Mitä lähempänä asutusta eläimet kulkevat, sitä enemmän niiden jättämistä lumijäljistä kysellään. Suomen riistakeskuksen Pälkäneen alueen suurpetoyhdyshenkilö Jari Salminen kertoo, että ilves on nykyisin se eläin, jonka jättämistä lumijäljistä häneltä eniten kysellään.
– Ilveksistä tehdään havaintoja lähes päivittäin pihoista tai niiden lähettyviltä. Myös uutena lajina alueelle tulleen villisian jäljistä kysellään paljon. Villisian jättämät jäljet sekoittuvat usein melko samannäköisten peuran jälkien kanssa, Salminen lisää.
Kettujen määrä on lisääntynyt Pälkäneen seudulla, joten Salminen saa vastailla usein myös kettuihin liittyviin kysymyksiin. Samoin supikoirien jäljistä mieheltä kysellään paljon.
– Tosin nyt pakkasilla supikoirat eivät liiku niin paljon, mutta keväämmällä niiden jättämiä jälkiä varmasti taas havaitaan.
Suurpedoista tehdään vuosittain havaintoja myös Sydän-Hämeessä. Usein kyse on yksittäisistä karhun- tai sudenjäljistä. Tänä talvena pysyvä lumi tuli maahan niin myöhään, että karhujen jäljistä ei ole tehty havaintoja: talviunet alkoivat ennen kuin pysyvä lumi satoi maahan. Susia havaitaan Pälkäneen suunnalla lähinnä silloin, kun ne ovat läpikulkumatkalla varsinaisille reviireilleen. Suden ja ilveksen jäljet muistuttavat aika paljon toisiaan, joten ne menevät helposti ihmisiltä sekaisin. Samoin koiran jäljet saatetaan toisinaan sekoittaa ilveksen ja suden jälkien kanssa.
Rusakon jäljet yleisin jälkikuvio
Riistanisäkkäistä rusakon jäljet ovat varmasti yleisin jälkikuvio, jonka ihmiset talvisella hangella huomaavat. Rusakoita on paljon ja ne liikkuvat usein ihmisten pihapiirien tuntumassa. Myös metsäjäniksen jälkiä havaitaan paljon.
– Viime aikoina myös metsäkauris- ja valkohäntäpeurakannat ovat runsastuneet, joten niidenkin jälkiä havaitaan paljon, Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta toteaa.
Etenkin pienemmille riistanisäkkäille ja -linnuille on yleistä, että niiden kannat vaihtelevat luontaisesti esimerkiksi ravintotilanteesta, sääoloista, taudeista ja saalistuksesta riippuen. Välillisesti niiden määrään vaikuttavat myös muiden lajien väliset peto-saalis-suhteet. Suurempien riistanisäkkäiden, kuten hirvieläinten, kohdalla kannan kokoon vaikuttaa enemmän myös ihminen metsästyksen kautta.
Paikalliset suurpetoyhdyshenkilöt vastailevat useimmiten ihmisten kysymyksiin alueella mahdollisesti liikkuvista eläimistä, riistakeskuksen toimistolle asti kysymykset etenevät melko harvoin.
– Jos niitä meille toimistolle asti tulee, ne koskevat yleensä harvinaisempia lajeja. Näin kävi esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun ahma liikkui Ylöjärven suunnalla, Körhämö mainitsee.
Jälkien koon mittaaminen tärkeää
- Jälkien jättäjää määritettäessä on tärkeää mitata jälkien koko. Esimerkiksi kotiavain tai tulitikkuaski on hyvä apuväline jälkien koon mittaamiseen.
- Lumijäljistä kannattaa tutkia sekä yksittäinen jälki että jälkikuvio.
- Mikäli epäilee nähneensä suurpedon jälkiä, kannattaa ottaa yhteyttä alueen suurpetoyhdyshenkilöön.
- Lähde: Suomen riistakeskus
