Sisällissodan syttymisestä tuli 27.1. kuluneeksi tasan sata vuotta. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Tampereella maalis–huhtikuussa 1918. Tampereen Suomalaisen yhteiskoulun rehtori Kaarlo Tiililä seurasi niitä keskeiseltä paikalta asunnostaan Koulukatu 16:ssa. Hän kirjasi tapahtumat tarkkaan päiväkirjaansa.
Tiililä oli jo syksyllä 1917 ollut tilanteesta huolissaan peläten ”veljen nousen veljeä vastaan”. Taistelujen alla ja aikaan perhe piileskeli pimennetyssä kodissa hupenevien ruokavarojen kanssa. Kaarlo Tiililä joutui moneen kertaan piiloutumaan komeroon, kun punakaarti haki ”herroja”. Pelkona oli joutua ”ammuttaviksi katutaisteluissa haavoittuneita korjattaessa”.
Perhe odotti valkoisia vapauttajia ristiriitaisin tuntein, sillä vieressä ampuneen punaisten tykin tuhoamisyritykset olivat moneen kertaan koitua kotitalon kohtaloksi. Kaarlo Tiililän päiväkirjamerkintöjä sadan vuoden takaa kokosi Paul Tiililä.
”Huligaanilevottomuuksia voi puhjeta”
Syksyllä 1917 koettiin kiivaita lakkoja kaupungeissa ja Pälkäneelläkin. Ruuasta oli pulaa, ja näköpiirissä suoranainen nälänhätä.
Kaarlo Tiililä hankki elintarvikkeita kotikunnastaan, mutta niitä tuovia pälkäneläisiä alettiin pysäyttää ja kuormia takavarikoida. Tiililä osasi odottaa tilanteen kärjistymistä.
29.9. ”Ei sentään näinä päivinä vielä ole kummempia kuulunut, mutta huligaanilevottomuuksia voi puhjeta milloin tahansa. Punaisen kaartin joukkoja perustetaan ja aseita sanotaan Venäjältä sille saapuvan.”
Kymmenet tuhannet Suomessa olevat venäläissotilaat ilmoittavat, etteivät tottele hallitusta, vaan kannattavat vallankumousta. Tiililä pelkää, että sotilaat ryhtyvät punakaartien kanssa väkivaltaisuuksiin Suomessa.
Hinnat nousevat, eivätkä työttömät suostu töihin tarjotuilla palkoilla.
8.10. ”Puhutaan työttömyydestä. Ja kumminkin näyttää olevan mahdotonta saada miestä talomme katon päälle korjaamaan palokäytäviä.”
Epävakaat olot lisäävät rikollisuutta.
15.10. ”Ja vielä lisäksi tuli tieto, että varkaita on käynyt huvilassa. Kirotut pitkäkyntiset saattavat ihmisten elämän ihan katkeraksi. Toinen puoli ihmisistä puuhaa ja hyörii, toinen laiskottelee ja tekee pahaa!”
”Ihmisten mielet ovat yhä levottomampia”
26.10. ”Kansalaissota on oven edessä ja niinikään nälkä. Punaisen kaartin pataljoonat marssivat jo että tömisee harjoitellakseen.”
Lehtijutut ja huhut lisäävät levottomuutta. Työväen lehdet kertovat eri totuutta kuin Aamulehti ja Tampereen Sanomat, joille annetaan laukkautusuhkaus, jos ne puhuvat punakaarteista.
Osa sosialisteistakin vastustaa anarkiaa ja punakaarteja, joiden veriteoista alkaa liikkua huhuja.
7.11. ”Kansanlehti levitti sähkösanomaa, että väliaikainen hallitus on vangittu. Ja Mommilan kartanossa Lammilla on ollut 27 sotilasta hävittämässä. Suojeluskuntalaisten ja niiden välillä kuuluu parhaillaan taisteltavan Hämeenlinnan ja Harvialan välillä. Joko nyt alkaa?”
9.11. ”Ihmisten mielet ovat yhä levottomampia. Ja nyt on maassa oleva sotaväki julistanut Suomen sotatilaan, jotta porvaristolta riistettäisiin aseet! Se on veristä sortoa.”
Tiililä puhuu marraskuun päiväkirjamerkinnöissään vallankumouksesta.
23.11. ”Yhteiskunnalliset ja valtiolliset asiamme ovat yhä uhkaavalla kannalla. Huhuja ja tositietoja järkyttävistä tapahtumista saapuu yhä: vallankumous jatkuu, vaikka suurlakko onkin lopetettu.”
