. Kaikesta huolimatta nukuin suurimman osan yöstä enkä herättänyt poikiani. Tänään päivällä olemme katselleet shrapnellipilviä (luoteja singonnut tykistöammus) M:kylän aukealla. Tuntuu kuin v:set olisivat vetäytyneet kauemmaksi. Juna meni päivällä vielä takaperoon etelään ja pohjoiseenp. Aamup. paloi jokin talo M:kylässä. – Kielto, ettei saa asiatta liikkua kaupungilla.”

 

Maanantai 25.3. ”Yö oli entistä karmeampi, sillä jo k:lo 2 alkoivat raskaat tykit ulvoa. Anna pelkäsi ja valvoi, minä koetin nukkua, kunnes aamulla ½ 6 nousin ja aloin kirkkaassa aamuilmassa katsella shrapnelleja, jotka räjähtelivät Viinikan tuolla puolen. Kun sitä paitsi kuului kuularuiskujen rätinää verraten likeltä, herätin pojat tätä näytelmää katsomaan. Sitä kesti sitten milt´ei pitkin päivää ja lisäksi näimme, kuinka valtaisat granaatit iskivät sinne tänne M:kylän kirkon aukeella, nostaen hiekkaa tornin korkuiselle. Aamulla luulimme v:sten jo yrittävän rynnäkköä, mutta iltap. olivat ne työnnetyt etäämmälle, jopa Aitolahdesta pois K.L:n mukaan, joka pitää asemaa toivorikkaana. Kumminkin lienee rautatie Kuljun luona v:silla ja Siurosta ovat p:set tulleet pois. Jopa Vesilahdessakin pitäisi v:sten olla. Porvareita on kaduilla otettu kiinni; sanotaan uhatun viedä rintamalle. Tunnelma synkkä. Kirkot pakolaisia täysi, nälkä ovella – Pyynikin rinteellä, rannalla räjäytettiin jokin pommi tai miina.”

 

Tiistai 26.3. ”Yöllä lepäsivät tykit suureksi osaksi. Sitä suurempi oli hämmästykseni, kun aamulla tuotiin paljon haavoittuneita Ruotsalaisen yhteiskoulun eteen ja valkoiset olivat Hatanpäällä ja Viinikassa. Koko päivä on katseltu, miten punaiset ampuvat Ratinasta etelään aina Yl.sairashuoneesta koskeen asti juoksevan harjun takaa. Kanuunia, m.m. mörssäri, on yläpuolellamme Mariankadun vieressä. Akkunat tärisevät, kun sillä ammutaan. Sakki punasia oli kyselemässä tämän talon herroja riveihin pistettäväksi. Tarkastivat kellaritkin, mutta eivät vielä tunkeutuneet asuntoihin. Illalla kuulimme jotenkin läheltä valtavan kivääri- ja kuularuiskutulen; hirvitti. Luulin jo rynnäköllä kaupunkia otettavan. Eräs talo Viinikassa ammuttiin palamaan. Yläkerran akkunasta sen näin – Viljaset nukkuivat meillä. Levisi varma huhu, että 200 naamioitua sotarosvoa lähtisi yöllä liikkeelle. Vaatepäällä mentiin levolle. Aseettomina pitivät perheen isät vuoron perään vahtia varkaita varten”

 

Keskiviikko 27.3. ”Olen väsynyt ja murtunut. Ei yhtään kaupungin etelälaidassa olevaa p:sten patteria ole saatu vaikenemaan. Talouskoulun tykönä ja meidän talon vieressä olevat suuret tykit ovat tänä aamuna ampuneet hirveästi. Niitä ei voida tuhota ilman vaaraa meille. Hirveän levoton sen takia, mutta mihin mennä. ´Kapsäkkejä´ putoilee silmäimme edessä Ratinaan ja näemme niiden tuhon; yksi sellainen muutama metri harhaan?! Oluttehtaan talo vastapäätä on laitakaupungin pakolaisia täysi. Kun vanhat mummut nyytteineen yrittivät juosta sinne maan äkkiä tärähtäessä likeltä ampuvasta mörssäristä, oli se tragikoomillista – Eilisillan ja tämän päivän taisteluissa on valkoiset työnnetty kaupungin laidasta pois; heidän mieshukkansa lienee suuri. Lokomo on taas p:silla. Kaupunkiin on pudonnut pommeja keskemmällekin – Hilma (Tiililän kotiapulainen) tuli tyhjänä ruokaa hakemasta. Olo alkaa tuntua sietämättömältä. – Illalla alkoi ankara taistelu Tammelan edessä. Sitä seurasimme suurella jännityksellä. Kuularuisku ja kiväärituli lähenivät yhä. Talonmies Kolkkala väitti, että v:set olivat jo kaupungissa. Ja tosiaan olin Viljasen ikkunoista näkevinäni taistelua Ryssänkirkon luona, mutta sitten kaikki vähitellen vaimeni ja etääntyi. Selvisi että v:sten hyökkäys oli lyöty takaisin. Kuvittelin mielessäni heidän suurta mieshukkaansa. Elin siis muutamassa tunnissa voiton ja tappion tunnelman. Perin masentuneena menin maata. Oi, Jumala, tätä kauheata sotaa.”

 

Tuorstai 28.3. ”Koko talo hätäännyksissä, sillä aamup. jouduimme pommituksen alle. Yläpuolellamme oleva patteri veti piirittäjien huomion puoleensa ja niin rupesi putoilemaan pommeja. Kadun toiselle puolen vastapäätä olevasta oluttehtaasta repi kattoa ja ellei se sen torniin olisi osunut, olisi se lentänyt meidän saliin; myöhemmin, kun istuimme tampuurissa, lensi kyllä kiväärink. salin akkunasta sisään. Koko talon väki joutui ensimmäisten pommien tullessa liikkeeseen, riennettiin kellareihin ja, kun siellä oli epämukavaa, rappukäytävän alaosaan ja alakerran asuntoihin. Pian, k:lo 3, nähtiin Teknillisen opiston syttyvän, sanottiin lentäneen kanslian akkunasta sisään. Istuiko esikunta siellä, ei ole tietoa. Palok. sammutti sen pian. Viljaset olivat meillä. Oli siinä hälinää. Lapsia on tässä talossa paljon ja ne sotkeutuivat jalkoihin. Neiti Toppelius tuli pelosta puolikuoliaana yläkerrasta ja sai töin tuskin sanotuksi, että punakaartilaiset pyrkivät sisään. Uusi hälinä. Se ei sentään ollut vaaraa tuova, vaikka ne kulkivatkin miehiä kiinniottamassa. Kaikki aprikoivat, mistä saataisiin suojaa, pääsemättä selvyyteen. Joku perhe istui kyökissään, toinen eteisessään, kolmas kylpy y.m. huoneissaan. Oltiin kuin junamatkalla kapsäkit ja laatikot – arvokkaimpia tavaroita – vieressä. Tulipaloja tuon tuostakin eri puolilla. Komein oli illalla myöhään Hatanpään riihien palo. Yhtämittainen kuularuiskujen ja kiväärien pauke hirvitti. Toiset väittivät jo Esplanaadilla (Hämeenpuisto) ammuttavan ja odottivat k:n valtausta. Suuri oli heidän pettymyksensä, kun yöllä taas kaikki vaimeni etääntyen kauas. V:set oli siis työnnetty verissä päin takaisin? Muuten ei ihmisillä ole mitään tietoa mikä strateginen asema nyt on. Tampuurin lattialle yövyimme sitten: äiti, Osmo (Kaarlo Tiililän nuorempi poika, s. 1904) ja minä, sillä Kimmo oli nyt ensikerran poissa sairaalassa sanitäärinä. Unesta ei tietoa. Viljaset nukkuivat minun kamarissani. – Naissotilaita on kaduilla vahteina.”

 

Pitkäperjantai 29.3. ”Aikaisempi aamu oli juhlallisen hiljaista koko kaupungissa. Pitkät ruumisarkkujonot kulkivat ylös Pyynikin tietä, muutamissa reissä kaksikin arkkua. Sittemmin kuului kiivasta pauketta Piispalasta (Pispalan aikaisempi nimitys) päin, mutta pommitus ei ole meitä häirinnyt. Ahdistusta vailla ei ole sentään oltu. Juuri kun tampuurissa söimme harvinaisen hyvää päivällistä – A. oli vahtimestarin kautta saanut sianlihaa eräältä Piispalan pakolaiselta, jonka oli täytynyt tappaa possonsa – sanoin minä, että saa nähdä saammeko rauhassa syödä herkkumme, ennenk. p:set tulevat hakemaan täältä kuularuiskupaikkaa itselleen. Juuri kuin olimme paistinsyönnin lopettaneet, tuli hätäinen sana, että joukko p-kaartilaisia on rappusissa hakemassa talon herroja. Äkkiä hyökkäsin Kimmon kera sänkykamarin vaatekomeroon ja muut työnsivät paikalle varta vasten sijoitetun kirjakaapin sen oven eteen. Oli jännittävää kuulla noiden pelättyjen vieraiden askeleiden ohjautuvan sänkykamariin ja A:n selittävän, että Osmo, joka oli esillä ja jonka he katsoivat saaliikseen, oli vasta 14 vuotias. Heidän oli määrä koota 15-60 vuotiset, joten O. pelastui ja pelastuimme mekin, sillä pian he poistuivat ihmetellen, että tässä talossa oli niin vähän miesväkeä. Muut herrat olivat osaksi paenneet kellareihin. P:set sanoivat hakevansa ´ensiaputöihin´. Tietenkin ammuttaviksi katutaisteluissa haavoittuneita korjattaessa. Yllämainitunlaisia etsimisiä ja myös mahdollisia rosvouksia peläten on pidetty vuorotellen vahtia, joten yöt on pantu valvomiseen. Pitkään aikaan en ole riisuutunut. – Illalla taas jouduimme uuden kauhun valtaan. Pitäessäni vahtia akkunasta Koulukatua pitkin, kuulin ammuntaa ihan likeltä ja Pyhäjärveltä päin patrullijoukkojen hätäisesti peräytyvän pimeässä – satoi lumiräntää. – Ihmettelin. Lisäksi huomasin, että vieressämme olevan Ruuskasen tehtaan koneet oli pantu käyntiin. Arvasin, että oli kysymyksessä valonheittäjä, sillä niin oli huhuttu. Ja aivan oikein. Siis uusi pommitus meitä kohti mahdollinen. Suuressa kiireessä siirrettiin pikku Eeva Viljanen vuoteessaan minun kamaristani poikien kamariin. Hänen hermostunut äitinsä oli onneton ja sai nyt ensi kerran eläissään nukkua vaatteet päällä, kuten vakuutti. Mutta pommitusta ei tullut. P:set yrittivät valaista Ratinaa, mutta kun se ei oikein onnistunut, sytyttivät he rakennuksen rakennuksen perästä kosken tuolla puolen tuleen ja niin oli valoisa yö. He siis ovat Ratinasta luopuneet.”

