Lapsena minulla ei ollut toiveammattia. Yläasteikäisenä pohdin ystäväni kanssa, että kouluterveydenhoitajan työ voisi olla kivaa. Lukion jälkeen hain kuitenkin opiskelemaan ruotsinkieltä. Olin hyvä ruotsissa, mutta pääsykoekirja jäi lukematta ja opiskelupaikka saamatta. Jostain keksin, että ruotsia voi oppia niinkin, että opiskelee jotain muuta, ruotsiksi. Tämän oivalluksen jälkeen aloitin sairaanhoitajaopinnot ruotsinkielisessä sairaanhoito-oppilaitoksessa. Tykkäsin kielestä enemmän kuin sairaanhoitajaopinnoista. Sinnittelin opinnoissa kuitenkin eteenpäin, vaikka kiinnostus alaa kohtaan heräsikin vasta viimeisenä vuonna, jolloin alkoivat terveydenhoitajan erikoistumisopinnot.
Vieraalla kielellä opiskelu ei ollutkaan ihan turhaa, sillä sain melko pian kielitaitoni ansiosta vakituisen työpaikan. Vakituinen työ ja upouusi työsuhdeasunto eivät kuitenkaan kauaa pidätelleet nuorta naista. Jatko-opinnot kiinnostivat, ja muistelin opiskeluajoilta, että kansanterveystiede oli mukiinmenevä oppiaine. Muistin myös, että opettajamme oli opiskellut sitä Göteborgissa, jonne päästäkseen ei tarvitse päntätä pääsykokeisiin. Sinne siis! Opiskelupaikka varmistui jo samana keväänä.
Göteborgin sijasta muuttokuorman päätyminen Tampereelle oli itsellenikin yllätys. Kesän aikana syttynyt rakkaus muutti kaiken. Vasta rakkaus sai minut lukemaan pääsykokeisiin, ja yllätyksekseni se kannatti. Päädyin Tampereelle opiskelemaan kansanterveystiedettä. Jossain vaiheessa valmistuin, ja elämä-niminen seikkailu jatkui seuraavat vuodet pitkälti perheen ehdoilla.
Nuoruuden urahaparoinnista huolimatta uskon, että minua on johdatettu. Jumalan johdatus on nähtävissä elämässä parhaiten kun katsoo taaksepäin. Joissain vaiheissa sen näkee selvemmin. Toisinaan johdatuksen havaitsemiseen tarvitaan ehkä vähän vahvempia linssejä. On myös mahdollista, ettei aina ole kuunnellut, minne johdetaan. Ehkä joku mutka olisi voinut jäädä kiertämättä, jos olisi välillä kysellyt Luojankin suunnitelmia. Taivaallinen aikataulutus voi mennä erilaisella tahdilla kuin meidän täällä maan päällä elävien mielestä olisi mukavaa. Siinä missä itse olisin halunnut löytää toiveammattini jo parikymppisenä, Jumalan aikatauluihin se sopikin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Viime aikoina olen saanut kokea konkreettisempaa johdatusta. Toiveet, haaveet, irralliset ajatukset ja mielenkiinnon kohteet ovat kohdentuneet johonkin uuteen, saaneet tarttumapinnan. Olen päässyt kokeilemaan uutta, ja todennut, että tätä kohti lähden kulkemaan. Nyt vasta on eväitä ja kestävyyttä tälle matkalle. Minua on rohkaistu ottamaan askel, jota en itse suunnitellut. Matkalla on paljon esteitä, mutta niitä puretaan yksi kerrallaan. Esteiden purkamisessa tärkeintä on se, että on luottamus Häneen, jonka viitoittamissa askeleissa kuljen. Hänen vastuullaan on esteiden purku silloin, kun en itse siihen pysty.
Luottamusta koetellaan joka kerta, kun kohtaan vaikeuksia uudella matkallani. Kun juna on myöhässä, kun parkkipaikkaa ei löydy, ja junan lähtöön on enää viisi minuuttia. Joku on sanonut, että siitä tietää kulkevansa Jumalan suunnitelmissa, kun heti alussa on vastatuulta. Se tuli mieleeni, kun ensimmäisenä päivänä suurella innolla matkasin kohti uutta. Täysin ilman ennakkovaroitusta auto hajosi, ja päivän päätteeksi kädessäni oli lasku käytetystä hinausautopalvelusta.
Onneksi matkalla on myötätuultakin. Onnistuminen pääsykokeissa, vaikka lukuinto loppui jo paljon ennen viimeisiä metrejä, sijaisia palkkaavan työpaikan löytyminen kodin läheltä. Äidiltä lahjoituksena saamani käyttämättömät talvilenkkarit juuri kun olin ajatellut kitkuttaa kesälenkkareilla tämän talven yli. Ne ovat pieniä ihmeitä, jotka auttavat luottamaan siihen, että suunta on oikea.
Raamattu kehottaa meitä luottamaan Jumalan johdatukseen ja lupauksiin. Kertomus Simeonista rohkaisee meitä luottamaan siihen, että Pyhä Henki toimii ja voi johdattaa meitäkin kohti ihmeellisiä seikkailuja. Jumala oli Pyhän Hengen kautta ilmoittanut vanhalle Simeonille, ettei tämä kuole, ennen kuin saa nähdä voidellun. Pyhä Henki johdatti Simeonin temppeliin, jossa hän sai kokea oman elämänsä ihmeen ja nähdä Jeesuksen. Jumala piti Simeonille antamansa lupauksen.
Jumala haluaa johdattaa myös meitä. Hänellä on ainutlaatuinen suunnitelmansa ja ihmeensä jokaisen ihmisen elämää varten. Jumalan johdatus on todellista, näemme sitä tai emme. Meillä on mahdollisuus valita, kuljemmeko Luojamme meille räätälöimää polkua, vai luotammeko enemmän omaan järkeilyymme. Jumala puhuu meille suunnitelmistaan eri tavoin. Meidän tehtävämme on silloin tällöin pysähtyä ja kysellä, mihin suuntaan Jumala tahtoo meitä kuljettaa. Jumala avaa uskomattomaltakin tuntuvia ovia. Meitä ei jätetä vaikeuksien tullen tielle harhailemaan, vaan pääsemme perille, vaikka sitten hinausauton kyydissä.
Suuri on Jumala!
Hän on Jumalamme ajasta aikaan.
Hän johdattaa meitä ainiaan.
(Psalmi 48:15)
Terhi Hölsä
