Ravintolayrittäjän pitää malttaa odottaa, että ihmiset löytävät uuteen paikkaan. Afganistanissa syntynyt ja Iranissa varttunut Hojatullah Sadat luottaa viidakkorummun voimaan.
– Hyvä sana kiirii hitaasti, mutta huono saman tien, Pizzeria Kangasalan joulukuussa avannut yrittäjä sanoo.
Kangasalan keskusta on muutamassa vuodessa täyttynyt kebab-pizzerioista. Kilpailu ei kuitenkaan yrittäjien suurin huoli.
– Ihmisillä on vain puolen tunnin ruokatauko. Ei silloin ole aikaa haeskella parkkipaikkaa tai kävellä kovin kaukaa syömään, vaan auto pitää saada lähelle, joulukuussa Kangasalantien varressa pizzerian avannut Hojatullah Sadat sanoo.
Kuohunharjuntien pizzeriakeskittymässä taistelu parkkipaikoista on vielä verisempää. Yritysten ja toimistojen työntekijät ja asiakkaat täyttävät vähät parkkiruudut. Siksi ravintolat toivoisivat yrityksille varattuja paikkoja ja entistä lyhempää pysäköintiaikaa.
Döner kebab tehdään kanasta
Hojatullah Sadat uskoo, että kovasti kilpaillulla alallakin voi erottua.
– Ei ole järkeä, jos kaikilla on samanlaiset tuotteet ja kilpaillaan vain hinnoilla.
Sadat ei käytä pakastetaikinaa, vaan pizzapohjan tekee taikinan itse. Myös juusto on hieman erilaista ja arvokkaampaa kuin tavallisesti.
Listoilla on runsaasti uutuus- ja erikoispizzoja, kuten poropizza ja lihaisa äijäpizza. Muutamien pizzojen päälle tulee itse tehtyä majoneesikastiketta.
– Naiset tykkäävät paholaisen pizzasta, jossa on makeaa hilloa, Sadat kertoo.
Suunnitteilla on vaihtoehtoja myös perinteiselle naudanlihakebabille. Kanasta tehty döner on jo löytänyt ystävänsä. Sen rinnalle Sadat haluaisi tuoda myös härkä- ja vegevaihtoehdot.
– Soijasta tehdyllä vegekebabilla ollut hyvä menekki Turussa.
Monta kehitysideaa
Kangasalantien varressa aiemmin toimineen Pizzeria Veronan yrittäjä joutui vaihtamaan alaa jauhoallergian vuoksi. Tilavan ravintolan hankkineella Hojatullah Sadatilla on paikan kehittämiseksi monta ideaa. Suunnitteilla on muun muassa noutopöytä, jossa suomalaisruuan rinnalla olisi tarjolla iranilaisia ja afganistanilaisia vaihtoehtoja.
Kebabvartaat yrittäjä haluaisi siirtää keittiöstä ravintolan puolelle, sillä ne ovat ravintolalle ylpeydenaihe.
– Joissain paikoissa säästetään sähkölaskuissa ja tyydytään valmiiksi leikattuihin pakasteisiin. Mutta meillä kebabiha on tuoretta, suoraan vartaasta leikattua.
Hojatullah Sadat sanoo, ettei tällaisissa asioissa voi säästää, koska töitä tehdään myös tulevaisuutta varten. Mutta ennen isoja uudistuksia tärkeintä on saada ovelle lisää parkkipaikkoja.
– Asiat hoidetaan askel kerrallaan. Tai niin kuin meillä sanotaan, yhdellä kädellä ei voi pitää monta melonia.
Vaalipäivä oli juhlapäivä
Joulun jälkeen ihmiset syövät hetken terveellisemmin ja juovat maltillisemmin. Kevättä kohden uudenvuoden lupaukset unohtuvat, ja ravintoloilla koittaa vilkkaammat ajat.
Kangasalan keskustan pikaruokapaikkojen yrittäjät ovat maahanmuuttajia. Hojatullah Sadat perusti ravintolan, koska puusepän oli vaikea löytää oman alan töitä. Miehen juuret ovat Afganistanissa, mutta perhe pakeni sotaa Iraniin, kun hän oli alle vuoden ikäinen.
– Iranissa afganistanilainen ei ole mitään, vaan syrjintää kohtaa kaikkialla. Suomessa ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti – vaikka parin vuoden takainen maahanmuuttajavyöry ja joidenkin tekemät raiskaukset ovatkin muuttaneet suhtautumista varautuneemmaksi.
Sadat joutui odottamaan Suomen kansalaisuutta lähes kahdeksan vuotta. Maahanmuuttoviranomaiset katsoivat, että hän voisi palata Afganistanin rauhalliseen osaan – vaikkei ole koskaan edes elänyt maassa, jonka perhe jätti, kun hän oli vauva. Mies vältti palautuksen koulun avulla. Hän sai oleskeluluvan kolmen vuoden opintoja varten.
Puusepän töitä jo Iranissa tehnyt Sadat hoiti koulun yhdeksässä kuukaudessa ja hakeutui sen ohessa töihin.
– Hankin Jyväskylästä ravintolan. Sain sen menestymään, ja pystyin osoittamaan, että elätän itseni.
Viime kesänä mies sai pitkän odottelun jälkeen Suomen kansalaisuuden.
– Hymyilin kaksi päivää niin, että leuat olivat kipeänä. Se oli minulle juhlapäivä, kun pääsin tammikuun presidentin vaaleissa ensimmäistä kertaa äänestämään.
Tukien perässä tulleet voisi palauttaa
Hojatullah Sadatin on helppo ymmärtää, miksi suomalaista koulutusta pidetään maailman parhaana.
– Iranissa koulutus maksaa viisi tuhatta euroa vuodessa, mutta täällä yhteiskunta kustantaa koulun lisäksi myös asumisen ja elämisen.
Hojatullah Sadat arvostaa myös suomalaista osaamista ja maan rauhallisuutta. Suvun ja perheen asema Meillä ei ole yhtä suuri kuin Iranissa. Lapset itsenäistyvät alle parikymppisinä, ja vanhemmat tulevat taloudellisesti apuun vain silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan.
Samoin pitäisi toimia myös yhteiskunnan: tukea vain niitä, jotka apua tarvitsevat. Sadatin mielestä hyvinvointiyhteiskunta on mennyt liian pitkälle, ja se laiskistaa sekä suomalaiset että maahanmuuttajat.
– Esimerkiksi Sveitsissä ja Saksassa maahanmuuttajat patistellaan töihin heti, kun he osaavat kielen. Suomessa saa tukea vuosikausien ajan, ja sitten käy helposti niin, ettei enää osaa tai viitsi lähteä töihin.
Sadat ei ole koskaan hakenut apua Kelasta tai sosiaalitoimistosta, vaan työllistänyt itse itsensä. Samaa hän suosittelee muillekin maahanmuuttajille.
– Jotkut eivät halua lähteä opiskelemaan tai osa-aikatöihin, koska menettäisivät tukensa. Mutta tekeväthän suomalaisopiskelijatkin koulun ohessa töitä.
Sadat ihmettelee myös sitä, että maahanmuuttajalla pitää olla jotain vialla, jotta Suomesta voisi saada turvapaikan.
– Minusta pitäisi pikemminkin etsiä parhaat ja työteliäimmät maahanmuuttajat ja lähettää takaisin ne, jotka ovat tulleet vain tukien vuoksi.
