Viime Sydärissä (SHL 14.2.) Pertti Salminen korosti artikkelissaan Strategiaa yksinkertaisesti sitä perustotuutta, että Pälkäneen tulevaisuuden ydinkysymys on alueen elinvoiman säilyttäminen ja lisääminen. Salmisen ehdottamat toimenpiteet ovat paikallaan, mutta mielestäni eivät riittäviä elinvoiman turvaamiseksi.
Strategisessa ajattelussa keskeistä on omien vahvuuksien tiedostaminen ja niiden tehokas hyödyntäminen. Pälkäneellä on pari supertärkeää vahvuutta, joiden merkitys kasvaa entisestään ja joista useimmat muut kunnat voivat vain unelmoida.
Läheisyys. Pälkäne on lähellä, katsoo sitä mistä suunnasta tahansa. Tarvitaan vain runsaat pari tuntia kun sieltä tavoittaa autolla yli puolet Suomen väestöstä – Tampereen, Porin, Turun, pääkaupunkiseudun, Kotkan, Lahden ja Jyväskylän tienoot. Harvoja lienevät ne kunnat, joiden sijainti on yhtä edullinen.
Puhtaus. Pälkäneen järvet ovat luonnostaan kirkasvetisiä ja Etelä-Suomen puhtaimpia, mitä tuskin osaamme arvostaa riittävästi. Amerikan serkulleni Lissukalle Kalifornian Berkeleystä Suomen vierailun huippu on uinti Pälkänevedessä; päästä uimaan tuohon valtavaan vesimassaan, joka on puhtaampaa kuin vesi, jolla hän täyttää kotona uima-altaansa.
Olen vuosikausia ihmetellyt miksei läheisyyttä ja puhtautta ole korostettu Pälkäneen kehityksen kulmakivinä. Näihin tukeutuvat jo useat yrittäjät, kuten vihannes- ja juurikasviljelijät.
On todella hienoa kun täällä Espoossa korkeatasoisesta marketista saa laadukasta Kukkolan Aspilan ruusukaalia eikä tarvitse tyytyä mihinkään tuontitavaraan. Terveisiä vaan Aspilan väelle ja muille vihannesviljelijöille, kyllä teidän tuotteilla on kysyntää.
Lähelläsi. Puhdas Pälkäne!
Paavo Virkkunen