 

Lauvantai 30.3. ”Levoton yö ja vielä levottomampi päivä. Punakaartilaiset tarkastivat taas taloa ja Viljasen kanssa istuin pitkät ajat piilopaikassa. Ins. Janssonin veivät, mutta myöhemmin päästivät. Ilmianto tykkitulen kiikaroimisesta. Ja sitten alkoivat jälleen p:sten tykit yläpuolellamme paukkua. Seurauksena oli meille niin ylen vaarallinen vastapommitus. Olimme kellarissa. Useampiin huoneisiin tässä talossa on sattunut siruja ja kiväärinkuulia. Kimmo on pysynyt sairaalassa. – Ratinassa näyttää taas olevan punaisia. Emme ole selvillä, mikä asema nyt on.”

 

Pääsiäinen 31.3. ”Aamu oli juhlallisen hiljaista, mutta sitten rupesivat punaisten kanuunat julmasti paukkumaan. Valkoiset eivät vastanneet. Saksal. lentokone nähtiin ja sanotaan pudotetun proklamatsioneja. Eero Jalava pistäytyi täällä ja ilmoitti, kuinka kovasti epäilty tämä talo. Täyd. pimeys on ehdottomasti pidettävä. Kun sitä rupesin vaatimaan, sain rouvat vastaani, he väittivät, että eksistensi ilman valoa on mahdotonta! Heidän oli sentään taipuminen. Voi, kuinka ihmiset ovat pikku mukavuuksiensa orjia!”

 

Pääsiäismaanantai 1.4. ”Kauheammaksi käy. Aamulla ensin tulee 2 punak. taloon ja yl. hämmästys syntyy. Rouva Viljanen syöksyy paitasillaan eteiseen, peläten insinöörin takia, joka oli yläkerrassa kotonaan. Ja aivan oikein: häntä haettiin. Vietiin katsomaan väritehtaan raunioita, tehtaan, jonka hän energisesti oli kuntoon juuri saanut ja joka oli ainoa laatuaan maassamme. Liikuttavata oli nähdä rouvan surua, kun hän luuli menettäneensä myös miehensä. Sitten k:lo 10 syöksyy Hilma sisään ilmoittaen, että pihassa on joukko punaisia. A. rukoili, että menisin piiloon, mutta päätin jo jättää pakoilemisen. Saatiin kuulla, että ne tarkastavat ruokavaroja. Uusi pelästys, sillä on huhuttu, että vievät kaiken ruoan. Päästivät helpolla. – Juuri kun aiomme suuruksen jälkeen levähtää, alkoi pommitus. Ilkeä vihellys ja jyrähdys Pyynikin reunassa. Riensimme kellariin. Samassa syttyi likellä oleva talo Tiiliruukinkadun kulmassa palaa. Surkea oli näky: huonekalujensa keskellä hätäisiä päähineettömiä ihmisiä. Tunsimme neulojamme Huhtisen miehensä ja tyttärensä kanssa. Kutsuimme heidät kahville. – Kohta tämän jälk. juoksi talonmiehen vaimo ilmoitt. että punaiset vaativat heti punaisen lipun talomme katolle. Kaikki käsittivät, että talomme oli määrätty tuhoutumaan. Lisäksi hän oletti, että p:set ottavat talon. Mihin mennä? Anna kävi jo kysymässä paikkaa Rinteeltä, joka itse makasi sairaana Tyttölukiossa. Rauhoituimme kuitenkin, kun E.Jalava oli käynyt esikunnassa ja saanut tämän, kuten monta muutakin asiaa reilatuksi. Hänellä on nyt kaikkein pätevimmillä leimoilla leimattu paperi, jolla hän valtuutetaan talon asioiden vastaajaksi. Tyynesti esiintymällä hänen on onnistunut käydä m.m. Tekn.opistolla. Täällä hän havaitsi, että vartijat, pommituksen pelosta, olivat eetterihumalassa ja että vankeja säilytetään ylimmässä kerroksessa, siis pommeille alttiina.”

 

Tiistai 2.4. ”Aamup. oli tavallista rauhallisempi. Kuului vain etelästä ankaraa kanuunanpauketta. Sieltä yrittää apujoukkoja T:lle. Jos ne pääsevät perille, ei tästä kurjuudesta tule loppua. Mutta toiselta puolen on Solitander kertonut, että hänelle on lähetetty Rahatoimikamarin avaimet, ´koska sen nyk. haltija ei tahdo tulla hirtetyksi T:lla´ – Iltap. oli ankara pommitus meitä lähellä. Poikien kamarin akkunasta tuli kappale shrapnellista sisään. Vaara oli suuri.”

 

Keskiviikko 3.4. ”Yö oli kerrassaan julma. Granaatteja, suuria 17 sentin, alkoi sataa rakennuksemme yläpuolelle, jopa muutaman metrin päähän. Käytiin kellarissa, tultiin ylös, istuttiin rappukäytävässä, arvioitiin asemaa, kinattiin siitä, missä olisi turvallisinta. Tavaroita kannettiin kapsäkeissä ja laatikoissa alustaan ja kaikki kävi joko pimeässä tai kosken itäpuolella olevan hirveän tulipalon tahikka sitten mitä huolellisimmin salatun kynttilän vaivaisessa valossa. Lahtarit näyttivät nyt ahdistavan kaupunkia oikein vakavasti. Heti kun Pyynikin reunassa yläpuolellamme yksikin kanuuna tärähti, tuli granaatteja. Aamulla sijoittui yksi kanuuna Talouskoulun eteen kadulle. Kauhistuneina riennettiin alas, sillä, kuinka voitaisiin sitä vaientaa tuhoamatta taloamme. Se ampui muutamia laukauksia, niin että T:n akkunat menivät säpäleiksi ilmanpaineesta ja suuri ruutu meidän salista. Sitten se poistui äkkiä ja me pelastuimme. On aivan ihmeellistä, kuinka tämä tulireittillä oleva talo on voitu säilyttää pommeilta. – Ankaraa taistelua on käyty koko päivä joka puolella. En olisi luullut valkoisten kivääri- ja kuularuiskutulta, vaikka sitä onkin sanottu pirulliseksi, niin valtavaksi kuin se oli, jota illalla Piispalasta päin kuulin. Se kävi ikäänk. tahdissa. Oli hiljaista hetki, sitten tuhatsointuinen rätinä, taas paussi, taas rätinä j.n.e. Kuinka se suoritetaan, en tiedä. Taistelun tuloksista olin epätietoinen, kunnes k:lo 5 j.p.p. nähtiin valkoisten junan tulevan. Heillä on siis rautat. seutu. Lisäksi kuuluu olevan Mustanl. kalliot. Ainakin tulee kuulia Työväentalon edustalle ja meidän koulun ja Reaalilys. välisen aukeen yli näkyvät ihmiset juoksevan. E.Jalava, joka näyttää uskovan onnistuvansa kaikenlaisissa seikkailuissa p:sten kanssa, oli taas illalla tietoja tuomassa. Jotakuinkin masentunut mieleni nousi näistä tiedoista, sillä ovathan v:set nyt ainakin kiinni itse kaupungissa ja puhe Rahjan joukkojen tulosta perusteeton. Vastoin tavallisuuttani suostuin ottamaan lasin valkoista viiniä, jota meillä ´kiinaava´ Viljanen tarjosi Tampereen pelastumisen auetessa.”

 

Tuorstai 4.4. ”Silmäni ovat kipeät, kun olen koko päivän ja osan yöstä tirkistellyt kukkien välistä kartiinin takaa kadulle. Vastapäätä oluttehtaan portilla seisoo aina vahti ja tänään on monia kiväärin kuulia lentänyt tämän talon asuntoihin. Kimmo ei ole päässyt sairaalaan, sillä Satama- kuten muitakin katuja pitkin on ammuttu koko päivä. On kaiken surun keskellä ollut hupaistakin nähdä, kuinka ihmiset, eri luonteet eri tavalla, menevät kadun poikki. Pyynikille on idästä päin lentänyt erittäin ilkeästi vinkuvia kuulia. Taistelun tuloksista emme tiedä. Sanotaan Laukonlinnan ja Palanderin talon olevan valkoisilla. Mutta se on varmaa, että yhtenäistä johtoa eivät punaiset enää noudata. Hajallisina ja, niink. näyttää, neuvottomina pieninä joukkoina parveilee niitä täällä päin. Iltahämyssä huomasin suuremman joukon hevosineen kääntyvän P:lle. Sinne sanotaan aiemminkin paljon pyrkineen, lyödäkseen itsensä ehkä lävitse yöllä Vesilahteen. P:n harjulla lienee heillä vielä tykkejäkin. Erityisen pelästyksen tuotti tieto, että p:sia oli paljon juovuksissa. Kellareissakin pistäydyttiin, kun Tekn.opisto iltap. ammuttiin palamaan; pelkäsimme räjähdystä. Yhtenään sieltä sellaisia kuuluikin, mutta ei murskaavia. Kirkkaina kajastivat sen liekit kaupungin yläkertain ikkunoita vastaan, kun vartiovuorossani (9-11) katselin akkunastani ja kuuntelin granaatien vonkunaa ilmassa. Oli kuin siitä vonkunasta olisi puhunut lahtarien viha tämän kaiken kaameuden toimeenpanijoita vastaan. Mutta samalla täytti mielen toivo heidän pikaisesta tulosta. Loistihan heidän puoleisesta kaupungin osasta kaukaa jo eräs valokin tähän muuten aivan pimeään hävityksen laaksoon. Ei mitään meteliä, eipä edes äännähdystä kuulunut. Koulukatu oli aivan tyhjä pimeässään. Oluttehtaan uskollinen, pitkäkarvainen, ruskea koirakin on jättänyt vahdinpitonsa portilla, saanut ehkä luodin. Koko kaupunki on valoton, on vedetön. Me ja naapurimme päätimme riisumatta ja nukkumatta viettää yömme arvellen vapautuksen aamun tulevan. Insin. Kjällman laittoi jo barrikaatin kelkoista ja tuolista ulko-oven eteen ja me nostimme suuren liinavaatekaapin eteisemme oven eteen. Kimmo haki alustasta piilosta pienen revolverinsakin.”

