Metsän siimeksessä hohtava umpihanki ei ole koskematon. Siellä täällä risteilee pienten jyrsijöiden ja jäniksen jälkiä. Sitten yhtäkkiä lumessa on hyvin syviä ja tuoreita jälkiä. Paikalla on ollut hirvi.
Lumikengillä ja retkisuksilla pääsee lähes minne vain. Ainoastaan leveät sulapaikat, kuten vuolaasti virtaavat purot pysäyttävät kulkijan miettimään vaihtoehtoista reitinvalintaa.
– Eksymisestäkään ei ole niin suurta vaaraa kuin sulan maan aikana, sillä lumeen jää jäljet, luontoliikuntayrittäjä Jussi Rulja Ruljanssi Oy:stä huomauttaa.
Ilman karttaa, kompassia ja edes jonkinlaista suunnistustaitoa retkelle ei kuitenkaan kannata lähteä.
Hangessa eteneminen on hyvilläkin välineillä hidasta ja pidemmän päälle myös kohtalaisen raskasta. Varsinkin pilvisellä säällä suuntavaisto saattaa pettää ja yhtäkkiä retkeilijä huomaakin kulkeneensa ympyrää, kun vastaan tulee tutun näköisiä jälkiä.
– Itselläni on aina mukana myös gps-laite. Se antaa turvaa, vaikkei sitä välttämättä tarvitsisikaan, Rulja sanoo.
Matalan kynnyksen liikuntaa
Lumikengät ovat helppo ja edullinen tapa päästä alkuun, jos mielii metsään omille poluilleen.
– Jonkinlaiset lumikengät saa jo reilulla satasella, toki hinnan kohotessa myös taso paranee, ohjelmapalveluyrittäjä Hessu Närvänen Eränelosta kertoo.
Närvänen on itse harrastanut lajia jo lähes viisitoista vuotta.
– Usein lähden vain ovesta pihalle ja lähimetsään. Jos mieli tekee pidemmälle retkelle, suuntaan Laippaan, mies toteaa.
Liikunta-alan yrittäjä Reetta Heikkilä huomauttaa, että luontoliikunta lumikengillä tai retkisuksilla onnistuu avoimilla paikoilla jo silloinkin, kun lunta on maassa vasta vähän. Välineet ovat hyviä myös heille, joille perinteinen latuhiihto on liian hankalaa voitelun kannalta.
– Karvapohjasuksi on ystävällinen väline tämän osalta. Karvapohjasuksilla pystyt kävelemään mäet ylös ja pito-ongelmia ei ilmene.
Heikkilä muistuttaa myös siitä, miten hyvää peruskuntoa kehittävää liikuntaa talviretkeily on.
– Syke ei nouse heti niin korkealle kuin ensimmäisillä talven latuhiihtolenkeillä.
Lumikengillä ja retkisuksilla eteneminen on kohtalaisen hidasta. Tasamaata pitkin vauhti vastaa leppoisaa kävelyä, kumpuilevassa umpimetsässä kilometriin saattaa
kulua hyvinkin tunti aikaa.
– Reitti kannattaa suunnitella kartalta etukäteen ja miettiä, missä haluaa pitää evästaukoja, Närvänen neuvoo.
Laipanmaahan suuntaavan kannattaa ottaa huomioon, että siellä ei talvella aurata säännöllisesti kaikkia teitä. Lähtöpaikan lisäksi myös tulipaikkojen sijainti kannattaa huomioida, sillä tulenteko on sallittua vain olemassa olevilla tulipaikoilla.
Valkoista hiljaisuutta
Helmikuussa päiväsaikaan kuuluu metsän siimeksessä jo talitintin laulua, mutta päivän hämärtyessä sekin hiljenee. Pysähtyessä luonnonrauha on täydellinen. Hiljaisuuden keskellä vastaan tulevan puron solina kuulostaa sinfonialta.
Puron läheisyydessä eläinten jälkiä on taas enemmän. Täälläkin on mennyt hirvi. Ison eläimen jälkiä on hyvä seurata, se todennäköisesti tietää maaston kulkukelpoisimmat reitit.
Yhtäkkiä lumessa on ruskeanharmaa kuoppa. Hirven makuupaikka. Kuunteleekohan eläin ihmisten ääniä jossain lähistöllä vai onko se ehtinyt jo pitkällekin?
– Eläimen kohtaaminen luonnossa on hyvin harvinaista. Ne kyllä aistivat ihmisen ja väistävät, Jussi Rulja toteaa.
Lumikengillä tai retkisuksilla kulkija etsii koko ajan katsellaan helppokulkuisinta väylää suunnilleen kompassin osoittamassa suunnassa.
– Polut ja ojat näyttävät lumen alla samanlaisilta, joten suunnistamisessa on omat haasteensa.
Välillä vastaan tulee tiheikköjä tai lumikengille liian jyrkkiä mäkiä, jotka tuovat reittiin mutkia. Toisinaan tulee tarve tarkistaa sijainti gps:n avulla.
Järven jäälle mentäessä kulku helpottuu ja sijainnin paikantaminen on helppoa pelkästään maastoa tarkkailemalla.