Marraskuun suurlakon aikaan Tampereen koulut jatkavat toimintaansa, vaikka portteja vartioivat punakaartit pidättävät opettajia.
”Pää pystyssä, ruumis rempallaan”
5.12. ”Valtuusto on yhä hulikaanien vankina. Vasta k:lo 4 pääsi se vapaaksi kuvernöörin välityksellä sekä maltillisemman työväen uhkauksesta – Ja kansamme on nyt julistautunut itsenäiseksi tasavallaksi! Aiotaan asiasta ilmoittaa ulkovalloille! Pää on pystyssä, mutta ruumis rempallaan.”
Punakaartit pidättivät päättäjiä ja painostivat valtuustosaleissa. Turussa vangittuja porvareita uhattiin ampua, jos senaattiin valittaisiin porvariehdokkaita. Poliittiset levottomuudet levisivät myös Tampereelle, jossa valtuusto vangittiin joulukuun alussa.
8.12. ”Kaikki meni ensin rauhallisesti ja ulkotyöväen ylöttömät vaatimukset palkoista hylättiin ja harmiksi kuultiiin, kuinka kurittomasti ja laiskasti se työskentelee. Läsnä oli nuoria porvaristoon kuuluvia kuuntelijoita. Kun tämä asia oli lopussa, poistui pari kiihkoisan näköistä miestä salista. Jonkun ajan kuluttua tulee poliisimestari ja kuiskaa puheenjohtaja Ahlmanin korvaan jotakin. Arvasin heti asian. Ahlman ilmoitti, että poliisimestari ei vastaa turvallisuudesta. Pian lyötiin ovat auki ja sisään hyökkäsi nuorukaisia lakit päässä ja alkoi häätää ulos kuuntelemassa ollutta yleisöä. Varsinkin lehterillä syntyi aika mellakka. Ahlman luki lakikirjasta varoituksen ja hakkasi nuijalla pöytään. Yritettiin jatkaa. Turhaan. Poliisimestari varoitti. Sama tulos. Kuvernööri varoitti. Ei auttanut.”
Kokous jouduttiin keskeyttämään, mutta rappusissa syntyi metakka, jossa yksi valtuutettu sai puukosta. Valtuustosaliin väkijoukkoa paenneet päättäjät uhattiin tappaa seuraavana yönä.
Paikalle saapui punakaartilaisia, jotka sanoivat suojaavansa valtuutettuja kansalaisten kiihkolta. Päättäjät pelkäsivät kohtaloaan, kun heitä alettiin siirtää pienissä ryhmissä poliisiasemalle, jota
kaartilaiset vartioivat kiväärien kanssa. Ennen seuraavan päivän vapautusta valtuutetuille esitettiin uhkavaatimus ulkotyöväen palkkojen korottamisesta.
Tiililä kirjoittaa punakaarteille tuotavista aseista ja huhuista, joiden mukaan porvareille valmistellaan veristä joulua.
10.12. ”Sain kuulla, että punakaartin huonoin osa on vallannut johtavan aseman ja että on pelättävissä elintarveryöstöjä.”
31.12. ”Tämä vuosi tulee merkkivuodeksi Suomen historiaan: maan on julistettu itsenäiseksi. Myöskin on sisäisen elämän rikkonaisuus kehittynyt huippuunsa ja sosialismin vihankylvöstä hedelmät kirpeliksi kypsyneet.”
”Sydämeni on surusta pakahtua”
Historiankirjojen mukaan sisällissota alkoi 27. tammikuuta, mutta aikalaisten kuvauksissa taistelut alkoivat jo aiemmin. Punakaartit ja suojeluskunta ottavat yhteen muun muassa Sipoossa. Kaarti alkaa puhua avoimesti vallankaappauksesta.
12.1. ”Tavattomasti jännittää mieltä sisäinen asemamme, sillä yhteentörmäys punakaartien kanssa näyttää olevan edessä. Eduskunnalle on näet senaatti jättänyt ehdotuksen järjestysvallan palauttamisesta ja se kai ratkee porvarien mielen mukaan.”
23.1. ”Sydämeni on surusta pakahtua ajatellessani, että maani kansalaiset ovat sisällisen sodan kynnyksellä. Viime yönä on Viipurissa taisteltu oikein kuularuiskuin. Punakaartilaiset ovat saaneet kaupungin haltuunsa. Joka puolelta kuuluu uhkaavaa.”