 

Perjantai 5.4. ”Kun ei mitään erityistä kuulunut, nukuttiin taas keskiyö sisarusvuoteessa, eteisen lattialla: rouva Viljanen, Anna, Osmo, minä ja insin. V. vieretysten, Kimmo poikittain ja pieni Eeva kylpyhuoneessa. Aamulla heräsin keskikaupungilta kuuluvaan kanuunan paukkeeseen, ja akkunasta näin oluttehtaan portilla vielä punaisen ratsumiehen ja kuulin sen pihasta kovaa kiväärin ammuntaa samaten kuin tuon tutun, vähän honottavan kuularuiskun äänen, jonka p:set ovat asettaneet Klingend. tehtaaseen. Ei siis tänne asti huomattavaa muutosta vieläkään (aamulla), ellei ota lukuun sitä, että sama mies, joka eilen kiv. kädessä piti vahtia portilla, tuli siihen nyt aseettomana ja ilman punaista merkkiä. Mutta sitten suurusten aikaan näin ihmeen: rakennuksemme pohjoisen portaan herrat olivat ilman muuta panneet katoltamme liehumaan sinivalkoisen lipun. Samalla sain tietää, että vastapäätä oluttehtaan pihassa valkoiset riisuivat punaisia aseista. Insin. Jansson, Peron veljenpoika y. jotkut muut juoksivat kuulasateessa kadun yli o-tehtaan pihaan. Mutta p:set ampuivat Yhteiskoulustamme päin Koulukatua pitkin ja P:n reunassa nähtiin myös punaisia. Rupesi huolettamaan talon kohtalo, jos punaiset tekisivät vastarynnäkön, varsinkin kun keskikaupunki oli vielä heidän. Lippu otettiin sen vuoksi alas. Oli omituista nähdä kuinka kiivaasti porvarit tarttuivat aseisiin. Valkoinen nenäliina vain käsivarteen ja pyssy käteen Ja naiset ja lapset kuulista huolimatta seisoivat ulkoportailla. Prinssin talon kulmassa kaatui eräs mies ja jäi siihen kenenkään uskaltamatta auttaa häntä. E.Jalava ja eräs sanitääri kantoivat hänet kouluun. Ensimäiset valkoiset näin O-tehtaan pihassa noustuani tuolille seisomaan. Omituinen helpoituksen huokaus pääsi rinnastani ja minä olin huutaa heille: terve, terve te uuden Suomen sankarit.

Sitten näin perusteellisesti, kuinka valkoiset yrittivät Prinssin talon kulmaan asettaa kuularuiskua. Se oli honottava ja kai saaliiksi saatu. Eräs, joka kantoi haavoitettua kättään siteessä, tähtäsi. Saivat heti sellaisen kuulasateen, että peräytyivät. Yritys meni hukkaan, mutta Ruuskasen tehtaan katolta alkoivat v:set ankaran kivääritulen meidän koulua vastaan. Viljasten luota 5:stä kerroksesta sitä katselimme. Erittäin jäi mieleeni eräs katukuva juuri hyökkäyksen edeltä. Koulukatua pitkin meidän koululta päin tuli 4 irtainta nälkäistä hevosta koluen suuhunsa kuloheinää paljastuneelta katuviereltä. Mikä kohtalo niidenkin isännillä? Hevosten saavuttua meidän kohdalle riensi E.Jalava pidättämään parasta ja O-tehtaan pihalta juoksi joukko valkoisia muita hevosia kiinni ottamaan. Siinä saatiin saalista!

Koko iltap. pitivät p:set Koulukatua ammuntansa alaisena. Heitä oli Schreckin piha täysi. Hämyn tullessa vasta valkoiset näkyivät liikehtivän siellä päin. Olin kuin teatterissa ulkokäytävämme suulla, jossa naiset jännitettyinä seurasivat heidän uhkarohkeita asentojaan siunauksin ja huudahduksin. Prinssin talon porttikäytävään ammuttiin m.m. kavalasti eräs valkoinen vastapäätä olevasta talosta. Valkoisten mieshukka suuri. Näsilinnan kallioita valloitettaessa oli Vaasan patalj. menettänyt 600 miestä panssarijunan odottamattoman hyökkäyksen takia. Käsittämätöntä, kuinka siitä ei ollut tietoa!

Suurenmoisinta tämän päivän tapahtumista oli se, että Eero Jalava yksin valloitti meidän koulun ja sai 250 vankia. Olin jo makuulla, kun hän riensi sitä ilmoittamaan. ´Heidät taivutin tämän puhetaitoni avulla, jonka nyt olen saavuttanut!´ Vanhassa hautausmaassa hän sanoo vain revolverilla varustettuna ottaneensa yksin 6 vankia j.n.e. Se poika liikkuu nyt kuin unessa mitään pelkäämättä ja katsoo voivansa tehdä vaikka mitä. Kun häntä huomautin punaisesta vististä, sanoi hän sen heti jättäneensä ja olevansa moraalisesti oikealla menettelytiellä. Täyttä hyväksymistä en sille sentään antaisi. – Pyynikki on punaisilla. Ennen maatamenoa pelkäsimme vielä hyökkäystä heidän puoleltaan ja hommailtiin vahtimista. Mutta joka tap. on T:re vallattu”

 

Lauvantai 6.4. ”Aamulla k:lo 6 herätin pojat katsomaan, kuinka valkoiset järjestivät Kouluk. ketjua rynnätäkseen Pyynikille, sillä Piispalan juoksuhaud. oli vielä punaisten ydinjoukko. Se valtaus meni pian. Sitten kävin koulullamme. Herra Jumala, missä reilassa se oli! Kaikki akkunat ammuttu rikki. Seinistä tiilit loville ammutut, itse kivijalan hakkauspintaakin ruhjottu. Törkyä äärettömästi siinä ruoka-aineitakin! Sardinilaatikoita lukemattomia, leivänmuruja, lihaa, voikääröjä, kokonaisia palvatuita elukan neljänneksiä ja aseita, kuulia y.m. Ovista useoista oli peili rikottu. VII luokan mustalla taululla oli kirj: ´Janhosen sakki Helsingin tykkiväkeä´ ´Elämä on taistelua kehdosta hautaan asti.´ Siis siellä oli asunut helsingil., noita kapinan pahimpia aineksia. Kaikkialla oli pieniä viini- punssi- ja konjakkipulloja!

Ulkona olivat granaatit tehneet hirveätä jälkeä, pudoten ihan vahtim. kyökin eteen. Portilla ja pihassa makasi 10 hevosenraatoa. Nyt oli koulu täysi lyseol. ja omank. oppilaita, suojeluskuntalaisia, valitsemassa itselleen kiväärejä. Lauri Borenius seisoi portailla vahtina. – Mutta itse kaupunki! Täytyy myöntää, etten sentään ollut hävitystä niin suureksi kuvaillut. Hevosen raatoja siellä täällä ja ammuttuja p:kaartilaisia katuojissa lakki silmille painettuina tai sinellin lieve ja kaikki näkemäni sukkasillaan. Kai jalkineista on puute. T:n pankin porttikäytävässä näin kasattuna röykkiön heitä. Hirveä on näky tulipalopaikoilla tuolla puolen kosken. Siellä olivat ruumiit hiiltyneitäkin. Kalpeat nyrkit pistivät esiin kaikkialla. Ja kun tänään on erittäin lämmin sää, alkaa jo tuntua hajua. Sillalla (Hämeen) on granaatin repäisemä aukko, paljon piikkilankapukkeja, pahvipaaleja molemmissa sillan päissä j.n.e. Suuret puotien akkunat on tahallisesti murskattu. Tirkkosen loistavan liikkeen on naispataljoona ihan perin pohjin rikkonut, ryöstänyt, pirstonut. Ja nuo kosken toisella puolella olevat rauniot kuuluvat syntyneen siten, että akkunat rikottiin ja sisään kaadettiin paloöljyä tai bentsiiniä. Itse Postitalo, jossa p:sten elintarvevarasto on ollut, kuuluu olevan bentsiinillä valeltu. Näkemästä on helppoa päättää, että nyk. sota on sotaa sivistyksen ja raakuuden välillä.

Ja armotta ammutaan kiinnisaadut ryssät. Voittajien kovuus käy muutenkin ilmi. Niinpä esim. saavat sotavangit seisoa riveissä torilla, noin 5000 miestä yhä edelleen. Onko se asiain pakosta, en tiedä, mutta julmaa se on. Ainoastaan paatuneille huligaaneille soisin sellaisen kohtalon, mutta siinähän on hyvää ainesta niin paljon. Mitä katkeruutta synnyttäneekään se edelleen. Kuinka nuo onnettomat saavat edes luonnolliset tarpeensa tyydyttää. Poliisimestari Lönngrenin kohtaloa olisin tahtonut lievittää. Pelkään että hänkin ammutaan. Sumelius, jolle tästä puhuin, lupasi asiasta esikuntaan ilmoittaa. – Vilinää on tavattomasti kaupungilla. Osastoja marssii ja järjestyy; kaatuneitten paljouden takia täytyy muodostella osastot toisin Komeita ruotsalaisia upseereja näkee paljon. Sotilailla on kaikilla kuusenoksa päähineessä. Tuttuja paljon, entisiä, jopa nykyisiäkin oppilaita runsaasti. Pälkäneläisiäkin olen tavannut. Majoitusta varten lupasimme ottaa 15. Vuoteet laitettiin lattialle, mutta noita upseereja ei tullutkaan.

Vielä pimeässä kävin lähellä olevassa Ruuskasen tehtaassa, johon turkul. on sijoitettu, hakemassa yövieraita, mutta eivät uskaltaneet lähteä, kun kapteeni oli poissa. Kouluumme sijoittuu m.m. tykistökomppania. Huoneita ei ole saatu siistityiksi. Ihmeekseni saapui Into (Into Tiililä, Kaarlo Tiililän sisarenpoika) kärryillä tänne tuoden vähän ruokavaroja. Elävät siis omaisemme siellä, ovatpa verraten vähällä päässeetkin. Mutta viime yönä olivat vielä pelänneet hyökkäystä punaisten puolelta, joilla on Hauho ja Sääksmäki. Eilen aamulla olivat Onkkaalasta poistuneet Suhosen joukot hyökänneet Näriin. Turvan Väinö, ratsumies, oli ensimäisenä saapunut Pälkäneselän jäälle tähystelemään, pysytellen Kelppiän (saari Pälkänevedessä) takana ja saarissa. Hevosensa oli jättänyt Seppälään ja salaa käynyt kotonaan. Kun seuraavana aamuna muutamia v:sten ratsumiehiä oli ilmestynyt Kylänlahden suulle, olivat punaiset kylästä ampuneet muutamia kertoja ja sitten paenneet nopeasti Mallasveden rannasta V-koskiin.

Illalla saapui Sisko Brummer luoksemme ja kehui olevansa Lotta Svärdinä armeijassa. Kaikkia sodan vaivoja ja vaaroja uhmaten hän on Pohjois Hämeen erään pataljoonan komppaniassa keittiöhommissa. Kyllä hänellä oli kertomista. Valitti vain kaatuneitten suurta lukua. J:kylän lyseon yläluokkalaiset esim. ovat jo suureksi osaksi ruumiina, ja parhaat.”

