Kun Janne Vesto oli 1990-luvun alussa kesätöissä Iisalmessa, viisikymppinen kirkkoherra kertoi kirjoittavansa saarnan joskus kauppalapun taakse.
– Siihen on vielä itselläni matkaa. Kyllä minä edelleen aika valmiiksi kirjoitan saarnan, joskin se saattaa vielä muuttua aamulla tai matkalla saarnastuoliin.
Uran alkuvaiheessa joutuu miettimään muun muassa sitä, miten sovittaa yhteen papin työ ja siviilielämä. ”Oppi-isien” ohjeista ja esimerkistä on silloin suuri apu.
Jos Vesto nyt itse joutuisi antamaan ohjeita nuorelle papille, hän todennäköisesti puhuisi ”moniajon” haasteista. Joskus on vaikeaa työstää montaa asiaa samaan aikaan, kun valmistelussa on saarnan lisäksi erilaisia tapaamisia ja toimituksia. Ne ovat asianosaisille monesti ainutkertaisia, ja siksi niihin pitää valmistautua erityisen tarkasti.
– Kirjoitan jokaisen nimen huolella ylös, sillä häissä tai hautajaisissa ne eivät saisi mennä väärin.
Mutta papillekin sattuu virheitä. Kaikki eivät välttämättä edes huomaa, jos kolehti kerätään väärässä paikassa tai Isä meidän -rukous unohtuu kokonaan. Tällaisissa asioissa Vesto kertoo sopineensa työtoverien kanssa, että ”se on vain elämää”. Mutta sellaiset asiavirheet toimituspuheissa harmittavat, joita kukaan ei rohkene heti oikaista.
– Minusta on vain hyvä, jos kirkon penkistä korjataan, Vesto sanoo.
Kohta pitää itse tehdä lumityöt
Lauantaina 50-vuotisjuhliaan viettävällä Janne Vestolla tulee tänä vuonna täyteen muitakin tasavuosikymmeniä. Hän on toiminut 20 vuotta pappina Pälkäneellä, josta pian kymmenen vuotta Luopioisten kyläpappina.
– Olen asunut Pälkäneellä kauemmin kuin missään muualla. Yhdeksän Luopioisten vuotta ovat menneet yhdessä hujauksessa. On vaikea muistaa edes muutaman vuoden tarkkuudella, mitä milloinkin tapahtui.
Työuralla käy vähän niin kuin elämässä muutenkin: alkuvaiheessa aika tuntuu kulkevan hitaammin. Nuorena muistijälkiä jää enemmän, koska kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa. Mutta kun vuosia alkaa olla takana enemmän, tapahtumat liittyvät kaiken aikaa pitenevään ketjuun. Siksi aika tuntuu kuluvan koko ajan nopeammin.
Viidenkympin rajapyykin saavuttaminen saattaa aiheuttaa eräänlaisen ikäkriisin. Monesti tämä liittyy muuttuvaan elämäntilanteeseen: kiireinen lapsiperheen arki jää taakse, ja lasten sijaan alkaa kantaa huolta ikääntyvistä vanhemmistaan.
Veston pojista vanhempi on jo täysi-ikäinen ja nuorempikin lukiossa.
– Pian pitää itse tehdä lumityöt, Janne Vesto nauraa.
Vestoa ikääntyminen mietityttää ammatillisesti.
– Osaanko kohdata nuorempia? Meidän nuoruudessamme ei ollut kännyköitä eikä somea, mutta he ovat eläneet sitä maailmaa aina.
Maalaispapin työ on välitöntä
Ajatus papiksi opiskelemisesta kypsyi Janne Veston toimiessa seurakuntanuorissa Lempäälässä. Vaikka mielikuva työstä saattoi silloin olla hieman ruusuinen, valintaa ei ole tarvinnut katua. Hän tekee sitä, mitä osaa ja haluaa.
