Sivukulmilla asustava iäkäs sydänhämäläismies käynnistelee tämän lehden mielipidepalstalla uudelleen ambulanssikeskustelua. Se kävi kiivaana pari vuotta sitten, kun väännettiin Pälkäneen ambulanssin sijoituspaikasta ja hoitotasosta. Kylissä Aitoota pidettiin parhaana paikkana, koska ikääntyvä ja paljon apua kaipaava väki asuu pitkin sivukulmia.
Tällä kertaa kirjoittaja ei purnaa ambulanssin sijoituspaikasta tai saapumisnopeudesta, vaan siitä, etteivät ambulanssin ovet aukea apua tarvitsevalle. Kirjoittaja kertoo, että ensihoitajat kävivät vain arvioimassa, ettei hänen omaisellaan ole akuuttia hätää ja neuvoivat tilaamaan Kelataksin, jos oireet eivät olisi seuraavaan aamuun mennessä helpottaneet.
Apuun saatiin sukulainen, joka otti potilaan kyytiin ja ajeli tyhjän ambulanssin perässä. Potilas saatiin ajoissa hoitoon, ja hän saattaa toipua keuhkoveritulpasta ja päästä palaamaan kotiinsa.
Tapauksesta kirjoittanut osaa nimetä seudulta kymmenkunta vastaavaa tapausta, joissa ihmiset eivät ole saaneet ambulanssista apua. Kun kirjoitus julkaistiin netissä, se poiki saman tien muiltakin vastaavia kokemuksia.
Pälkäneen ikärakenne on vanhusvoittoinen, ja monet avun tarvitsijat iäkkäitä sivukulmien asukkaita. Viimeisen raivaajasukupolven edustajat ja heidän jälkeläisensä pystyttivät pirttinsä ja repivät elantonsa sotia seuranneella jälleenrakennuskaudella. Näillä hämäläisisännällä ja -emännällä ei ole tapana olla vaivaksi. Ambulanssin soittavalla on yleensä tosi kyseessä.
Pihaan saapuvan ambulanssin tehtävä ei ole helppo, sillä se hoitaa yksin laajaa reviiriä. Jos kyydissä on yksi potilas, seuraavalle apu tulee vielä selvästi kauempaa. Kiireellisessä tapauksessa viive voi olla liian pitkä.
Ambulanssissa ei paranneta ketään, vaan kuljetetaan ihmisiä hoitoon. Auton mukana pihaan saapuu terveydenhuollon karu todellisuus. Ensihoitajat joutuvat usein näkemään, kuinka potilaita käännytetään terveyskeskuksen ja sairaalan ovelta, koska vain kiireisimmät tapaukset voidaan hoitaa. Seisovaan jonoon on aika turhauttavaa kyytiä uusia potilaita. Siksi hoitoon pääsy saattaa tökkiä jo ambulanssin ovella.
Vanhaan hyvään aikaan suomalainen terveydenhoito koettiin toimivaksi ketjuksi. Järjestelmä imaisi potilaat sisäänsä ja suolsi toisesta päästä terveitä pihalle.
Nykyisin hoitoon pääsy edellyttää oma-aloitteisuutta ja oikeuksiensa vaatimista. Oireita pitää jaksaa käydä valittamassa riittävän monesti, jos mielii päästä hoitoon.
Sydänhämäläisten kokemukset kertovat, että ambulanssin kyytiinkin pääsy alkaa edellyttää samanlaista sinnikkyyttä. Iäkkäistä sivukulmien asukkaista nurkuminen tuntuisi hävyttömältä. He eivät ala nostella omaisiaan väkisin ambulanssiin.
Vanhainkotien alasajo tarkoittaa sitä, että itsekseen kodissaan sinnittelee entistä enemmän ikäihmisiä. Tämän vuoksi ambulanssin kiireet eivät ole vähenemässä, vaan lisääntymässä. Toivoa sopii, että maakuntauudistuksen jälkeen hoitoon pääsy helpottuu ja ihmiset saavat ajoissa apua myös kotiovelle.