27.1. ”Alkavan vallankumouksen takia pelkäsivät monet kotiin pääsemistään. Pastori Vartia, joka jo aamulla oli palannut Hämeenlinnaan, soitti että Helsingissä oli suurin ilmoituksin kielletty kaduilla liikkumasta, koska ammunta saattaa alkaa.”
Seuraavana päivänä senaatti määrättiin vangittavaksi, mutta päättäjät ehtivät paeta Pohjanmaalle.
”Kauhunpäivä Tampereen porvareille”
1.2. ”Kauhunpäivä Tampereen porvareille. Eilen lähtenyt komppania on mennyt satimeen: tuhottu kokonaan Suinulassa Markkulan talossa. Turkulaiset huligaanit ja ryssät ampuneet heidät aseettomina rivissä maahan annetusta lupauksesta huolimatta! Tampereen punak. päällikkö ei ole voinut tekoa estää. Noin 60 kaatunutta ja haavoittunutta! Arvo Pelkonen, maisteri Muukkonen y.m. tuttavia saanut surmansa, kaatuneet ryöstetty. Aivan hirveätä! Klassillisessa lyseossa makaavat haavoittuneet. Yhä uusia vangitsemisia, ruokavarain ryöstöä uhkauksia. – Mieltä kuohuttaa tamperelaisten varomattomuus. Lapsia!”
2.2. ”Eilinen hirmutapaus (Suinulan verilöyly) antaa yhä puheenaihetta. Hilja on kovassa touhussa lähteä Punaiselle Ristille Pälkäneeltä ja Luopioisista ruokaa hakemaan, kun ei ole mitään. Myöhemmin hän oli lähettänyt tiedon, että Pälkäneellä on ollut taistelu.”
6.2. ”Ei mitään ratkaisua. Huhutaan Vilppulassa olevan kasoittain kaatuneita ja että punaiset ovat vieneet haavoittuneensa tästä ohitse Turkuun. -Aminoff Ruovedellä surmattu, Liuksiala ryöstetty ja nälkä ihan edessä.”
7.2. ”Hilja tiesi, että Pälkäne on punakaartin jaloissa: noin 800-1000 miestä riistää kaikki ruokavarat.”
9.2. ”Punakaarti varustautuu kaikenlaisilla tarpeilla Tänään toi 70 hevosta Kantolan tienoolta Luopioisista viljaa. Villatavarat kootaan tehtaista ja kaupoista.”
Tiililä odottaa valkoisten etenemistä, mutta punainen Tampere kertoo punakaartin menestyksestä ja Etelä-Suomeen jääneiden valkoisten saarekkeiden tuhoamisesta.
Tiililä ei pääse enää koululleen, kun se otetaan punaisten majoitustilaksi. Koteihin aletaan tehdä etsintöjä, joissa takavarikoidaan ampuma- ja elintarvikkeita sekä muun muassa suksia.
10.2. ”Päivällä tuli tieto, että 8 punakaartilaista on vinnillä. Tarkastivat kadunpuoleisia osia löytääkseen joitakin puhelin- tai telegrammivehkeitä. Hämmästyksekseni ilmestyi sama sakki meille kotitarkastusta pitämään, ´koska oli tapahtunut ilmianto, että meillä on pidetty luvattomia kokouksia´. Kaikki tutkittiin. Erittäin oli määrä tarkastaa minun paperini.”
”Pälkäneellä ei ole vielä ryöstetty”
Helmikuun puolivälistä alkaen venäläissotilaita ja punakaartilaisia sekä aseita virtaa Tampereelle kiihtyvällä tahdilla. Kiväärit paukkuvat ja konekiväärit papattavat, kun rintamalle lähdössä olevat joukot harjoittelevat kaupungissa.
Miehiä alkaa palata rintamalta arkuissa. Siviilien arki on jonottamista ja nälän kanssa selviytymistä, mutta järjestys säilyy vielä.
22.2. ”Seppälä (isäntä Pälkäneeltä) Epaalasta ilmestyi kyökkiimme ja toi pari leipää Tiililästä. Pälkäneellä ei siis vielä ole vallan tyhjäksi ryöstetty. Kertoi, että kivityömies Salaman poika oli kirkkoherra Varmavuoren eteen asettunut, kun tämä meni hautuumaalle, ja ärjäissyt: ´Onko sulla aseita, Äijä?´ ´Ei muuta kuin Jumala´, oli vastaus.”
Maaliskuun alussa Tampereelle ilmaantuu myös lentokoneita, joita punaisilla on viisi. Tiililä kuulee molempien osapuolten harjoittamista julmuuksista.