 

Sunnuntai 7.4. ”Aamulla toin kahville 3 ruotsink. pohjalaista, jotka valittivat viettäneensä kurjan yön Yhteiskoulussa. Torilla k:lo 12 oli jumalanp. Ihmisiä kylki kyljessä tori täysi. Teksti: ´Ja joka mies Judeassa nosti sotahuudon´.

Päivä keväisen kirkas, ihmisiä äärettömästi liikkeellä. Komeita ratsumiehiä ajelee pitkin katuja. Mutta vielä makaa kaatuneita kaduilla ja hevosenraatoja. Ei saada väkeä korjaamaan, ihmiset vain kävelevät ja katselevat. Jonkinlaista järjestymättömyyttä huomaa kaikkialla ja tavatonta hitautta.

Valtuuston kokous. Tein huomautuksen, että olisi kiirehdittävä pelastamaan syyttömiä vankeja, jotta työvoimia saataisiin ja että talojen omistajat antaisivat tietoja asukkaiden luotettavuudesta. Sitten herätin kysymyksen, eikö Valtuuston puolesta voitaisi sotilasviranomaisille tehdä huomautusta, että täällä on sentään ollut etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin verraten hyvä järjestys, että murhia ei ole tehty, että T:n työväestön pääosa on rauhallista ainesta ja että raakuus ja roistontyöt ovat suurimmaksi osaksi vieraan aineksen tekemiä. Lempeämpi kohtelu olisi siis toivottava, vallankin kun T. väestösuhteissaan on vallan toisenlaisessa asemassa kuin muut kaupungit. Sumelius ja Kurkela vastustivat ehdotustani, mutta Lavonius y.m. veivät sen valm.valiokuntaan. Sitten huomautin siitä kovuudesta, mikä ilmeni vankien seisottamisessa torilla. Fieandt kertoi, että Wetzer, joka ei kai vastaa paikkaansa, olisi unhottanut niiden järjestämisen ja että eversti Grafström rohkealla huomautuksella esti tämän skandaalin liian suureksi tulemasta.

Sisko B:n tapasin Aleksanterin koulun pihalla ruokaa pojilleen jakamasta. Hän miltei itki harmista koettuaan yhtä ja toista joukkojemme hengen alenemista. Hän lupasi nyt jättää paikkansa ja kysyä työtä täällä. Ja tosiaan: juoppous käy ilmi nyt. Omin silmin näin H:kadulla hirveästi juopuneen jääkärin; miehistö tyhjensi apteekkien tinktuurit y.m. Kehtasipa eräs pohjal. kysyä minulta suoraan, mistä saisi konjakkia. Prof. Backmanin kera aioin syöksyä Harbergin apteekkiin haukkumaan, mutta sieltä oli jo aine loppunut.

Iltap. sijoitin 80 miestä raskaan tykistön miehiä tähän taloon. Osaston kapteeni Almqvist, muut upseerit Essen ja Palin. – Tietoja: Ruuskasen tehtaan kellariin, jossa oli 30 pakolaista tuli pommi, haavoitti 6, tappoi erään tytön.

Haavoittuneiden joukossa oli eräs Lindroos Amurista, jonka vaimolta pommi oli vienyt pään ja käden ja pojalta käden juuri kun olivat nousseet kellarista siellä Amurissa. Tuskin oli L. itse saapunut R:n kellariin, kun taas joutui pommin kanssa tekemisiin. Sakari Kaimion tappoi pommi. Viime yönä joutui 7 valkokaartil. sala-ampujain uhriksi, niistä 2 päällikköä. Eilen löydettiin postitalosta 5 ryssää, jotka aikoivat sytyttää sen.”

 

Maanantai 8.4. ”Tulinen kiire! Aamulla ulos mennessäni tapasin Y-koulun edustalla eiliset tuttavani Vaasan pojat, jotka seurasivat minua kaupungille päin. Reaalilyseon rappusten vieressä näin kauhean näyn: 4 ruumista, pääkoppa irti, aivot kivijalkaan lentäneinä. Vaasalaiset osoittivat niitä jonkinlaisella itsetietoisella ylpeydellä ja sanoivat: ´Vi arkibusera (teloittaa ampumalla) dom i går!´ Vainajat oli saatu Piispalassa kiinni. Minua hirvitti. Peitätin ruumiit.”

Etsin sitten v:sten aliluutnanttia Stjernbergiä hankkiakseni hänen joukoilleen paremman asuinpaikan Klingendahlin tehtaalta. Tällä matkalla tapasin M.Lavoniuksen, joka käski minut heti pukeutumaan juhlapukuun, saapumaan Sumeliukselle ja lähtemään Mannerheimin tykö kiittämään T:n valloittamisesta. Sen tein. Ahlman (valt.puheenj.), Lavonius, Sumelius ja minä edustimme valtuustoa mukanamme rouva Sumelius ja neiti Molin kukkia tuomassa. Matkalla asemalle rukoili rouva Lönngrén miehensä puolesta, josta hän ei mitään tietänyt, huomauttaen pormestari Caseliuksen neuvoneen häntä kääntymään minun puoleeni. Sanoin jo Sumeliuksen kautta koettaneeni lähettää pyynnön asianomaisille hänen säästämisestään. Ja iltap. kirjoitin kirjeen O.Procopélle samasta asiasta, mutta usealta taholta on huomautettu, että Lönngreniä ei pitäisi armahtaa, ja toiset sanovat hänen jo tulleenkin ammutuksi. Kyllä tämä on kauheata. Kun rouva L:stä pääsin irti, ilmestyi viereeni sotilas Eerolan Paavo Taustista ja sydän kurkussa puhui Pälkäneen hädästä, sillä punaiset hyökkäävät ja ovat valloittaneet useita kyliä; puolustajia ei ole. Säikähdin ja päätin käyttää tilaisuutta. Tulimme sitten korkean ylipäällikön junalle, jonka ympärillä vilisi korkeita upseereja.

Räikeänä vastakohtana näiden komeille puvuille oli näky, joka johtui sen säännön rikkomisesta, mikä kieltää vaunujen käymälöitä käyttämästä junan seisoessa asemalla. Meidät esitettiin monille upseereille ja muistaakseni sai eversti Grafström Sumeliuksen kautta ensin kuulla Pälkäneen hädästä. Hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen huomiota. Pääsimme Mannerheimin vaunuun, jonka seinällä riippui suuri ja tarkka Suomen kartta. Ahlman kiitti lyhyessä puheessa ja vielä lyhyemmässä vastasi M. huomauttaen, että ansio oli hänen urhoollisten joukkojensa eikä hänen. Vähän aikaa istuttiin ja juteltiin, m.m. eilisestä paraadista, jota T:n väki odotti Kauppatorilla, mutta joka pidettiinkin J:n kirkon edustalla. M. sanoi juuri palanneensa Antrean rintamalta ja olleensa järjestelyistä tietämätön. Juuri ennen lähtöä ilmoitin suomeksi P:n hädän. M. valitti osaavansa huonosti suomea ja vakuutti, ettei p-kaarti valloita mitään takaisin, että rintaman eheyttä kyllä valvotaan, mutta että joukkojen myöskin täytyy saada nyt levätä.

Myöhemmin sain kuulla, että P:lle kyllä lähetettiin apuväkeä, mutta tätä kirjoittaessani en tiedä, ovatko lähetetyt joukot tullee liian myöhään ja onko Onkkaala hävitetty.

Valtuuston kokous. Eilen tekemäni ehdotus ei tullut valtuuston päätökseksi, sillä v.valiok. oli arvellut sillä rikottavan sotatoimenpiteitten yhtenäisyyttä, jos otettaisiin huomioon eri paikkakuntien toivomukset rikollisten rankaisumenettelystä. Tyydyin tähän, kunhan edes valtuuston pöytäkirjoihin tulee tunnustus T:n työväen paremmuudesta monien muiden p:kaartien sosialisteihin verraten. Sain Ahlmanin ja Sumeliuksen kanssa toimeksi sähkösanoman laatimisen Ruotsiin täällä kaatuneitten vap.eht. brigaadin jäsenten muiston kunnioittamiseksi. Pohj.pankin huoneustossa, jota kymmenet henkilöt parhaillaan siivosivat, laadin luonnoksen tähän ja jätin A:n ja S:n käytettäväksi.

Kotiin palatessani sain kunnioittavan tervehdyksen ja vierailukortin Mannerheimiltä hänen ajutanttinsa Kekonin kautta, koska hän ei itse monien kiireellisten tehtäviensä takia ehtinyt itse vastata vierailuuni. Kekoni jäi kahville. Hän on entisten oppilasteni Ossin ja Kertun nuorempi veli. Hän kertoi Sihvon suuresta voitosta Raudussa, jossa ryssiä meni 3000 miestä, 2000 kaatui ja haavoittui, 1000 joutui vangiksi ja jossa m.m. saatiin 12 pikatykkiä. Mutta Lempäälässä taistellaan yhä ja kaupungilla liikkuu peloittavia huhuja suurista tänne pyrkivistä ryssälaumoista.

Toimitin koululaisia siivoamaan kouluamme ja suurin törky onkin nyt poissa. – Iltap. oli johtok. kokous, ja Malinen vaati koulun avausta, vaikkapa avonaisten akkunain takia palttoo päällä istuttaisiin. Katsottiin toistaiseksi sotatoimien takia mahdottomaksi, sillä rakennusta tarvitaan majoitukseen. Näytin johtok. jäsenille granaattien hirveätä vaikutusta. Yksi ainoa oli tappanut 7 hevosta, yhden kokonaan katkaisten – raadot lojuvat vielä siinä vieressä – ja roiskineet veriin koulun päädyn kolmanteen kerrokseen asti.

Meillä majailevat nyt seuraavat henkilöt: Aaro Jalkanen, liikemies Suonenjoelta Eemil Tiitinen, kaupanhoitaja Suonenjoen Iisvedeltä, Aug.Jalkanen tilanomistaja Rautalammilta. K.J.Silfsten maanvilj Heinävedeltä Antti Mustonen, yliopp. konttoristi Oulusta. A.A.Karikoski varamaamittari Joensuusta Heikki Tähti, ylioppilas Oulusta, Yrjö Kuosmanen, hovioik.auskult. Kouvolasta. W.T.Chydenius hov. ausk. Puumalasta. H.Ahomäki, yliopp. Oulusta ja A.S.Kilpeläinen tohtori, Hammaslahdesta. Kaikki kuuluvat Almqvistin osastoon raskasta tykistöä. Koko ilta istuttiin teepöydän ääressä (voita ja mustaa leipää teen kanssa) ja juteltiin rattoisasti. Tuli siinä yks jos toinenkin elämys varsinkin sodan alkuajoista, jolloin valloituksia tehtiin paljain käsin, kerrotuksi. Kimmo ja Osmo olivat pelkkänä korvana.

