Annukka Paloniemen matkapuhelimen antamaa musiikillista tukea lukuun ottamatta LP Kangasalan pelaajilta ei oikeastaan edes haluta panostusta ottelutapahtuman rakentamiseen.
– Lähtökohta on, että pelaajien ei tarvitse tehdä mitään, korostaa Timo Palokangas.
Niinpä kello on tuskin kolmea iltapäivällä, kun viideltä alkavan liigaottelun taustajärjestelyt ovat täydessä käynnissä. Kyseessä on jo 13. kerta tällä kaudella, mutta turnausväsymyksestä ei ole tietoakaan – päinvastoin runkosarjan viimeinen kotiottelu on innostanut Palokankaan ja muun talkooväen liikkeelle tavallista aikaisemmin.
– Minä hoidan toimitsijapöydän, Jampe sähköt, Aleksi taustalevyt… Jokaiselle on muodostunut vähän omanlaisensa vastuualue, Palokangas luettelee kiivetessään tikkaille kaapeleiden perässä ”johtotehtäviin”.
LP Kangasalan joukkueenjohtaja Jarmo Virtanen mittailee taustalla verkkoa, Veikko Poranen kantaa vaihtopelaajien käyttöön tarkoitettua tuolikasaa molemmissa käsissään.
– Näin mukaan yleensä tullaan. Ensin kantaa yhtä tuolia, ensi kerralla jo ehkä pöytää. Monilla on takanaan seura- tai yhdistystoimintaa. Porukka on onneksi itseohjautuvaa eikä soittele esimerkiksi minulle, jos joku ei pääsekään tulemaan, tuumaa LP Kangasalan puheenjohtaja Jorma Malm.
Liigaottelua varten on viriteltävä paikoilleen penkkien ja verkon lisäksi pöydät kaapeleineen ja laidat mainoksineen. On sovittu, että kaikki on valmista tuntia ennen pelin alkua, jotta pelaajat pääsevät ajoissa lämmittelemään.
Televisioitavan liigaottelun järjestelyt eivät enää nykyisin vaadi suuria lisätöitä, mutta esimerkiksi kansainvälisen CEV-cupin pelien matot, korokkeet ja lisäkatsomot olivat sen verran suuri ponnistus, että rakennus- ja purkutöihin joutui molempiin laskemaan nelisen tuntia.
– Mutta voisihan sitä viikonloppunsa talviaikaan huonomminkin viettää. Kotonakin tähän on jo totuttu. Eihän se mikään ylpeilyn aihe ole, mutta viiden kauden aikana itselläni on kolme kertaa jäänyt väliin, Timo Palokangas ynnäilee.
Paikalle saapuvat järjestysmiehet vetävät huomioliiviä päälleen, karjalanpiirakat paistuvat ja makkaragrilliä laitetaan tulille. Ottelun alkuun on aikaa vielä tunti.
– Yleensä tässä jää aikaa tunnin verran, ja siinä ehtii sitten jutella niitä näitä. Tärkeää on myös tämä sosiaalinen puoli, Jorma Malm tuumaa.
Jos sähköisen pöytäkirjan ja teksti-tv:n päivittäjät sekä muu toimitsijapöydän väki jätetään laskuista, vapaaehtoiset eivät juuri ehdi seurata ottelun kulkua. Pahimmin pimennossa on kahvion pitäjä Elina Selin, joka virittelee kerätyt leipomoiden lahjoitustuotteet ja kahvimukit valmiiksi koulun ruokasalin puolelle – parin mutkan päähän pelikentästä.
– Tuloksesta ei saa tässä olla kiinnostunut, hän myöntää.
Taustajoukot elävät silti mukana niin voitot kuin tappiotkin. Voittojen jälkeen purkuhommat luistavat mukavammin, keväällä 2016 HPK:lle hävityn 2–3-ottelun kaltaisen, riittävän karvaan tappion jälkeen kukaan ei puhu kenellekään mitään.
Tänä iltana jälkityöt viedään läpi poikkeuksellisen iloisissa merkeissä. LP Kangasala kaataa sarjataulukossa juuri yläpuolellaan olevan Nurmon Jymyn 3–1 (25–21, 25–14, 21–25, 25–22) lähes 300 katsojan edessä. Viides peräkkäinen voitto vie kangasalalaisjoukkuetta vahvassa vireessä kohti odotettuja pudotuspelejä.
– Pudotuspelit ja finaalitapahtumat ovat talkoomiehillekin se juhlahetki. Ei näitä hommia haluaisi vielä tässä vaiheessa kautta lopettaa, Timo Palokangas myöntää.
