Tuttu tietokonekorjaaja halusi – ihan vain ystävällisenä vinkkinä – näyttää kuvaa hänelle viemästäni pöytäkoneesta. Vanhasta nikottelevasta vehkeestä oli tullut aika luopua pahasti vanhentuneen käyttöjärjestelmän vuoksi. Koneen sisuksista otetusta kuvasta kävi ikävästi ilmi, että parhaatkaan päivitykset eivät pidä konetta priimakunnossa, jos keskusyksikössä on silmämääräisesti arvioituna 3,46 kilogrammaa pölyä.
Huono omatunto seurasi havaintoa siitä, että olen oikeasti epäpätevä tietokoneen omistaja. Konettahan tulisi säännöllisesti huoltaa ja pitää kunnossa myös fyysisiltä osiltaan – ei riitä se, että pitää ohjelmien päivitykset ajan tasalla ja näppäimistön leivänmuruttomana. Vähän kuin älypuhelinkin: toimivat sovellukset, tietojen pilvipalveluvarmistukset ja riittävä muistitila ovat laihoja lohtuja, jos näyttö on rikki tai puhelimen sisus täynnä omenamehua.
Oivallusta seuraava ajatusketju olikin sitten murskaava – onhan minulla hallussani tietokonetta paljon isompiakin investointeja, joista pitäisi huolehtia. Kuten auto, jolle pelkkä vuosittainen huoltamo- ja katsastuskäynti ei oikein tahtoisi riittää. Rengaspaineet suositellaan tarkastettavaksi parin viikon välein, samoin pesu, ja siihen lisäksi päälle vahaukset ja imuroinnit. Sitten on vielä se pirskatin moottoritila.
Vielä puhelinta ja autoakin tärkeämpi huollettava lienee oma talo. Lattiasta olisi kuulemma hyvä pitää huolta, seurata ilmankosteutta (ei liian kuivaa eikä liian kosteaa), nurkkia paikata, seiniä maalata, ilmanvaihtoa valvoa ja säätää, viemäreitä säännöllisesti putsata, saranoita öljytä ja laitteiden sihtejä putsata ja suodattimia vaihtaa. Pihakin tarvitsisi pitää kunnossa: lumitöitä tehdä, hiekoittaa, nurmi leikata, pensaat kastella ja lannoittaa.
Kaikki edellä mainittu onnistuisi tehokkaammin, kun huoltaisi itseään paremmin. Tulisi liikkua ja nukkua riittävästi (ei liikaa), syödä terveellisesti, käydä parturissa ja hammaslääkärissä, antaa aikaa itselle ja sosiaalisille suhteille, ehtiä näyttää lääkärille pikkuvaivoja (joita tässä iässä valitettavasti jo alkaa ilmaantua) ennen kuin niistä muodostuu peloteltuja isoja vaivoja ja hoitaa kuntoon niitä jo tulleita isompia vaivoja. Samalla tulisi tietty huoltaa muita samassa taloudessa asuvia.
”Huoltovapaa” on typerä sana mutta tehoaa nykyisin monen tuotteen markkinointivalttina. En ihmettele. Saakohan elämää hankittua sellaisena, tai tilattua edes kunnon huoltotauon – tauon jatkuvasta huoltamisesta?
Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka kokee työskentelevänsä vakityönsä ohessa osa-aikaisesti ”huoltoalalla”.
