Metsästäjäin keskusjärjestö perustettiin vuonna 1962 turvaamaan kestävää metsästystä ja edistämään riistanhoitoa. Käytännön työtä omilla paikkakunnillaan alkoivat hoitaa riistanhoitoyhdistykset.
Pälkäneen-Luopioisten riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajaksi ryhtynyt Matti J Heikkilä teki reilun parinkymmenen vuoden uran, kunnes Antti Rauas tarttui nuijan varteen 1980-luvulla. Nyt yhdistyksessä tapahtuu sukupolvenvaihdos, sillä reilut kolmekymmentä vuotta sitä johtanut Rauas tekee tilaa nuoremmilleen.
Puheenjohtajana aloittava 34-vuotias laitikkalalaisisäntä Timo Heikkilä on yli puolet edeltäjäänsä nuorempi. Hallituksesta jättäytyi sivuun myös toinen pitkän uran tehnyt konkari Reijo Anttonen.
Uusina jäseninä hallitukseen nousivat Jouni Ali-Kippari Kuohijoelta, Pertti Salminen Kyynäröltä ja Aleksi Tuominen Pälkäneen metsästysseuran edustajana.
– Metsästysseurat ehdottavat hallitukseen omia edustajiaan, ja yleensä valinnat on tehty esitysten mukaan, Antti Rauas sanoo.
Näin varmistetaan, että 12 metsästysseuran ja parin metsästysseurueen ääni kuuluu yhdistyksessä.
Puheenjohtajien tapaan myös toiminnanjohtajilla on ollut tapana sitoutua riistanhoitoyhdistykseen pitkäaikaisesti. Seitsemän vuotta sitten tehtävään ryhtynyt Jari Salminen on vasta kolmas toiminnanjohtaja. Ennen häntä lankoja ovat pitäneet käsissään Aarne Heino ja Raimo Salminen.
Sitoutumisen kääntöpuoli on se, että niin riistanhoitoyhdistykset kuin metsästysseuratkin tahtovat ukkoutua. Siksi riistaväki on tyytyväinen siihen, että nuoria on saatu mukaan ja puheenjohtajaksi saakka.
– Toki myös kokemusta tarvitaan, ja siksi on hyvä, että sukupolvenvaihdos tapahtuu vähitellen, Antti Rauas sanoo.
Virka-aputehtäviä paljon
Vuonna 2011 aloittanut riistakeskus peri Metsästäjäin keskusjärjestön tehtävät. Pälkäneen-Luopioisten riistanhoitoyhdistys kuuluu Pohjois-Hämeen riistakeskuksen alueeseen.
Viimeviikkoisessa kokouksessa vieraillut Marko Mikkola Pohjois-Hämeen riistakeskuksesta kertoi, että viimevuotisten tilastojen mukaan ilveshavainnot ovat vähentyneet alueella. Pälkäneen ja Luopioisten suunnalla tilanne on toinen.
– Viime talvena ei ollut lunta, ja se saattoi vaikuttaa havaintoihin. Meidän alueella ilvekset ovat lisääntyneet huomattavasti, ja tänä talvena hyvä lumitilanne on helpottanut ilveksen elämää: isotassuisena sen on helpompi kulkea upottavassa lumessa kuin peurojen ja kauriiden, joita se saalistaa, Jari Salminen sanoo.
Viime viikolla Iharin risteyksen tuntumassa sattui myös ilveskolari. Suurriistavirka-apua poliisille antaneet metsästäjät seurasivat autoon törmänneen ilveksen jälkiä, kunnes niitä alkoi olla niin paljon, että tehtävä kävi mahdottomaksi.
– Ilves ilmeisesti selvisi vähin vahingoin, Antti Rauas sanoo.
Jatkossa ilveksen, suden ja karhun jäljille lähtevät metsästäjät saavat poliisilta 400 euron korvauksen.
– Vielä ei ole päätetty, miten yhdistykselle maksettavat korvaukset jaetaan. Todennäköisesti tehtävän hoitaville miehille korvataan kulut, mutta varsinaista palkkaa ei makseta, Jari Salminen sanoo.
Hirvieläinkolareissa virka-avusta ei makseta rahallista korvausta, vaan metsästäjät saavat pitää ruhon palkkanaan.
Toisinaan kolarieläintä ei tavoiteta edes monen tunnin etsinnän jälkeen. Ja vaikka se löytyisikin, kovin helpolla lihat eivät pakastimeen siirry. Ruho pitää saada metsästä, suolistaa ja paloitella – oli sitten parikymmentä astetta lämmintä tai pakkasta.
– Virka-aputehtävät eivät katso aikaa eivätkä paikkaa. Esimerkiksi toissa vuoden jouluaattona puoli kymmeneltä illalla sattui peurakolari hautausmaan kohdalla, Antti Rauas muistelee.
Riistanhoitoyhdistysten tarjoama virka-apu säästää valtavasti poliisien resursseja.
– Vuodessa on noin 11 000 tehtävää, joita hoitavat 23 000 metsästäjää tekevät hommia yli 40 000 tuntia, Antti Rauas kertoo.
Poliisi ei enää lähde hirvieläinkolaripaikalle, vaan hälyttää apuun paikallisen riistanhoitoyhdistyksen virka-apuryhmän. Pälkäneen ja Luopioisten alueella poliisin soittorinkiin on nimetty Antti Rauas, Jari Salminen ja Matti Rulja. Kolmikko ei välttämättä käy paikalla, vaan hälyttää apuun hirviporukan, joka tuntee kolaripaikan maaston.
Ei tarvetta yhdistämiselle
Riistanhoitoyhdistykset hoitavat omalla alueellaan virkavastuulla metsästäjien ampumakokeita ja metsästäjätutkintokoulutusta. Metsästykseen voi osallistua vasta, kun on läpäissyt yhdistyksen järjestämän tutkinnon.
Yhdistykset myös kirjaavat alueellaan sattuneet hirvikolarit järjestelmään, jota käytetään hirvenkaatolupia pohdittaessa.
– Aiemmin kolaripaikalla kävi poliisi, joka ei välttämättä osannut katsoa jäljistä, oliko auton kanssa törmännyt peura vai kauris. Nyt kolarit tulevat merkittyä tarkemmin, Antti Rauas uskoo.
Marko Mikkola kertoi, että riistanhoitoyhdistyksiä pyritään yhdistämään, jotta niiden reviirit olisivat muuttuneen kuntakartan mukaisia.
– Se sekoittaa piirijakoa, kun yhdistykset toimivat monen kunnan alueella tai samassa kunnassa toimii useampi yhdistys.
Mikkola korosti, että yhdistymiset ovat vapaaehtoisia. Pälkäneen ja Luopioisten alueella asia ei ole ajankohtainen, sillä yhdistyksen reviiri on kuntaliitoksen jälkeen kuntarajojen mukainen ja toimijoitakin on löytynyt. Joillain paikkakunnilla aktiivien ikääntyminen ja vastuunkantajien puute puoltavat yhdistymistä.
– Toisilla paikkakunnilla on ollut vaikeuksia etenkin toiminnanjohtajan löytämisessä. Isompi yhdistys voi hankkia puoliammattimaisen toiminnanjohtajan, Rauas sanoo.