Kaupungilla asettui eräs kaartilainen eteeni ja kysyi, tunnenko. En tuntenut. Sanoi olevansa Väinö Kivilinna. Laihtunut oli mies. Kerroin, että Kansanlehti oli tehnyt hänet täällä kuuluisaksi liian innokkaana lahtarina. – Sitten toisessa paikassa olin mennä selälleni, kun Lauri Tuorila, jota täällä surtiin varmasti kaatuneena, astui eteeni elävänä. – Kaukovalta on päivän ollut sotilaana. Kertoi ensi työkseen tulleensa komennetuksi ampumaan Aleks.koulun sairaalasta otettuja ryssiä. Hän ei juljennut vielä sitä tehdä, vaan vetosi kokemattomuuteensa; pohjalaiset tekivät.”

 

Tiistai 9.4. ”Vielä näin Finlaysonin tehtaan luona pari hautaamatonta ruumista; kaupungin ympäristöt ovat niitä täysi. Koulumme pihamaalla alkavat hevosenraadot haista. Olen käynyt jouduttamassa niiden korjaamista, mutta työvoimia puuttuu. Niinikään olen hypännyt eri laitoksissa tiedustamassa, mistä maksetaan koulun käymälöitä tyhjentävän hevosmiehen palkka. Varmuutta en ole saanut.

Minua surettaa valkoisten kovuus ja vankien kohtalo. Vahtimestarin veljen takia – hänet tunnen vain vahtim. vakuutteluista – kävin Pellavatehtaalla A.Solinin luona pyytämässä, että häntä anottaisiin vapaaksi. Siellä huomasin, että tarkkaa kirjanpitoa tehtaassa entisistä työläisistä pidetään; oli merkitty kirjoihin, milloin kukin oli punakaartiin liittynyt j.n.e.

Puuseppä Lahtisen työnjoht. Virtasta kävin puhuttelemassa ja kehoittamassa pyytämään luotettavia miehiä pois. Sanoi jo tehneensäkin niin, mutta suuresta osasta ei menevänsä sanomaan muuta kuin: hyvä puuseppä – Sala-ampumisia jatkuu. Eräänkin naisen muhvista oli löydetty 6 browningia. Tarkastus ja vahdinp. eivät ole tarpeeksi tehokkaita; kaikki on vielä jonkinl. kaosta –

Valtuusto hyväksyi Ruotsiin lähetettävän laatimani sähkösanoman, jonka Ahlman ja Sumelius olivat kääntäneet ja vähän muovailleet. A. oli ollut kutsuttuna Mannerheimin luo suurukselle ja siellä oli ollut paljon päällystöä ja Saks. lähettiläs von Brücke, jolle M. oli puhunut. Tämä oli vastannut Suomelle suopein sanoin kiittäen sen nuorta armeijaa, joka jo oli suorittanut tekoja, vanhallekin armeijalle kunniakkaita.

Saksalaiset ovat Ingossa ja illalla levisi taas huhu, että Pori olisi valloitettu. Se on jo ehkä kymmenes kerta, joten en vielä usko. Päivällä jyrisivät tykit ankarasti etelässä ja kauhistuksella ajattelivat tamperelaiset mahdollisuutta, että ryssät, joita Lempäälään on tullut paljon, tunkeutuisivat T:lle. Sitä ei tarvinne pelätä. – Koistinen kertoi, itse osaa pihamaallaan ottaen Palokunnant. ja sen ympäristön valtauksesta, jonka toimitti jääkäri Hackzell Torniosta, suorittaen ihmeellisiä urotöitä ottaessaan m.m. noin 1600 vankia. Kuuluu saaneen kunniamerkin ja 2 viikkoa lomaa, mutta juuri lähtiessään saaneen tiedon Lempäälästä, että hänen nuorempi veljensä on mennyt ihan keskeltä poikki! Kunpa nyt Koistinen joutuisi näkemänsä ja kuulemansa paperille panemaan.

Hannu Haahti, junior, oli myös täällä – Kapteeni Almqvist tuntuu olevan kumma mies. Noin tunnin ajan hän motkotti miehiään kurin puutteesta ja uhkaili siirtää täältä taas koululle kortteeriin. Miehet naureskelivat salaa ja kertoivat sitten kaikenlaisia kaskuja hänestä, kun teetä juotiin. T:ri Kilpeläinen on häntä jo kahden kesken neuvonut, mutta kun se nyt taas on uudistunut, lupasi hän ainakin pyrkiä hänen vallanalaisuudestaan.”

 

Keskiviikko 10.4. ”Saadakseni kouluuni akkunat jätin kirjallisen anomuksen Intenduurihallitukseen, viitaten siihen, että se on majoituksen takia tarpeellista. Sitten kävin Majoitustoimistossa hankkimassa valtakirjan patjojen ja tyynyjen siirtämiseksi Teknillisen opiston sekamelskasta Yhteiskouluun, jossa niitä tarvitaan. Tämä oli aikaa ja vaivaa kysyvä toimitus. Sain 7 sotavankia kantamaan ne ulos ja puhdistamaan Suojeluskuntalaiset taas kantoivat ne sisään.

Valtuuston kokous. – Tapasin Frans Kärjen, kirkkoherran, kivääri selässä. – Erkki Koveron (ent.oppilas) näin ja kuulin, että hänen isänsä on murhattu. Itse on hän ollut Porin rintamalla. Siellä on kaatunut osaston päällikkönä Artturi Suomalainen (ent.oppilas). – Erään punaisten johtomiehen Kanthin vaimo, joka on puuhannut naiskaartin valmistamista, on tavattu pyrkimässä toimiin meidän rintamallemme. Tehtailija Aaltosta, joka huomion teki, neuvoin ilmoittamaan poliisille. Tämmöisiä tapauksia lienee, jos kuinka paljon.

Kävin ryssänkirkossa. Se on kamalassa kunnossa. Hopeisia kynttilänjalkoja lattialla, messupukuja tallattavana, arkisto pitkin sinne tänne siroiteltuna. Neuvoin ilmoittamaan siitä kaupungin komendantille, jotta hän asettaisi vartijan ovelle hajallaan olevia kalleuksia vartioimaan. – Tykin jylinää yhä etelästä. Nyt kai ollaan ilmisodassa Venäjän kanssa.”

 

Tuorstai 11.4. ”Aamulla kävimme t:ri Kilpeläisen johdolla katsomassa Suomen I raskasta tykistöä rautatievaunussa. Tykkejä on 2, noin 15 sentin kalib ja gran. painaa 45 kg. Ei yhtään miestä ole patteri vielä menettänyt. Sitten menin Kimmon kera hautuumaalle katsomaan sinne kasattua ruumispinoa. Näky oli aivan kauhea: punakaartilaisia makasi toinen toisensa päällä pinossa ja ristissä rastissa, alastomia ja silpoutuneita seassa, nuoria ja vanhoja, joukossa naisiakin, ehkä noin 100 metrin mitalta. Täytyy syvästi valittaa, että tätä näkyä on näin monta päivää pidetty esillä; syynä kai on työvoimien puute. Minua rupesi oksennuttamaan ja käännyin pois, Kimmo saattoi katsella enemmän aikaa.

Kun meille sijoitetun miehistön kanssa juttelin kovettamisesta ja karaistumisesta tämmöisissä asioissa, olivat he kaikki sitä mieltä, että tämä sota on heidät itsensä, punaisten julmuuden takia (Vehmaisissa esim. olivat nähneet vangiksi joutuneiden viitasaarelaisten ruumiita, jotka olivat pistimenhaavoja täysi ja ulottimien luut murrettu aina korttelin päästä) kovettunut milt´ei tunnottomiksi, kun vaan punaiset ovat kysymyksessä. – Miesten puute kaupungin töissä on tavaton, samaten yksityisten.”

 

Perjantai 12.4. ”Otin järjestääkseni tämän korttelin tarkastusasiat ensi sunnuntaiksi. Näin kaupungilla liikkuessani, miten epäilyttävät naiset liehakoitsivat sotilasten ympärillä. – Tuli Vaasasta koulu-ylih. kirjelmä valtioavusta ja koulujen alkamisesta. – Saksalaisten etujoukot Kirkkonummella – Etelästä kuuluu yhä tykinjyskettä. Hitaasti edistytään. – Vienan Karjalan asia liikkuu kovasti edistyneimpien ihmisten mielessä ja Pietarin valloitus ja vapaakaupungiksi muuttaminen on niinik. keskustelun alaisena.”

 

Lauvantai 13.4. ”Järjestymisvaikeuksia. Menin kaup.komend. kansliaan tiedustamaan, milloin tänään kortelien päämiehet kokoontuvat huomista tarkastusta varten. Väkeä tungeksi passin saamista y.m. varten. Kun ei kellään ollut aavistustakaan asiastani, tuskastuin ja sanoin insin. Janssonille, joka hoiti asiain kulkua siinä huoneessa: ´Mitä hyödyttää näiden pikkuasiain hoiteleminen, kun tämän hetken tärkein tehtävä, kaupunkimme tarkastus, on sillä kannalla, ettei täällä tiedä siitä kukaan mitään!´ Mentiin itse komend. puheille ja tuomari Raevuori tuli minun kanssani hänen puolestaan talonomist. asettaman komitean puheille, joka toimi Tuomisen talossa Joh. kirkon luona. Kom.kanslia on K.L:n talossa It.puistotien varella. Perille tultuamme saimme kuulla op. Anian laatiman suunnitelman. Kiihkoissaan hän huomautti, että Finne haluaisi siihen jonkin pienen muutoksen, mutta että hän ei salli pienintäkään, koska: ´Pyhän innostuksen vallassa olen 2 vuorokautta tämän luomiseen pannut ja se on hyvä´. Muut läsnäolijat kannattivat häntä. K:lo 5 kokoontuivat korttelien päämiehet Rukoushuoneelle saamaan viimeisiä ohjeita. Arvioin heidän lukunsa 250.

VI ja VII kaup.osa toimii yhtenä joukkona alkaen Länt.Puistok. ylös Pyynik.päin.

Sotilasketjut sulkevat liikenteen. Papink.odotetaan, kunnes Hämeenk. myöden ensimäinen korttelirivi on kaikkialla tarkastettu Pyhäjärven rantaa myöden. Sitten hyökätään seuraavaan j.n.e. Lopuksi mennään ketjussa Pyynikkiä ja sen pohj. lapetta maantie sivurajana Tahmelaan asti ja sieltä palataan etel. lapetta pitkin, tarkastaen Pyhäj. rannalla olevat tehtaat. Tehtyäni ohjelmaan muutamia lisähuomautuksia päätin tehdä voitavani sen toteuttamiseksi mobilisoimalla (tähän annettiin täysi valtuus) niin paljon voimia kuin mahdollista omaan osastoomme. Niinpä talomme herrat tulivat liikekannalle. Groop vain piti tehtävää persoonallisesti vastenmielisenä ja epäsi.”

