”Ihan sinun juttusi”. Näillä sanoilla siskon mies kuvaili Nina Woivalinille viitisen vuotta sitten myynnissä olleen pukuvuokraamon hankkimista. Orastanut tilaisuus ei kuitenkaan kunnolla avautunut, ja Woivalin jatkoi työtään sairaanhoitajana Taysissa. Kunnes koitti viime kesä.
Tuolloin Woivalin asioi jälleen Linturinteen alueella sijainneessa yrityksessä ja sai kuulla silloiselta omistajalta miesten juhlapukuihin erikoistuneen pukuvuokraamon olevan jälleen myytävänä.
– Kerroin asiasta kotona, ja mies oli heti sitä mieltä, että minun pitäisi ostaa se. En sitten enää kauan miettinytkään, Woivalin muistelee.
Niin Olga & Axeli vaihtoi omistajaa ja muutti Kangasalan Asemalle – ja 20 vuotta sairaanhoitajana työskennellyt Woivalin hyppäsi säännöllisestä kolmivuorotyöstä yrittäjäksi, jonka vaatekaapista löytyy 550 juhlapukua kenkineen ja muine tykötarpeineen.
Vanhojenpäivän puvut on viety
Täysin outoon maailmaan yrittäjävanhempien kasvattama Woivalin ei suinkaan loikannut. Ompelu, huonekaluentisöinnit, keramiikka- ja rautalankatyöt ovat kulkeneet arjessa mukana jo lähes lapsuudesta asti.
– Kai tässä jotain taiteellista silmää ja luovuutta vähän tarvitaan, että osaa katsoa pukuja sillä silmällä ja yhdistellä värejä ja asioita. Taito kohdata ihmisiä on myös tärkeä, jotta osaa luovia kun vastaan tulee asiakkaita, jotka eivät oikein osaa sanoa, mitä haluavat. Se taito on tosin tullut varmaan tuosta hoitajan työstä, sosiaalisen luonteensa vaikutuksen sivuuttava Woivalin tuumaa.
Tuoreehko yrittäjä on huomannut vaikeaksi sanoa ”ei” asiakkaiden tiedusteluille, joissa kysellään, josko juuri tänään olisi hyvä päivä käydä tutustumassa pukuvalikoimaan.
– Onhan se mahdollista, kun minähän kuitenkin asun tässä yrityksen tilojen vieressä. Ja lähdenhän minä sitten huhtikuussa hetkeksi lomalle keväthangille hiihtämään, Woivalin selittää.
”Valitettavasti ei” -fraasia hän onkin joutunut käyttämään viime aikoina toisessa yhteydessä. Lukioiden vanhojen päivän pukujen kysyntä on ollut sen verran suurta, että niin frakit, saketit kuin smokitkin ovat niin sanotusti loppuunmyytyjä.
– Tämä tuli itselleni kyllä vähän yllätyksenä. Ensimmäiset pukuvaraukset tehtiin jo syys- ja lokakuussa, ja edelleenkin niitä kysellään. Valitettavasti niitä ei vain enää täällä ole vapaana, vaikka vanhojenpäivä on vasta 16. helmikuuta.
Aina ei auta edes aikaisin liikkeellä oleminen. Kun tanssiparin asuun tulee muutoksia – tai koko asu vasta uskalletaan paljastaa kaikille lähempänä vanhojenpäivää – heijastuvat ne myös toisen osapuolen asuun.
– Esimerkiksi solmion tai taskuliinan väri täytyy sitten vaihtaa. Tytöt tuntuvat olevan näissä asioissa hyvin tarkkoja, mutta kyllähän vanhojenpäivä pojille taitaa ollakin kokonaisuudessaan helpompi, Woivalin arvelee.
Puhelin soi, ja Woivalin kiiruhtaa vastaamaan. Soittaja tarvitsisi pojalleen frakkia. Vanhojenpäivän tansseihin.