Helsingissä teologiaa opiskellut Vesto valmistui keskelle lama-Suomea. 1990-luvun puolivälissä työllistyminen ei ollut helppoa. Vähästäkyröstä järjestyi alkuun puolen vuoden sijaisuus ja perään jatkopesti seurakuntapastorina. Vuonna 1998 tärppäsi seurakuntapastorin vakivirka Pälkäneeltä.
Papin työssä kokemuksesta on hyötyä. Ihmiset tulevat tutuksi ja yhteisössä on helpompi toimia.
Yhteisöllisyys on Pälkäneen seurakunnan suurimpia vahvuuksia. Kappeliseurakunnassa yhteisöt ovat vielä emäseurakuntaa pienempiä ja tiiviimpiä. Monissa kylissä järjestetään esimerkiksi kyläkirkkoja.
Janne Vesto sanoo viihtyvänsä maalaispappina. Toiminta työyhteisössä ja seurakuntalaisten kanssa on välitöntä.
Seurakunta elää luontevana osana arjessa. Sunnuntaiset Hippo-hiihdot Luopioisten urheilukentällä ovat hyvä esimerkki ennakkoluulottomasta yhteistyöstä: koko perheen tapahtumaa olivat järjestämässä paikkakunnan yhdistykset ja yritykset sekä kappeliseurakunta.
Tapahtumat tarjoavat luontevia kohtaamisia ihmisten kanssa. Vesto yrittää järjestää kohtaamistilanteita myös itse. Seurakuntakeskuksen ja kirkon väliä kävellen kulkevaa kyläpappia voi olla helpompi nykäistä hihasta kuin lähteä toimittamaan asiaansa virastolle.
Papin perässä ladulla
Liikunnan tarjoama happi ja hikoilu tarjoavat Janne Vestolle tärkeää vastapainoa henkiselle ja hengelliselle työlle.
– Käyn monesti kuntosalilla heti aamusta ennen eläkeläisryhmiä.
Sali on melkein naapurissa, joten sinne on helppo poiketa pari kertaa viikossa. Lisäksi hän kävelee yhdessä vaimon kanssa.
Tänä talvena hän on iloinnut hiihtokeleistä.
– Olen ollut suksilla parikymmentä kertaa.
Monesti Vesto suuntaa Isokankaan upeisiin maisemiin. Syntymäpäivähaastattelu tehdään Aivujärven metsäladulla. Pappi sujuvin potkuin edellä ja toimittaja perässä hikoillen.
– Hiihdin joskus nuorempana kilpaakin, mutta se jäi joskus yläkouluiässä.
Idea erilaisesta tapaamispaikasta ei ole aivan ainutlaatuinen.
– Kirkkoherra Jari Kemppainen käy joskus kehityskeskusteluja meidän alaisten kanssa kävelylenkin lomassa. Siinä saa samalla liikuntaa ja happea.
Syntymäpäiväkonsertti lauantaina kirkossa
Janne Veston 50-vuotisjuhlakonsertti järjestetään Luopioisten kirkossa lauantaina 24.2. kello 16 alkaen. Kaksiosaisen konsertin puoliajalla juodaan kahvit ja kolehti kerätään seurakunnan musiikkitoiminnan sekä Luopioisten kirkkoveneiden hyväksi.
Konsertissa esiintyvät Luopioisten kirkkokuoro, Lauluyhtye Soilat sekä syksyllä eri puolilla Pirkanmaata konserttisarjan järjestänyt muusikkopariskunta Päivi ja Milto Marko (piano ja klarinetti). Viimeisenä esiintyy kokoonpano, jossa ovat mukana Marianne Haataja, Ritva Majala, Anu Potkonen, Sari Vesto ja Johanna Lemmetyinen (laulu), Helene Haataja (basso), Sirpa-Liisa Suova-Huuhka (piano), Juha-Markus Kaaja (rytmisoittimet) ja päivänsankari itse (kitara ja laulu).
Juontajina toimivat Kirsi Urkko ja Seppo Kääriäinen.