 

Sunnuntai 14.4. ”Aamulla k:lo 5 seisoin Aleks.koulun pihamaalla lähdössä tarkastukselle; Kimmo oli mukana. Toimin Satamak. ja Tiiliruukin kad. välisissä kortteleissa ja niiden eteläpuolisissa taloissa. Mitä vastenmielisintä työtä. Olut-teht. talosta löytyi m.m. 5 kiloa dynamiittia heinien seasta. Itse löysin erään Tammisen perheestä samasta talosta noin 22 kg. hyvää kahvia. Eräästä talosta Hallitusk. ja Mäntyk. vierestä löydettiin kokon. asevarasto, vangittiin joku naispunakaartilainen j.n.e. Hienoja jalkineita löydettiin erikoisen runsaasti. Mitä muualta kaupungista löydettiin, en vielä tiedä, mutta omasta mielestäni tämä tarkastus jäi sittenkin sangen pintapuoliseksi Hauskoihin löytöihin kuului m.m. suuri valokuvaryhmä täkäläisten punaisten johtohenkilöistä. Suuri osa siinä olevista henkilöistä on sotilaspukuisia ryssiä.

Vasta illalla k:lo 7 pääsin kotiin väsyneenä ja viluisena, nähtyäni Pyynikin laidassa vielä kaatuneitakin jonkun. En ymmärrä, mitä varten punikit olivat tehneet paljon piikkilanka-aitaa Pyynik. etelärint. alas tehtaalta kaupunkiin päin. Näyttävät odotelleen hyökkäystä Pyhäjärv. päin.”

 

Maanantai 15.4. ”Hommasin valtioavun anomuksen koulumme puolesta Vaasaan. Kadulla tapasin pormestari Caseliuksen, joka ilmoitti, että minua tahdottaisiin huomisessa hautajaistilaisuudessa pitämään yleisluontoinen puhe. Määrätystä tehtävästä ei tähän aikaan sovi kieltäytyä. Sen aikaansaaminen sitoi ajatukseni tämän päivän illaksi.

Mutta iltap. hämmästyi kaupunkimme peräti: eräs upseeri oli ratsastanut pitkin Kauppakatua ja huutanut, että Helsinki on valloitettu! Ei totisesti täällä ole kukaan edes aavistanut, että H:ssä ja sen edessä olisi 3 päivää kiivaasti taisteltu.”

 

Tiistai 16.4. ”K:lo 1 kokoontui Kauppatorille suurenmoinen hautajaissaatto, josta sitten sotaväen musiikin ja joukkojen perässä marssittiin loppumattomana kulkueena hautausmaalle. Porvarillinen ulkoilmakulkue Tampereella, sosialistit nurkissa pakoillen: sehän on olojen muutoksen huippu täällä! Ja kesken kaiken levitettiin tietoa, että myöskin Turku on valloitettu. – Pitkä hauta on heti kappelin vieressä. Musiikin soidessa ja laulukuorien laulaessa kannettiin siihen kappelin hautaholvista arkku toisensa perästä. Prov. Valli piti hautajaispuheen ja joukko pappeja toimitti siunauksen heittäen maata kunkin arkun päälle. Monella oli aivan yksink. valkoinen arkku, sillä nyt lienee mahdotonta saada parempia Sitten luki kukin pappi raamatunlauseen. Valtuuston puolesta puhui E.Ahlman. Pian tuli minunkin vuoroni. Ponnistaen ääntäni sain heti tuon suuren kuulijakunnan mukaani. Esityksessäni sanottiin olleen odottamatonta voimaa. Jopa huomautti Paavo Paloheimo, joka illalla vieraili meillä, että hän sitä kuunnellessaan sai ´ankaran nuhan´. P.P. vahvisti edelleen huomiota, minkä pohjoisesta tulleista olen tehnyt, että he nim. ovat sangen rautaisia menettelyssään punaisia kohtaan. Hän kuuluu Kajaanin sissien esikuntaan. Nämä ovat suorittaneet ihmeellisiä tekoja. Niinpä oli 16 miestä eräästä väijyspaikasta kuularuiskuilla tuhonnut 800-miehisen p:sten joukon, niin että vain 8 oli päässyt pakoon. Se oli tapahtunut Satakunnan rintamalla.

Ihastuksella puhui P. V.-Karjalan valtaamisesta. Sanoi – leikillisesti tietysti – rupeavansa mielellään kuvernööriksi uuteen lääniin. Vienan Kemi on jo meikäläisillä, mutta Kuolan valtauksen vaikeuksia hän kovin pelkäsi, koska länsivallat sitä puolustavat. – Lauri Kalliala lausui koulumme puolesta muutamia sanoja entisille oppilaille Eino Peltoselle, Arvo Pelkoselle ja Sakari Kaimiolle. – Aamulla saapui Pekkalan kuski meille. Kuski oli lähetetty maailmalta hakemaan kartanoon 12 hevosta ja 5 miestä, jotka punaiset olivat mukanaan vieneet. Hän kertoi ihmeenä kartanon säilymistä, vaikka sitä vastaan oli ammuttu m.m. 6-800 tykinlaukausta ja 1500 kivääriä ylläpiti pitkät ajat tulta sitä vastaan. Yksi ainoa kiviseinäinen rakennus antoi suojaa. Kun tämä kuski, outo mies meille, istui kahvipöydän ääressä, vieressään herra Tiitinen, ja minä mainitsin Helsingin valloituksesta, ihastui hän niin, että rupesi käsillään huitomaan ja tarttui Tiitistä olkapäähän, pudistaen häntä. Tämä todistaa, minkälaisessa mielenjännityksessä hänkin on elänyt.”

 

Keskiviikko 17.4. ”Aamul. pääkirjoituksen paikalla puheeni. Etusivulla on minunkin allekirj. kehoitus T:n vanhemmille kuntalaisille ilmoittautumaan suojeluskuntaan vahtipalvelusta varten. – Eilen kuului vielä tykinjyskettä etelästä hautuumaalle, kun hautausta toimitettiin. – Mäkisen emäntä Lempäälästä pistäysi katsomassa ja ilmoitti, että ovat rintaman tällä puolen ja säilyneet; hän toi 2 kg. jauhoja, joten taas saatamme tarjota vieraillemme aamuisin kahvin kanssa voileipää.

Koistinen ja Kallio olivat hyvästelemässä; he poistuivat sotatoimiin. Koetan saada heille palkkoja. Olen koulun lukukausimaksujen tilejä tehnyt. – Punaisten julmuudesta taas tänään julkaistut tiedot tekevät mielen kovaksi; armottomasti tulee kansastamme verta vuotamaan.”

 

Tuorstai 18.4. ”Aika pyrkii menemään vieraiden parissa, sillä heillä on niin kovin paljon juttelemista. Niinpä tänäänkin oli m.m. entinen palvelijamme Ida Mäkinen Vaasasta. Hän oli saapunut pelastamaan veljeänsä vankeudesta. Vähän on toivoa, sillä tämä on ollut lähettinä p:sten esikunnassa. Itse hän palvelee Kenraali Langhoffilla. – K.Mäntynen, vahtimestari, kertoi yksityiskohtaisesti koulumme valloituksesta. Se sietäisi tulla kirjallisuudessa säilytetyksi. – Yhä kuuluu kiivasta tykinjyskettä Lempäälästä ja Karkussa on ollut verisiä taisteluja Porista tulleiden p:sten kanssa.”

 

Perjantai 19.4. ”Mäkisen emäntä Lempäälästä oli meillä. Hän mainitsi sikäläisissä taisteluissa kaatuneen julmasti punaisia, esim. Näppilän sillan luona jäällä oli ollut noin 600 ruumista, eräässä toisessa paikassa 400 j.n.e. ´Lapsetkin ovat jo tottuneet niin ruumiita näkemään, etteivät pidä sitä minään.´ – ´Onko lempääläisiä punaisia ammuttu?´ – ´On paljon.´ – Ja sitten hän kertoi ´Tiedon-antojen´ valheellisuuden vieneen sikäläiset punaiset pulaan. Niissä oli ollut uutinen, että valkoiset oli lyöty L:ssä ja peräytyneet Orihvedelle asti. Tähän luottaen palasivat paenneet johtomiehet pahaa aavistamatta L:ään. Olivatpa vielä matkalla kysellen huudelleet: ´Mitä tänne kuuluu?´ – ´Hyvää!´ oli vastattu.

Seuraus: ´leipäkortit otsaan´, joka nyt on tullut terminus tecnicukseksi. Miltei naurahdellen hän puhui, miten Vesilahden puolelta oli kuljetettu punaisia vankeja, joilla oli nuora kaulassa ja housut kannatettavat. Kun kuljettajat – pohjalaiset – matkalla sattuivat kuulemaan, että joku oli tunnettu punainen, antoivat he ´leipäkortin´ heti ilman tutkintoa.

Tapasin tilanom. Mikkolan Ylöjärveltä – prof. veljen – ja hän puhui yhtä häikäilemättömän menettelyn puolesta. Meidän kansa raaistuu hirveästi. Jumala armahtakoon, mitä seuraa, kun omassakin rinnassaan tuntee ennen aavistamatonta kovuutta – Olen puuhannut 9-miehistä vahtipalveluskomppia vanhemmista miehistä. Paljon aikaa on mennyt vieraiden seurassa. Niinpä oli meillä: tohtori Pakarinen – sanoi tulevansa Karkusta, jossa oli m.m. nähnyt naiskaartil. vankeja. Eräältä oli kysytty, kuka hän oli. Päätään keikutellen ja korollaan pyörähtäen hän oli vastannut olevansa sankari. Inhottava oli ollut –Paavo Eerola, sotilas, oli illalla ja kertoi p:sten taas hyökänneen Pälkäneelle ja ampuvan Huunan mäeltä tykilläkin. Pakolaisia toinen puoli pitäjästä täynnä. – Raskaan tykistön miehet läksivät: Antreaan vaiko Lempäälään, eivät itsekään tienneet. Jälkimäisestä paikasta on kuulunut sangen kiihkeä tykkien jymähtely. Ikävä oikein oli ero näistä miehistä. Kiitollisina jättivät hyvästit, antoivat valokuviaan ja kehoitivat käymään vastavierailulla joskus. – Juuri kun miehet eilen illalla olivat pihassamme iltahuutossa, pamahti yhteislauk. aivan lähella Saimme kuulla, että Ruots.Yht., siis sairaalasta, oli viety muutamia haavoittuneita ja ammuttu siinä pihassa. Eerolan Paavokin sanoo tulleensa komennetuksi ampumaan tuomituita, mutta ei tahtonut tästä puhuttavan. Sommersin 16-vuotias poika oli heti suojelusk. astuttuaan saanut samanlaisen komennuksen! Se on jo raakuutta nuorukaista kohtaan, joka oli ollut vallan järkytetty. Kaukovalta oli niinik. määrätty oitis ryssiä ampumaan, mutta oli pyytänyt päästä siitä ja päässyt.”

