Tuli katsotuksi jonkin verran näitä talviolympialaisia. Pyeongchang oli aika vaikea nimi opittavaksi, aikaisemmat ovat kai olleet helpompia.
Vaikka kisat olivat varmaan hyödyksi maailmanrauhan kannalta, niin jotkut jutut vanhaa hirvittivät. Tuli sääli kisaajia. Heitä koettelivat muun muassa Siperiasta puhaltavat hyiset tuulet. Monikohan tuli kipeäksi?
Nykyään tuo urheilu itsestäänkin on niin vaarallisen näköistä. Ehkä lisää homman vetovoimaa, kun saa jännätä, selviääkö kilpailija hengissä ja vammoitta. Nuo kaikenlaiset syöksyt ja laskut näyttivät pelottavilta.
Erityisesti mummosta tuntui pahalta se sellainen mahakelkkalasku, jossa ensin piti vauhdissa onnistua hyppäämään vatsalleen siihen pieneen kelkkaan, ja sitten syöksyttiin pitkin kapoista ränniä pitkälti yli sadan kilsan tuntinopeudella.
Onkohan nykyään niin, että urheilun kiehtovuutta lisää vaarallisuus?
On tietysti keksitty monenlaisia suojuksia. Mutta jos vauhdissa lentää ulos radalta, niin eikös siinä voi taittaa niskansa?
Pahojen loukkaantumisten ja jopa hengenmenetyksen mahdollisuus kiinnostanee nykyihmisiä, joiden oma elämä on, ainakin täällä länsimaissa, aika vakaata ja turvallista.
No toisaalta, harrastettiin hurjia lajeja entisaikoinakin, esimerkiksi härkätaisteluja ja vuorilta rotkoihin hyppimistä.
Eikös muinaisessa Roomassa järjestetty otteluita mies vastaan leijona? No se kisaava mies taisi olla jo valmiiksi kuolemantuomion saanut.
Silloin meidän nuoruudessa urheilu oli varmaan aika maltillista ja vaaratontakin. Miehet olivat joutuneet käyttämään rohkeuttaan sodassa, ei ollut tarvetta urmastella kisoissa. Tuskin yleisökään vaaratilanteista isommin nautti.
Silloin oli työelämäkin niin erilaista. Henkensä kaupalla sai moni olla arkisessa raadannassaan.
Ei ollut työmailla turvavaatteita, kypäriä ja kasvosuojuksia. Metsätöissä saatettiin olla synkässä korvessa umpihangessa, turvahommista ei tietoakaan. Eikä taskussa ollut puhelinta, jolla olisi voinut apua hälyttää, kun vahinkoja sattui.
Liikenteessä tuli paljon kuolonuhreja. Ei ollut autoilijoilla turvavöitä, turvatyynyjä, nasta- ja kitkarenkaita tai edes kunnon valoja. Tiet olivat kapeita ja mutkaisia. Eikä puhalluttavia poliisejakaan ehkä nähty.
Jalankulkijoilla ei ollut heijastimia. Kotiturvallisuuskin oli nykyistä heikompaa, kun ei ollut palovaroittimia ja sammuttimia. Eikä kännyköitäkään tai vanhuksilla turvarannekkeita.
No onhan nytkin tullut esiin uusia pelottavia asioita. Kouluampumisia esiintyy Amerikoissa. Ja meillä koetaan kauheana seksuaalinen ahdistelu, jota tulee ilmi jopa professoritasolta. Vielä ei sentään ole sattunut silmään näitä ilmiantoja teologisessa tiedekunnassa opiskelleilta.
Mymmeli
