Viimeinen lukko

Kangasalalainen Vili Virta arvelee olevansa ihan tavallinen nuorimies maalivahdiksi. Se, että hän sai ensikosketuksensa torjuntahommiin omanilaisessa ostoskeskuksen jäähallissa, alleviivaa kuitenkin sitä, että maalivahdit ovat varsin persoonallista väkeä.

– Eihän siinä ihan täysjärkinen voi olla, kun kiekot tulevat parhaimmillaan kohti sataakuuttakymppiä. Ainahan joku veto treeneissäkin suojusten läpi tulee, mutta pahemmilta loukkaantumisilta on onneksi vältytty. Lonkat ja polvet ovat ne, jotka maalivahdilla joutuvat useimmin koville, hän tietää.

Kisa-Eaglesin edustusjoukkueen paidassa kiekkoja pysäyttävään Virtaan vetosi pikkupoikana maalivahtien muista erottuva rooli ja varusteet – etenkin kasvot peittävä kypärä.

– Maalivahti oli sellainen mystinen hahmo, eräänlainen tuntematon sotilas, hän muistelee.

Nykyisin mystiikkaa on mukana vähemmän, mutta Virta pitää edelleen siitä, että maalivahti on tietyllä tavalla yksilöurheilija joukkuelajissa. Kaikki on kiinni omasta kontrollista peliin – ei siitä, mitä ketjukaveri tekee tai jättää tekemättä.

– Kun perustekniikka ja muu on tietyllä tasolla, on mielestäni 90 prosenttia hommasta kiinni pääkopasta. Sitä yrittää päästä rauhalliseen olotilaan ja olla hetkessä niin täysillä, että vaikka tapahtuisi mitä, ei mieti mitään muuta kuin sitä hetkeä, Virta kuvailee.

Ottelu onkin hänen mukaansa maalivahdille 60 minuutin henkinen taistelu itseään vastaan; auenneiden luistimennauhojen, tuomarin erikoisten vihellyksien tai muiden ärsykkeiden ei saa antaa murentaa keskittymistä. Toisaalta liika yrittäminen johtaa vaistoilla pelaamisen sijaan jännittämiseen, ja pelaaminen kärsii.

Maalivahdin pelipaikka on armoton siinä mielessä, että – toisin kuin kenttäpelaajilla – oma virhe näkyy usein heti tulostaululla. Rooli korostuu ratkaisupeleissä, kun helppoja maaleja ei saisi tulla ja toisaalta muutamalle käänteentekevälle torjunnalle olisi tavallistakin suurempi tilaus.

– Se on kuitenkin myös se suola siinä hommassa. Maalivahdin pitää onnistua siinä missä muidenkin. Haluan ottaa siitä tervehenkistä painetta ja kääntää asian voimavaraksi.

Kakkosdivisioonassa ei puolusteta samalla taktisuudella kuin liigassa, ja maalipaikkoja aukeaakin tuon tuosta. Virralle lasi on kuitenkin puoliksi täysi: mitä useampia maalipaikkoja vastustaja saa, sitä enemmän tulee mahdollisuuksia tehdä tärkeitä torjuntoja.

Vili Virta pitää atleettisuutta, pelinlukutaitoa ja henkistä kovuutta maalivahdin tärkeimpinä ominaisuuksina.

Vaikka Virta on Eaglesin lohkon työllistetyin maalivahti, hän arvioi joukkueensa puolustuspelin tiivistyneen viime kausista – iso osa vedoista tulee parhaan maalintekosektorin ulkopuolelta. Uhrautuvaisesta peliasenteesta saatiin näyttöä kotikentällä HC Giantsia vastaan, kun Eagles-puolustus heittäytymisellään esti vastustajaa iskemästä kiekkoa tyhjään kotkamaaliin ottelun loppuhetkillä. Ilman maalivahtia pelannut Eagles tasoitti sen jälkeen pelin ja teki voittomaalin jatkoajalla.

– Nousu voittoon sarjan ennakkosuosikkia vastaan oli henkisesti älyttömän iso asia. Se, kuinka paljon olemme valmiita laittamaan itsemme likoon, korostuu nyt pudotuspelien alkaessa.

Virta toivoo, että helmikuun puolivälissä alkavissa pudotuspeleissä Kisa-Eagles – joka on jo varmistanut jatkopaikkanasa – saavuttaisi jotakin suurta.

– Emme ole oikeastaan koskaan voittaneet täällä mitään, edes junioriaikanani. Jos joku vuosi on sellainen, että menestystä on tulossa, se voisi hyvin olla tämä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?