 

Lauvantai 20.4. ”Kaikkialla kuulee ja näkee alkeellista järjestyksen yrittelyä ja saa harmitella kaupunkilaisten puolesta. Myöskin harmittaa se, että upseeristo, varsinkin ruotsinmaalaiset, juovat kuin siat. Kansa Lempäälässä kuuluu olevan siitä kuohuksissaan. Siitä ei voi näin keskellä sotaa tehdä asiaa, mutta kyllä jälkeenp.”

 

Sunnuntai 21.4. ”Kun ei joka päivä tule tietoja voitoista, pitkäksyttää se mieltä ja hermostuttaa, sillä Etelä-Suomi kärsii kauheasti. Ja erehdyksiä yhä. Niinpä kertoi herra Tähti, joka pistäysi täällä Lempäälästä, heidän saaneen käskyn sijoittaa raskaan kanuunansa liian liki vihollista. Nyt on sen takia mennyt hukkaan 2 vuorokautta 100:lta mieheltä, sillä kanuuna on siirrettävä 2 ½ kilom. taaksepäin, jottei vihollinen ampuisi L:n kirkonk. taloja palamaan! – Nyt ovat sotilaat alkaneet saada sotilaspukuja. Yhä useammat komeilevat uusissa univormuissaan Hämeenkadulla. Päivällä oli Kaupungint. parvekkeella sotilassoittoa, ja tori väkeä täpösen täysi. Olen hommannut polkup.-lisenssiä.”

 

Maanantai 22.4. ”Suojeluskunnan piti ilman muuta muurauttaa koulun lämmittäjän huoneeseen muuripata. Sen sain estetyksi. Sitten sain pitkän ponnistelun jälkeen luvan pitää polkupyöräni. Eräs intend. hallituksessa toimiva Procopé kielsi sen minulta eilen, mutta kun tänään hankin valtuuston puheenjohtajalta todistuksen monista toimistani, antoi intend.-päällikkönä toimiva Lahdensuu sen mielellään.”

”Koulun raha-asioissa olen hypännyt. – Lahti kuuluu olevan valloitettu. –

Rauhamaa K-ylihallituksesta kävi luonani tarkastaja Mäkisen kanssa saadakseen huoneita kansakoululle. R. sanoi liikkuvansa saadakseen koulut käyntiin. Oli valtuuston kokous, johon vain suuresta velvollisuudentunnosta menin, sillä kurkkuni on ollut sellainen, etten ole yörauhaa saanut. Ja mitä kuulen: minut valitaan 3-miehiseen komiteaan ottamaan selvää, kuinka ja missä määrin punaiset ovat käyttäneet väärin kaupungin raha-asioita, minut jolle raha-asiain ala on ´terra incognita´, siis suutari räätälin ammattiin!”

 

Tiistai 23.4. ”Katarri on tehnyt oloni hyvin tuskalliseksi. Sentään olen hieman liikkunut opettajien palkanmaksu- y.m. asioissa. Vieraat ovat edelleen vieneet runsaasti aikaa. Niinpä kävi tohtori Kilpeläinen Lempäälän rintamalta täällä. Kertoi nyt päästyn siihen, että on 10 laukausta ammuttu! Ei ole paljon 3 viikon saavutukseksi. Lahti ja Heinola sekä Huittinen ja Kivennapa ilmoitetaan virallisesti valloitetuiksi – Kansliassa koulussa käydessäni huomasin talteenottamani punaisten paperit (Paul Tiililä toimitti paperit 1980-luvulla Sotamuseoon. Joukossa oli aika mielenkiintoisia lappusia, m.m. punapäällikkö Rahjan allekirjoittamia määräyksiä). Silmäillessäni niitä sain käsityksen, että niissä on yhtä ja toista hyvää. Kävin illalla porm. Caseliuksen luona tiedustamassa, haluavatko vankien tutkijat sellaisia selailla. Sain kuulla, että C. ei olekaan suostunut tutkintolautakuntaan, ´koska ei olisi voinut tuomita ihmisiä kuolemaan niin lyhyiden tutkimisien jälkeen kuin nyt tapahtuu´. Hän tiesi, että päivittäin ammutaan täällä 2-30 vankia, Kolhosta 23, Ruovedeltä 25, Orihvedeltä 30 j.n.e. Tuomio perustuu hyvin lyhyesti siihen, mitä paikallisen suojeluskunnan tiedonanto sanoo. Niissä kuuluu olevan lyhyesti, että ne ja ne ovat hyvin punaisia, tehkää heille sitten mitä hyväksi näette. C:n kanssa tuumimme, että kyllä se sentään on liian kovaa, vaikka p:sten rikokset ovatkin hirveitä.

Kutsunnoista taas hän mainitsi heidän vain harvoille myöntäneen vapautusta, koska täällä tarvittaisiin reservipalveluksessa heikompaakin väkeä. Sanoipa useita lohduttaneensakin sillä vakuuttelulla, etteihän ole kysymyksessä rintamalle vienti. Ja nyt sanoi kuulleensa, että Mannerheim on huomenna lähtemään määrännyt 2000 miestä T:lta. Siis mars matkaan oitis heikotkin ja harjoittamattomat! Onhan T:n puolesta niin paljon verta vuotanut, vuodattakoot hekin nyt”

 

Keskiviikko 24.4. ”Kauniita ilmoja on ollut ja niiden nojalla olen katarristani huolimatta ollut liikkeellä. Ensin toimitin pääesikunnan poliisiosastoon hyllyt. Sitten otin tiedon, tarvitseeko vankien tutkijakunta löytämiäni punakaartin papereita. Tapasin Työväentalon edessä – kohtalon ivaa, että juuri siinä tuomitsijat istuvat – tuomari Launion, joka sanoi, etteivät he näitä asiapapereita tarvitse. Samassa tilaisuudessa autoin erään Härmän ukon asioineen esiin. Hänellä on 3 poikaa valkokaartissa mutta 1 joutunut punaisiin työpaikkansa tähden.

Herra Jalkanen Lempäälän rintamalta kävi illalla täällä. Hän oli hyvin huolestunut siitä, että sikäl. esikunta juo niin kauheasti. Kaikki valittavat tätä samaa. – Ensin olin Sipin ja Salon kera panemassa alkuun punaisten rahankäyttöasiain tutkimusta, sitten Yhteisk. pihassa perustamassa suojelusvartiostoa. Tulin kuulumaan II kompp. 3:nteen joukkoon, ja 37:nteen ryhmään No 331. Ryhmän päällikkö Erl.Tuominen, joukon p. arkkit. Paatola, Kompp.päällikkö insin. Simola. Rivissä seisoen vannotettiin meidät nyk. sotilasvalakaavan mukaan, käsi koholla. Ins. Liljeroos johti tätä toimitusta. – Tavattoman tärkeä sotauutinen oli Terijoen, Valkeasaaren y.m. Karj.kannaksen paikkojen valtaus.”

 

Tuorstai 25.4. ”Koko loppuilta meni sotilaalliseen järjestymiseen. Sain kiväärinkin, sillä on heti mentävä vahtiin.”

 

Perjantai 26.4. ” – K:lo ½ 2 yöllä kokoontui komppaniamme Yhteiskoululle.

Matkalla sinne pamahti jossakin likellä kivääri. Ehkä vahingonlaukaus, sillä sellaisia tapahtuu yhtenään – Erään Järvisen kanssa määrättiin minut Tirkkosen pihaan vahtimaan punaisia räätälejä, jotka työskentelevat siellä sotilastöissä.

Tämä Järvinen on se, jonka asuntoon tullut pommi sytytti tässä talomme läheisyydessä olevan talon palamaan (Tiiliruukink. yhtiötalon). Yövartija kolmantena keskustelimme siinä yhteiskunnan asioita. En olisi luullut, että aika 2-6 on niin pitkä. Vaikka yö oli lämmin, ja minulla talvipalttoo, oli minun kovin kylmä lopulta.

Kokouksia on sentään täytynyt muistaa. Niinpä olin kauan Sipin ja Salon kanssa Elint.lautakunnan tilejä tarkastamassa. Siellä on Impi Kivekäs kassanhoitajana. Hämmästyimme suuria summia ja kirjanpitoa! Ainakin minä sain sen käsityksen, että emme ole vielä kypsyneet tämmöisiä asioita hoitamaan. Enemmä pystyviä ihmisiä tarvittaisiin.”

 

Lauvantai 27.4. ”Tänään oli emäntä Mäkinen Lempäälästä täällä ja kertoi punaisten paetessaan polttaneen L:stä ja Vesil.sta kokoamansa viljan, 200 kuormaa! Ja vangeiksi jouduttuaan nämä huligaanit toivovat tietysti täysiä annoksia! Mäkisen emäntä toi muuten meille ruisjauhoja, joiden vastaanottamista minä vastustin, mutta naisten mielip. johdosta lankesin, koska muka olemme majoitetuille sotilaille leipää jakaneet. Onhan elintarvesynneistäkin joskus noustava. – Lahjoitin 5000 mk. sotatoimiin.”

 

Sunnuntai 28.4. ”Verner Gestrin istui kauan luonamme kertoen kokemuksiaan Italian konsulaatin sihteerinä. Hänen puoleensa ovat m.m. sosialistien muijat monisataisena joukkona kääntyneet, valittaen että heidän vangitut miehensä tapetaan nälkään. Huomasin hänen olevan huolissaan valkoisten mahdollisista erehdyksistä rangaistessaan kapinallisia. Ja syytä onkin, sillä kovuus vain kasvaa. Niinpä virkkoi eräs jämijärveläinen kuormastomies, jonka sattumalta torilla tapasin ja joka ei vielä ollut saanut kuulla Parolan H:nnan y.m. valloituksista: ´Saatiinkohan punikkeja paljokin tapetuiksi?´”

 

Maanantai 29.4. ”Hinnat suunnattomia: henskelikannikkeet 7 mk, hatturäyskä 85 mk, jalkineet 130 mk, kravatit 7-9 mk. yksink.pai-ta 22 mk, värillinen 30-35 mk, kermaton kahvikuppiannos 1 mk 50 p. Mitä saa köyhä. – Tänään merkitsin vapaudenlainaan 30,000 mk. Kun olin pankissa, kertoi Julius Koskinen persoonalliset kokemuksensa terrorin viime ajoilta. Ne ovat todella muistamisen arvoiset. Ne ovat samalla täkäl. Kansallispankin historiaa, sen kriitillisimmän hetken ajalta.