1.3. ”Kansan lehdessä Orjatsalo sanoo itse nähneensä, kuinka osasto porvarikaartia ampui taistelukentällä laupeudensisaria ja sanitääreja. Julmaa, jos totta! Mutta toiselta puolen kerrotaan, että punaisten ´sisarissa´ on tavattu sellaisia, jotka ovat leikanneet kaikessa hiljaisuudessa valtimon poikki haavoittuneilta. Kansan lehti tietää, että Ruotsista tulee valvojia kummallekin puolelle pitämään silmällä, ettei julmuuksia harjoiteta ja että vangittuja kohdellaan inhimillisesti.”
2.3. ”Seppälän isäntä oli taas täällä ja toi vähän perunoita ja voita. Elintarvelautakunnalle oli hän tuomassa perunoita. Paljo sanoi Pälkäneellä olevan punakaartilaisia: omia ja muita. Olivat juuri palanneet Vehkajärveltä kiireesti; arveli ettei siellä kai käynyt hyvin. ´Tisuurissa´ pitävät yötä päivää 40 hevosta.”
7.3. ” . . . joku Sahalahden mies olisi kertonut heidän pitäjänsä jo olevan valkoisilla, mutta Pälkäneen sen sijaan täynnä punaisia.”
9.3. ”Taas kuulin, että Pälkäneellä olisi käynyt 70 valkokaartilaista tiedusteluretkellä ja että pälkäneläiset olisivat pyytäneet Forssan punakaartia avuksi vartiopalvelusta tekemään, mutta ei muka ollut saanut. Näistä asioista on parasta olla uskomatta juuri mitään, sillä puhutaan niin paljon. Kumminkin näyttää siltä, että Pälkäne joutuu taistelupaikaksi.”
”Huhutaan, että valkoiset olisivat jo Suinulassa”
Pohjoiseen matkanneet suuret joukko-osastot nostattivat mielialoja Tampereen punaisten keskuudessa. Tiililä päivitteli, että aseissa alkoi olla ja kaartiin kirjautui myös naisia.
Ilmapiiri alkaa olla ahdistava, sillä porvareita uhataan viedä pakkotyöhön tai rintamalle.
Taisteluiden etenemisestä on vaikea päästä selvyyteen, sillä liikkeellä on ristiriitaisisia tietoja. Maaliskuun puolivälissä Tiililä alkaa kuitenkin aistia sodan kulussa toivomansa käänteen. Valkoisten etenemisestä kertoo, kun tykkien jyly kantautua Mustanlahden kalliolle.
Tamperetta lähestyvät taistelut näkyvät myös pakolaisvirtana. Kymmeniä juvavaunullisia punakaarilaisia ja siviilejä pakenee taisteluita nälässä kärvistelevään kaupunkiin.
18.3. ”Täällä kävi Turvan isäntä (Pälkäneen kirkonkylästä) ja saimme kaiketi viimeiset tuliaiset Pälkäneeltä, jossa surullinen kuulu Suhonen nyt on diktaattorina. Hän kertoi Kaivannon sillalla kuunnelleensa pohjoisesta kuuluvaa kanuunan jylinää, vieläpä kuularuiskun rätinää ja kiväärin pauketta. Kun huhutaan, että valkoiset olisivat jo Suinulassa, päätteli hän samaa. Illalla tiedettiin sentään, että v:t olisivat ainoastaan Orihveden luona, sillä p:sten panssarijuna oli palannut sieltä päin. – Koko kaupunki on suuressa jännityksessä; mobilisoidaan vanhat ja nuoret pakolla.”
Tiililä elää jatkuvassa valmiustilassa ja nukkuu vaatteet päällä.
20.3. ”Talonmies tuli sydän kurkussa ilmoittamaan, että hätätorvet soivat, että ihmiset hajaantuvat kaduilta kauhistuneina, sillä sanotaan herrat yöllä tapettavan – todella oli uskollinen palvelijatar eräässä perheessä ilmoittanut sosialistinaisten päättäneen surmata rouvat ja lapset – että parasta olisi sulkea heti ulko-ovet ja portti. Päivällä oli näet suuri hautajaisjuhla, kun punakaartilaisia haudattiin Pyynikin rinteelle. Kulkuetta kesti tunnin ajan.”
Tiililä odotti valkoisten rynnäkköä kaupunkiin, mutta vei vielä pari päivää, ennen kuin hän alkoi nähdä tykkien leimahduksia talon ikkunoista. Tiililän kuvaus Tampereen taisteluista ja valtauksesta tulevassa lehdessä.
