Useampilapsisessa perheessä saattaa asema muotoutua kunkin kohdalla hieman erilaiseksi vanhempien tasa-arvotahtoisuudesta huolimatta. Esikoinen saa synnyttyään luonnollisesti ylen määrin huomiota osakseen sekä äidiltä että isältä meistä isovanhemmista puhumattakaan. Ja kuopus on aina kuopus.
Kotkassa asustelevan poikamme perheelle on siunaantunut kolme ihanaa pientä viipertäjää, vanhin käy jo koulua ja nuorin neiti polkee tehokkaasti jalkaa kotona sekä päiväkodissa. Keskimmäistä huomioidaan vähintään saman verran kuin muita, mutta pelkästään mummon ja ukin kanssa tehtävä mökkireissu oli toistaiseksi heittämättä.
Lähdin tammikuun lopun perjantaina anivarhain ajelemaan pääkaupungista Kotkaan. Siellä minua odotti parin viikon päästä viisi vuotta täyttävä mies laukut pakattuina.
Kirjasimme ennen autoon astumista matkalle asetetut toiveet: Mummo tekee ison lettutaikinan. Mennään molempina päivinä saunaan, käydään ainakin avannon reunalla ja hän kylpee isossa saavissa ukin pesuvedessä. Tehdään ulos nuotio ja paistetaan makkaraa.
Ison veljen tabletti otettiin mukaan, jotta matka takapenkin turvaistuimessa sujuisi rattoisammin. Eipä ukkeli koko matkaa jaksanut näyttöä kopeloida.
Ihmettelimme navigaattorin karttaa, katselimme maisemia, kävimme tauolla sekä vähän peuhaamassakin kolmen kirjaimen huoltoasemalla ja loppumatkasta kyytiläiseni sipaisi vajaan tunnin unet.
Mökille päästyämme pieni mies kiipesi vikkelästi parvelle pelailemaan isälleen ja sedilleen noin neljännesvuosisata sitten hankittua Nindentoa, mikä saamastaan todella rajusta kohtelusta huolimatta toimii kelvollisesti. Toipa vanhin sedistä jouluksi siihen uusia pelejäkin.
Samaa perintöä edustaa kolme laatikollista legoja. Nyt ukko sai värkätä niistä aivan mitä haluaa. Kukaan ei tullut väliin sotkemaan tai rikkomaan mielenkiintoisia luomuksia, joita kurkkasin aina pyynnöstä katsomassa pirtin lämmittämisen sekä muun puuhastelun lomassa.
Ulkona nykäisimme moottorisahan käyntiin selvitettyäni ensin ryypyn merkityksen sytytyksessä. Murjoin poikki muutaman halon ja naputtelin puut klapeiksi. Kerroin, miksi puiden kannattaa viivähtää vähintään vuorokausi lämpimän uunin kupeessa ennen kuin ne pesään työnnetään.
Avannon teossa sain tähdellistä opastusta ja jonkun täsmentävän kysymyksen vastattavaksi muun muassa siitä, mitä tekisin, jos tuura luiskahtaisi veteen. Kokemusperäisesti kykenin selvittämään, miten joku talvi sitten kalastelin välineen ylös rautakoukulla. Narulenkki häämötti metrin syvyydessä, kun tuura jäi onneksi pystyyn rappuja vasten.
Kummastusta herätti myös, kun ukki syyti nerokkaalla keksinnöllään vettä jääpalojen ohella lumeen. Vanha lumilapio, jossa poraamiani reikiä, ei näet ennättänyt valua kuivaksi ennen heilautusta.
Kannoimme yhdessä minun pesuveteni saunaan ja sytyttelimme kahteen mieheen tulet. Kävimme hakemassa mummon linja-autolta Pälkäneeltä. Mies varmisti lettutaikina-asian.
Mökillä siirryimme kohta kylpemään kolmistaan. Vaikka meillä nykyään on myös suihku pesuhuoneessa ja lämminvesiboileri, minä lämmittelen saunaveteni kiukaan kupeessa. Pesen itseni saunassa, mistä johtaa viemäri imetyskaivoon.
Ohjelmaan jo aikaisemminkin kuulunut ukin pesuvedessä istuminen toteutettiin heti alkuun. Lantrailin itselleni tarpeelliset nesteet vateihin ja pieni mies istahti saunan lattialle saaviin kiiveten välillä asianmukaisesti lauteille. Miten voi lapsi näyttää onnelliselta ja tyytyväiseltä!
Pakollinen käynti avannon reunalla kastelemassa varpaita toteutui sekin – onneksi vain yhden kerran koko viikonlopun aikana. Pillimehu keinutuolissa kruunasi paljussa kylpemisen molempina iltoina.
Illan päälle nautimme sovitusti lettuja, joita ukkeli arveli etukäteen syövänsä kymmenen pudottaen tosin ennusteensa sitten kahdeksaan. Monta niitä joka tapauksessa meni.
Nukkumismeiningit hoidettiin vieraan toiveiden mukaan. Monista vaihtoehdoista seuloutui ratkaisu, jossa minä nukuin alapetillä ja hän yläpuolellani. Molempina öinä kaverini tosin pudottautui alas viereeni, kun siinä sopivasti kahdelle tilaa löytyy.
Aamulla valehtelimme toisillemme nähtyjä unia. Vuodenvaihteessa kerrostalon kokoinen dinosaurus söi ukin yhdellä haukkauksella. Nyt putosin kuulemma ikuisuuden kuiluun. Kohtalaisen huonoja kohtaloita kumpikin.
Mummo vielä nukkui työviikon univelkojaan pois, kun könysimme kuuden jälkeen tuvan puolelle. Raksautin telkkarin lastenohjelmille ja kysyin mitä laitetaan aamupalaksi. Etusormi nousi pystyyn ja yksiselitteinen määräys kuului: ”Lettu!” Laitoin räiskäleen lautaselle ja sirottelin sokerit päälle.
Ruokamies ilmoitti: ”Tämähän on jääkylmä, se pitää laittaa uuniin.” Mikron kautta kierrätettynä meni vielä toinenkin.
Lauantain päiväohjelmaan sisältyi nuotiopuiden teko pienellä kirveellä, sytyketuohten etsintä halkopinon välistä, tulen tekeminen ja oikeaoppinen makkaran paisto.
Vuodentakaiset opit muistuivat mieleen. Liekin nuoleskelu makkaran kyljessä kypsentää parhaiten, kun hehkuvaa hiillosta ei vielä ole.
Viikonlopustamme muodostui aivan upea. Minkäänlaista riitaa emme saaneet aikaiseksi ja opimme tuntemaan juuri tätä lapsenlastamme entistä paremmin. En tosin kyennyt vastaamaan täysin aukottomasti arviolta noin sataan kysymykseen.
Totesin arvojemme ja toiveittemme kohtaavan täydellisesti, viisi- ja kuusikymmentäkaksivuotiaan. Sauna, lettu ja makkara. No, minä kyllä juon saunan päälle mieluummin oluen kuin pillimehun.