Minua kauhistaa se epäjärjestys ja pitelemisen halu, mikä on huomattavissa koulussamme suojeluskunnan asioissa. Vahtimestari tuskissaan vertasi sitä punaisten osoittamaan. Tuon tuostakin olen puhunut siitä asianomaisille johtohenkilöille. Yleensä vaivaa persoonallisen kelpoisuuden puute miltei kaikkia nyt syntyneitä laitoksiamme ja virastojamme. Niinpä sain sen käsityksen n.s. Tiedusteluosastosta, johon asioissani pistäysin. Täydellinen avuttomuuden ja saamattomuuden kuva! Ei kukaan palvele minua. Odotan, odotan. Koko henkilökunta hakee kirjoista No 228 eikä löydä. Mitä sen n:n takana on, en tiedä. Yksi päällikön tapainen siunailee, ettei ole yhtään vahtimiestä saapuvilla, vaikka pitäisi olla monta j.n.e.

Olin vahdissa Johanneksen kansakoululla 6-10. Hauskan yllätyksen elin siellä, kun ovi ulkoapäin avautui ja minulta kysyi eräs vanh. naishenkilö, enkö haluaisi kahvia. Sitä tuotiin tarjottimineen ja pyydettiin nauttimaan iltani kuluksi; oikein hyvää leipääkin oli. Tuoja oli rouva Rantanen, joka akkunasta oli nähnyt minut! Kimmo oli myös nyt ensik. vahdissa. Hän oli Pakkahuoneella. – Tämän päivän suuri, jopa suuruudessaan hämmästyttävä uutinen oli Viipurin valloitus. Tuomari Snellmanilta kuulin, että armeijamme etujoukot olivat 7 kilom. päässä Pietarista! Tuleeko nyt sen vuoro? Mutta kamalata jälkeä ovat punikit jättäneet Sääksmäelle y.m.”

 

Tiistai 30.4. ” Koulussamme, joka on suojeluskunnan kasarmina, vallitsee suuri sekasorto ja järjestämättömyys. Vahtimestari oli taas valittamassa. Ladau on kansliapäällikkönä ja Kahilus, mutta ne herrat eivät kykene ympärilleen järjestystä luomaan, sen olen nähnyt. – Alan käydä sikäläisille toimihenkilöille epämiellyttäväksi, sillä en voi olla huomauttamatta epäkohdista. Niinpä suututin erään Schröderin, joka sanoi olevansa Normaalilyseon ajoilta tuttu ja nyt kuuluvansa Hämeen piiripäällikön esikuntaan, valittamalla tästä samaisesta epäjärjestyksestä sekä siitä, ettei ole päivystäjää asetettu. – Pyhäjärvellä näin ensik. vesitason ihmeellisine liikkeineen. Rannassa on sellaisille rakettu harjoitusasema. – Anna on ollut kiinteässä hommassa vappumerkk. takia. Sodassa kaatuneitten perheille tulevat varat siitä.”

 

Keskiviikko 1.5. ”vappu. Lupauduttuamme ylimääräiseen vahtiin aloitimme päivämme aikaisin. Minä jouduin Taiston talolle, jossa on noin 300 vankia. Aivan kuin sattumalta sain kuljettaa erään Tuomisto nimisen muurarin kotonaan Lapin kaupunginosassa hakemassa työkapineitaan. Mies 46 ikäinen, suuri ja sävyisä, jutteli jo matkalla perhesuhteensa ja osallis. punak. Pakosta vain hän oli ollut mukana ihan lopussa. Hän oli viimek. rakentanut itselleen tiilisen rakennuksen, joka siis mahtoi olla erikoisen rakas. Ja kaunis se olikin taitekattoineen. Jos minä olisin nyt kirjallinen kyky, en totisesti voisi olla piirtämättä ihanaa kuvaa siitä kohtauksesta, minkä tässä lämminsuhteisessa perheessä näin, jossa vangittu isä nyt syleili vaimoaan ja 8 alaikäistä lastaan, jossa kohtaloa ei sadateltu, puutetta ei valitettu, vaikka nälkäiset lapset arkun pohjalta hakivat isälle sopivat leipäkappaleet j.n.e. Kaikki itkivät ja minä itkin. Ja minun ajatukseni lensivät yli Suomenniemen, sillä se on täysi tämmöistä itkua. ´Luota Jumalaan, älä meitä sure!´ olivat vaimon jäähyväiset, kun läksin isää taas vankilaan viemään. Miehen ääni värähteli, kun hän vankilan portilla erotessamme ujosti huomautti: ´Jos herra sattuu vielä tänne vahtiin toiste, niin tuokaa taskussanne leipäpalanen, jalkani tuntuvat niin heikoilta!´ –

Epäkohtia: Nyt kerääntyy kaupungin herrasväkeä sellaisiin hommiin, jossa ollaan ruoan kanssa tekemisissä. Niinpä esim. yhteiskoululla on suuri joukko Suojeluskunnan ruokahommissa lapsineen päivineen ja hyvin ylöllisesti eletään. Yhdeksi päivälliseksi esim. oli vahtimestarin ilmoituksen mukaan valmistettu 100 lintua!

Ja väkeä seisotetaan kymmeniä, satoja, odottamassa määräyksiä, joita ei ajoissa saada valmiiksi. – Olen järjestellyt talteenottamiani punakaartin papereita. – Ruotsal. vapaaehtoiset viettävät täällä joutilasta mässäilevää elämää juoden ja tanssien sekä ratsastaen. Vappu muuten rauhallinen. Suojeluskunta Yhteisk. kuitenkin koolla kaiken varalta.”

 

Tuorstai 2.5. ”Kävin tänään k:lo 6 Arajärven (Juhani Arajärvi, senaattori, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista) luona, joka on kaupungissa. Ensiksi toimitin tiedusteluja Martti Helan asioissa, joka on lähdössä musiikkiopinnoille Saksaan ja pyrkii samalla sikäläisen lähetystön töihin. Sitten juttelimme päivän kysymyksistä. Hänellä oli taskussaan ohjelma suurten ja kiireellisten kysymysten ratkaisusta. Polttavin on hallitusmuoto. Hän arveli, että kiihkeäksi tulee taistelu tasavaltaisen ja kuningasomaisen muodon välillä. Sain sen käsityksen, että hän taipuisi kannattamaan k-valtaa saadakseen hallituksen lujaksi, mutta pelkää sen kautta vieraan kulttuurin vaikutuksen tunkeutuvan maahan. Mutta vaalit olisi ensin toimitettava. Sitävastoin tulisi tämän repaleisen edusk. päättää muutamista kiireellisistä asioista m.m. torpparikysymyksestä. Oli muuten huolissaan rauhoitustoimenpiteitten onnistumisesta. Kun kysyin, kuinka hän oli tullut toimeen Renvallin kanssa, ei hän, kuten oletin, pahasti valittanut. Freytä hän kovasti kiitti ja erittäin Mannerheimiä pitäen häntä kykynä.

Sama käsitys oli hänellä kuin minullakin sodan alun kanssa tekemisissä olleilla, että nim. on ihme, kun asiat sentään onnistuivat. Kuultuani M.Helan kuvaukset Sortavalasta – hän on ollut esik. sihteeri – olen yhä enemmän vahvistunut samassa käsityksessä. Esim. S:n venäl. sotaväen aseista riisuminen, joka tapahtui tuntia ennen kuin aseet oli p:kaartille annettavaksi määrätty, suoritettiin Valamon munkin kiihkeästä kehoituksesta! Valamo on vapaussotaa auliisti kannattanut. Ja sitten tuo ensimäisten viikkojen ponnistelu Antrean rintamalla! Miehet makasivat yhteenmenoon toista vuorokautta ketjussa kangistuen niin, että oli kelkalla kuljetettava pois! Ja kun nuo 6 kanuunaa oli Vuoksenniskasta saatu, olivat ne epäkunnossa. Eräs seppä ja insinööri Sortavalassa saivat ne korjata, kumpikin asialle outoja. Ins. luki yön ja päivän saksal. käsikirj. asiasta ja kuntoon kanuunat saatiin!

Erittäin mielenkiintoisia olivat Helan kertomukset Vienan-Karj. eli, kuten nimi nyt kuuluu, Itä-Karjalan asiassa pidetyistä kokouksista, joissa hän oli sihteerinä toiminut. Yksit.kohtaisesti oli asiaa pohdittu, rajoista päätetty, rikkauksien käytöstä Suomen valtion ja V:n kansan välillä suunnitelmat valmiiksi laadittu j.n.e. Lisäksi kertoi hän siitä sulasta sovinnosta, joka nyt uskonto-asioissa on karjalaisten kesken. Oli itse ollut Impilahdessa sankarien hautatoimituksessa, jossa ohjelmaan oli sisäytetty kummankin uskonnon menoja. Suurenmoiselta oli tuntunut, kun kr.kat. pappi oli sytyttänyt tuohukset ja luter. kunnioittaen oli pannut samalla oman alttarinsa kynttilät palamaan.”

 

Perjantai 3.5. ”Lahden tykönä on otettu 12,000 vankia. Nyt vasta on Suometar saapunut ja sen antamat tiedot nostavat yhä enemmän katkeruutta punaisia vastaan. Veriryöväreitä on suuri osa heistä ja sellaisten kohtalo tulee heille. Kuulin, että saksal. olisivat äsken ampuneet 4000 valkoisen lipun väärinkäytöstä. Mutta ei ole syytä kaikkea uskoa. Niinpä on ollut väärin tiedot F.O.Viitasen, Einar Anttilan, Tatu Kolehmaisen y.m.m. kuolemasta. – Jalmar Meurman oli kahdenvaiheilla pitäisikö hänen siirtyä Helsinkiin remonttihallituksen asioissa vai ei, kun niin kovasti tahdotaan. Minä sanoin, että hänen isänsä oli tehnyt samalla tavalla. Myös Matti Viljanen joutuu Helsinkiin hallituksen asioissa. Kuinka äärettömästi nyt tarvittaisiin voimia!”

 

Sunnuntai 5.5. ”Neiti Varmavuori kertoi olleensa äsken urkurina kirkossa (kysymys on Pälkäneen kirkosta ja sotatuomioistuimesta), kun 40:lle sotavangille annettiin herranehtoollista. Ei sanonut sitä tunnelmaa ikänä unohtavansa, niin olivat itkeneet. Täällä kuulemma annetaan edeltäp. tieto asianomaisille, että heidät on tuomittu kuolemaan. Eilen oli tuomareille (Alander, Voionmaan Kallio) tullut uhkauskirje, ellei ´teurastusta´ lopeteta –.

 

Sunnuntai 12.5. ”On huolestuttavaa se nautinnonhimo – tanssit, juominen y.m. – mikä taas alkaa näyttäytyä. Joka ilta tanssitaan Pellavat. juhlasalissa! Sotilaat niin tekevät.”

 

Tuorstai 16.5. ”Suuri paraadi Helsingissä. Eilen avattiin valtiopäivät.”

 

Kaarlo Tiililän päiväkirjat (1893-1936) ovat Kansallisarkistossa ja nähtävänä arkiston johtajan luvalla.