– Onhan tämä arki välillä sellaista Tetristä. Palikoita riittää ja sitä yrittää parhaansa mukaan pysyä mukana. Lasten uintiharrastuksen lisäksi huolehdittavaa piisaa kouluun liittyvissä asioissa sekä omissa työ- ja harrastuskuvioissa, kangasalalainen Hanna Hinkka miettii.
Vatialassa asuvan Hinkan perheen kaikki kolme lasta uivat kilpaa Uimaseura Kangasalan Kuohussa. 12-vuotiaalla Ainolla on viikoittain kuudet uintitreenit ja kolmet oheisharjoitukset, ja 10-vuotiaalla Väinöllä neljät uintiharjoitukset ja kahdet oheistreenit. 8-vuotiaan Helmin viikko-ohjelmaan kuuluu kolme uintiharjoitusta ja kaksi oheisharjoitusta.
Vaikka harjoitukset ovat pääsääntöisesti lähellä, Kangasalan uimahalli Kuohussa, harjoituskyydit aiheuttavat toisinaan melkoisesti päänvaivaa.
– Lapset kulkevat uimahallille kimppakyydein. Viestit lasten kyydityksiin osallistuvien vanhempien WhatsApp-ryhmissä käyvät kuumina, kun sovimme viikoittaisia vienti- ja hakuaikoja, Hanna Hinkka kertoo.
Usein perheen Olli-isä on vastuussa harjoituksiin viemisestä. Olli pääsee hieman aikaisemmin töistä kuin Hanna, joten hän ehtii kuskaamaan iltapäivisin paremmin.
– Jokaiselle viikonpäivälle osuu kyllä vähintään yksi kuskausvuoro, Olli Hinkka lisää.
Täysin ilman kommelluksia kyydit eivät arjen pyörityksessä aina suju.
– Pari kertaa olen unohtanut hakea meidän kyydissämme olleen lapsen hallilta, ja kai Ollillekin jokin unohdus on sattunut, Hanna myöntää.
Lahjakkuus tuli yllätyksenä
Hinkan perheen uintiharrastus sai alkunsa ikävästä tapahtumasta. Hannan lapsuudenystävän pikkusisko hukkui päiväkodin uintiretkellä 6-vuotiaana, ja Hanna päätti jo nuorena opettavansa aikanaan omille lapsilleen hyvän uimataidon. Aino vietiinkin jo pienenä UKK:n lasten uintiryhmään.
– Siitä harrastus lähti. Seuraavien lasten kohdalla olemme toimineet samoin, ja kaikki ovat tunteneet uinnin omaksi lajikseen, Hanna kertaa.
Vanhemmat olivat esikoisensa harrastuksen alkumetreillä täysin tietämättömiä tämän lahjakkuudesta. Hanna-äiti muistelee kysyneensä joskus uimaopettajalta, pärjääkö Aino tunneilla.
– Opettaja katsoi minua vähän pitkään ja sanoi, että todellakin pärjää ja hyvin pärjääkin.
Nykyisin Aino ui UKK:n kilpauimareiden ykkösryhmässä, jonne päästäkseen pitää rikkoa melko kovia tulosrajoja. Ikäluokkansa kilpailuissa Aino on jo monena vuonna ollut kärkisijoilla. Nuoremmat sisarukset tulevat hyvää vauhtia perässä.
– Kaverit ja erilaiset leirit ovat uinnissa kivointa, Aino perustelee.
– Uinti vaan on niin helppoa, Väinö lisää.
– Ja kivaa, Helmi säestää.
Hyvä halli harjoitella mutta kallis
Uinnin harjoitteluolosuhteet ovat Kangasalla hyvät, mutta Hanna harmittelee hallimaksujen suuruutta. Maksut ovat Kangasalla kovat – jopa niin kovat, että uimaseura on jättänyt maksujen alentamisesta vetoomuksen uimahallille ja kaupunginvaltuustoon.
– Maksamme vuoroista eniten Suomessa, yhtä paljon kuin Helsingin Mäkelänrinteen uimahallin kilpauimarit maksavat omistaan. Toivottavasti vetoomuksemme poikii jatkossa joitakin huojennuksia, Uimaseura Kangasalan Kuohun hallituksessa toimiva Hanna Hinkka toivoo.
Perheiden varoja nielevät hallimaksujen lisäksi erilaiset leiritys- ja kilpailumaksut. Aino on kahtena edellisenä keväänä käynyt uintileirillä Malagassa, ja leiri on edessä tänäkin keväänä. Nuori uimari on mukana myös nuorten Rollojoukkueen leirityksissä. Kilpatasolla myös varusteet maksavat – kilpauimapuku saattaa maksaa jopa kolmesataa euroa.
– Mutta niin kauan kuin lapset nauttivat uimisesta ja haluavat harrastaa aktiivisesti, tuemme heitä tietysti täysillä. Seurallekin täytyy antaa kiitosta: Kuohussa on mukava ilmapiiri toimia ja tosi hyvä valmennus, äiti-Hanna miettii.
Lauantai-illat perhe varaa yleensä rennolle yhteiselle ajalle. Treenien jälkeen katsotaan yhdessä vaikkapa leffaa ja syödään viikonloppukarkit. Vähemmän aikataulutettua arkea eletään myös kesällä, jolloin uintitreenit ovat hetken aikaa tauolla.
– Toisaalta olemme tottuneet siihen, että elämässä on jatkuvasti pientä säpinää. En tiedä, osaisimmeko edes olla pidempää aikaa täysin aloillamme, Hanna naurahtaa.
Kommentointi on suljettu.