Konsertissa kuullaan muutama Janne Veston oma kappale: Vanhurskas, Pihtilampi ja Keltaisen mökin mummo -kappaleet Vesto esittää itse bändin kanssa. Kotikirkko -lauluun pääsee seurakuntakin osallistumaan.
”Musiikki on intohimoni”
Janne Vesto on tehnyt Kotikirkko- ja Keltaisen mökin mummo -kappaleista musiikkivideot Youtubeen. Laulut ovat mukana merkkipäivän alla valmistuneella Vanhan liiton miehet -singlellä. Nimikappaleen idea ja teksti on pääasiassa Anu Potkosen käsialaa, ja kappaleet äänitettiin Rami Hännisen studiolla Niitty-Seppälässä.
– Musiikki on intohimoni. Äitini on opettaja, ja siksi musiikki oli vahvasti läsnä lapsuudesta alkaen, Vesto sanoo.
Oma soittoharrastus alkoi puhaltajana, sillä Narvan soittokunta toimi aktiivisesti kotipaikkakunnalla.
– Mutta ei saksofoni sopinut minulle, vaan sain sen puhaltamisesta pääni kipeäksi.
Seuraavaksi Vesto ryhtyi soittamaan pianoa mutta parhaiten käteen sopi kitara. Sen hän löysi seurakuntanuoriaikoina.
– Meillä olisi ollut bändin ainekset, mutta siinä vaiheessa sen kokoamiseen olisi tarvinnut vähän tukea.
Myös ensimmäiset omat kappaleet syntyivät jo nuorena, mutta silloin itsekritiikki oli sen verran kovaa, ettei hän esittänyt niitä sen julkisemmin.
Laulujen tekeminen jäi vähemmälle, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt rakkaalle harrastukselle on löytynyt taas aikaa.
Kotikirkko -kappaleen Vesto teki Heikki Salon Laululyriikan käsikirjaa lukiessaan.
– Oivalsin, ettei kaiken tarvitse olla itse koettua, vaan riittää että kuulija on kokenut sen.
Kappale kuvaa Luopioisten kirkon kattoon maalattuja enkeleitä, joita monen sukupolven edustajat ovat katselleet. Vestolle Luopioisten kirkosta tuli kotikirkko vasta työn myötä, mutta se ei estänyt asettumasta kappaletta kirjoittaessaan kirkon penkkiin ja katselemaan maalauksia lapsen silmin.
Keltaisen mökin mummo pohtii läsnäoloa ja uusin Vanhan liiton miehet -kappale luottamusta ja anteeksiantoa Vanhan testamentin hahmojen kautta.
– Kappaleiden työstäminen yhdessä muiden kanssa ja palautteen saaminen on musiikin tekemisessä hienointa. Perhe tosin joutuu kuulemaan matkan varrella aika paljon eikun -versioita, Vesto nauraa.
Lauantaisessa syntymäpäiväkonsertissa ei kuulla muita puheita kuin työtovereiden tervehdys ja kirkkoherra Jari Kemppaisen pitämä illan sana. Päivänsankari lupaa olla paikalla puoli tuntia ennen konserttia, jos joku haluaa tulla henkilökohtaisesti tervehtimään.
– Mutta pääosissa ovat musiikki ja paikalliset esiintyjät, joiden mukanaolosta olen hyvin iloinen. En myöskään laita kravattia kaulaan, joten osallistujatkin voi pukeutua mukavammin, Vesto sanoo.
Janne Vesto
Syntyi 24.2. Muuruvedellä
Muutti kolmevuotiaana Vesilahdelle, jossa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.
Ylioppilaaksi Lempäälän lukiosta 1987
Teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta helmikuussa1994
Vihittiin papiksi Lapualla 4.1.1995
Vähäkyrön seurakunnassa vt kappalaisena ja seurakuntapastorina 1995–1998
Pälkäneen seurakuntapastorina 1998–2008
Luopioisten kappeliseurakunnan kappalainen 1.11.2008 alkaen
Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi poikaa
Kommentointi on suljettu.