Jos vuotuinen Keihäskarnevaali järjestettäisiinkin pikajuoksukilpailuna, jossa on vain yksi osallistuja, pitäisikö tapahtuman nimeä samalla miettiä uusiksi? Mielestäni pitäisi.
Saara Aalto ja Suomi saivat viime viikonloppuna Monsters-kappaleen Suomen edustuskappaleeksi Eurovision laulukilpailussa, mutta monelle jäi valintaprosessista hapan maku suuhun.
Viime vuodet Suomen viisuedustaja on valittu Ylen järjestämässä Uuden Musiikin Kilpailussa, jonka säännöt tosin ovat eläneet vuosi toisensa jälkeen niin, että kisaan osallistuminen tai sen seuraaminen ei ole ollut helpoin mahdollinen urakka.
Tänä vuonna kyseinen kilpailu, jossa ”etsitään parasta suomalaista kappaletta” avattiin musiikintekijöille kertaalleen alkuvuodesta 2017 ja toistamiseen sovitun mukaisesti syyskuussa. Jälkimmäisen haun aikaan Yle oli kuitenkin jo tehnyt ratkaisunsa turvautua oletettavasti levy-yhtiön tarjoamaan Aaltoon – syksyn osallistumisaika kilpailuun jäi vajaaseen viikkoon. Siinä ajassa on vaikea kuvitella synnytettävän suuria musiikin mestariteoksia.
Ylelle taisikin käydä kuten joitakin vuosia sitten jääkiekko-Ilvekselle: hyökkääjähaku oli päällä, mutta suunnitelmat heittivät häränpyllyä, kun maalivahti ja puolustaja ilmoittivat olevansa saatavilla. Yleisradioyhtiön puolustukseksi on sanottava, että levy-yhtiön tuki artistin (ja hänen tulevan levynsä) kansainvälisessä markkinoinnissa tullee menestystä haettaessa eittämättä tarpeeseen.
Ilmoitus Saara Aallon suorasta valinnasta ja pääosin ulkomaisista biisintekijöistä, tuottajista ja koreografeista soti kuitenkin räikeästi UMK:n kaikkia peruspilareita vastaan – kilpailusta, kotimaisuudesta ja jopa uudesta musiikista on vaikea puhua samassa lauseessa esimerkiksi kaikkien maiden viisukarsinnat moneen kertaan kolunneen Thomas G:ssonin kanssa.
Ilmeisen rakasta formaattia UMK:ta ei kuitenkaan haluttu Ylessä ajaa alas, vaan sitä roikutettiin nimellisesti mukana, vaikka tänä vuonna ”UMK-finaali” henki ruotsalaista viisukisaa Melodifestivalenia joka solullaan vahvemmin kuin koskaan aiemmin. Syy lienee ajanpeluu: jos menestystä ei nytkään tule tai sopivaksi katsottua kutsuartistia ei löydy, voi Yle joko jatkaa viisukarsintoja jälleen UMK:n kanssa tai väläyttää väärinymmärretyksi tulemisen korttia ja ehdottaa koko viisukisasta vetäytymistä. Mikäli Aalto menestyy ja Ylen pitkään toivomia potentiaalisia ”levy-yhtiöehdokkaita” ilmaantuu, voitaneen UMK kuopata tai ainakin siirtää elämään omaa elämäänsä ilman viisukytköksiä.
Yle on itsekin myöntänyt, että nyt haetaan tulosta. Mielenkiintoista on nähdä, mikä lopulta muodostuu Aallon menestyksen mittariksi: perinteisen viisukarsinnan kautta voittoon edenneen Lordin ykkössija, UMK:n kautta tuntemattomuudesta noussut ja yhdennentoista sijan eli 2000-luvun toiseksi parhaan viisusijoituksen napannut Softengine – vai jokin muu. Paine menestyä on nyt tehdyillä siirroilla kuitenkin melkoinen, ja Lissabonin tulos viitoittanee tietä Suomen viisukarsinnan ja -osallistumisen jatkolle.
Sekavasta esityksestä huolimatta Aalto ja Monsters voivat hyvinkin menestyä Portugalissa jo siitäkin syystä, että tänä vuonna viisuihin on lähdössä hämmentävän vähän Suomen ehdokkaan kaltaisia pop-ralleja. Jos Aalto pärjää, voi siis olla hyvä etsiä syitä menestykselle muualtakin kuin vain laulajasta itsestään, Monsters-kappaleen erinomaisuudesta, esityksen poikkeuksellisesta häikäisevyydestä tai hienosti toimineesta uudesta UMK- formaatista.
Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka nauroi ääneen englantilaisen Melanie C:n esittäessä Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa vuoden 2000 hittikappalettaan Prisman mainoslogoilta näyttävien valohäkkyröiden kanssa – ja 14-vuotiaan pojan kysyessä vieressä huvittuneena ”Tähänkö ne meidän verorahat menevät?”.
