Kalenterin lehdet ovat taas kääntyneet ja kohta lehtiä alkaa näkyä puissakin. Talven selkä on selvästi jo kääntynyt, mutta keväälle on vielä kuulemma luvassa monia kylmiä päiviä. Suomesta kaikki ovat muistaneet mainita, että siellä on pitkästä aikaa kunnon talvi kinoksineen ja pakkasineen. Päiväkin pitenee vauhdilla, joten pystyn kuvittelemaan ne aurinkoiset kevättalven ilmat. Nauttikaa!
Helmikuussa opettajat ovat ilahduttaneet meitä jälleen uusilla taivutusmuodoilla. Kielioppi on minulle toisinaan hankalaa. Säännöt ovat pääasiassa hyvin yksinkertaisia, mutta niitä on paljon. Japanissa esimerkiksi yhdistetään lauseen loppuun osia, joka eri lauseisiin yhdistettynä merkitsevät eri asioita. Kaikille sanoille, ilmaisuille ja kielioppimuodoille ei edes löydy suoraa vastinetta suomenkielestä, joten japaniin on totisesti tehtävä syväsukellus. Alussa opettajat käyttivät englantia opetuksessa, mutta nykyisin he selittävät kaiken japaniksi. Välillä tarvitaan ratakiskoa avuksi, josta taivuttamalla merkitykset aukeavat meille hitaammillekin. En jotenkin osaa olla kiinnostunut kielen rakenteesta, vaan siitä että tulen ymmärretyksi ja ymmärrän mitä toinen minulle haluaa viestiä. Koulussa tämä on tietysti vähän ongelmallista, kun siellä vaaditaan kieliopillista tarkkuutta. No, tämä on pitkä prosessi ja minä olen vasta matkan alussa. Kieli avautuu, kun opin ajattelemaan kuin japanilaiset. Kieli opettaa myös paljon kulttuurista. Japanissa ihmisten keskinäinen hierarkia on tärkeä. Se näkyy kielessä siten, että itseä ’ylemmille’ (opettaja, esimies, asiakas) puhutaan eri tavalla kuin itseä ’alemmalle’ (oppilas, alainen). Lisäksi niin sanottu kohtelias puhe eroaa kavereiden kesken käytetystä kielestä.
Lähetyselämää
Paikallisen kulttuurin tuntemusta lisäsi virastopäivä ajokorttikeskuksessa. Suurin osa päivästä oli odottelua, mutta samalla japanilainen systeemi oli älyttömän tehokas. Virasto-osuuden jälkeen (kolmen tunnin odotus välissä) oli luento, jonka päätteeksi kaikista 200 hakijasta otettiin valokuvat kortteihin. Valokuvaamisen jälkeen oli reilun puolen tunnin odotus, jonka jälkeen painotuoreet ajokortit jaettiin.
Eräänä sunnuntaina rouva kirkolta pyysi minut mukaansa. Hän opetti minulle miten valmistetaan yakisobaa, joka on paikallinen nuudeliruoka. Sitä olenkin valmistanut myös kotona jo useampaan kertaan. Ai millä kielellä keskustelimme? Tietysti japaniksi.
Siunattua kevään odotusta!
Asta
Pälkäneeltä kotoisin oleva Asta Vuorinen on Pälkäneen seurakunnan nimikkolähetti Japanissa.
