Ennen ei tarvinnut tauotella tai miettiä biisin dynamiikkaa

Mikko Heinonen

Vaikka Kangasalan bändi- ja keikkarintamalla on varsin rauhallista, Mikko Heinonen tekee jonkin verran NMT-duokeikkoja yhdessä solisti Markus Kantosen kanssa. Se taipuu monenlaisiin tilaisuuksiin ja lähtee liikkeelle helpommin kuin koko bändi.

NMT syntyi reilut 15 vuotta sitten Sahalahdella yläasteaikoina. Soittajien musiikkimieltymykset paaluttivat sen tyylin jonnekin Popedan ja Dingon välimaastoon.

Välillä bändistä tuli soittajille puolipäivätyö, jotta treenikämpät ja keikkabussit saatiin maksettua. Mutta ennen kaikkea se on ollut kaveriporukan hauskanpitoa: NMT on järjestänyt hyvät bileet sekä kuulijoilleen ja itselleen.

Mikko Heinonen sai soittamiseen uutta haastetta, kun hän siirtyi viisi vuotta sitten kitarasta rumpujen taakse. Nyt hän viihtyy taas tiiviisti kitaran kanssa ja lähdössä keikoille aivan uudenlaisella duolla.

Sen juuret juontavat muutaman vuoden taakse, kun Heinonen kävi kunnan leirillä vetämässä bändisoittoa. Pyysalosta jäi mieleen nuori kyky.

– Laskeskelin, että kai Moona jo nyt on baari-ikäinen.

 

Pelkillä a- ja e-molleilla ei enää pärjää

Eräänä iltana soi Moona Lymin luuri. Tämän kevään abiturientti oli Mikko Heinosen ehdotukseen heti valmis, vaikka kalenterissa aika paljon muutakin: pitäisi muun muassa töiden ohessa lukea kirjoituksiin.

Alun perin oli puhetta, että kaksikko kävisi kokeilemassa, miten tällainen duo toimisi. Itseoppinut konkari pääsisi soittamaan nuoren naislaulajan kanssa ja aloitteleva kyky ammentamaan kokemusta.

Muutamien treenien jälkeen Heinonen kokee olevansa vahvasti saamapuolella.

– NMT:n kanssa soitellessa ei ole tarvinnut paljon tauotella tai miettiä dynamiikkaa. Sitä on vain tuijotettu lappuja ja yritetty vetää mahdollisimman virheettömästi läpi. Mutta Moona hahmottaa biisin kaaren ja kokonaisuuden aivan eri tavalla kuin itse on aiemmin osannut edes ajatella.

Heinonen on saanut pistää itseään isosti likoon. Enää ei pärjää perus a- ja e-molleilla. Vapaa-ajallaan ja työmatkoillaan mies surffaa läpi aivan uudenlaista musiikkia ja miettii, miten se taipuisi duolle.

 

Jo valmiiksi ikävä lukiota

Moona Lymi ja Mikko Heinonen

Moona Lymi on Kangasalan lukion musiikkilinjan kasvatti. Hän ihastui lukion meininkiin, kun pääsi joskus yläkouluikäisenä näkemään Abba-musikaalin.

Niihin aikoihin hän haaveili ilmaisutaidon lukiosta. Mutta nyt Lymi on äärimmäisen onnellinen, että päätyi kotilukioon. Siellä ei vallitse yhtä kova kilpailuhenki kuin isossa erikoislukiossa, vaan nuoret kyvyt tukevat toisiaan ja iloitsevat kavereiden menestyksestä ja onnistumisesta.

– Olo on kaihoisa. Monet kerrat on jo itketty, kun pitää jättää lukio. Ihan varmasti käydään jatkossakin katsomassa esityksiä ja morottamassa, tämän kevään abi vakuuttaa.

Hän kehuu musiikkilinjan yhteishenkeä mahtavaksi.

– Vaikka joskus tulisi jotain erimielisyyksiä, niin koskaan ei jää fiilistä, ettei pääsisi soittamaan sitä mitä haluaa.

Lymi koki jo pääsykokeissa, että lukiolla ollaan kiinnostuneita hänestä ihmisenä ja siitä, miten palavasti hän haluaa soittaa. Tampereen erikoislukioissa painavat enemmän tasokurssisuoritukset ja opettajien lausunnot. Kangasalle pääsee itsenään.

– Myös heikommalla keskiarvolla sisään tulleet ovat pärjänneet hyvin.

Lymin suunnitelmissa on hakea lukion jälkeen tiimiakatemiaan.

– Mutta ei haittaa, jos tulisi välivuosi, sillä silloin pystyisin tekemään erilaisia musiikkihommia.

 

Kavereiden kanssa syntyi jazzbändi

Moona Lymi ja Mikko Heinonen

Moona Lymi aloitti kuuden vanhana alttoviulun soiton musiikkiopistossa. Hän pääsi soittamaan orkesterissa ja muissa kokoonpanoissa sekä keikkailemaan muun muassa Kroatiassa.

Alttoviulu jäi yhdeksän vuoden opiskelun jälkeen. Pienen tauon jälkeen viulun soitto maistuu taas. Mutta nyt ei keskitytä peukalon asentoon ja muihin pieniin nyansseihin, vaan hän on päässyt värittämään viulullaan monenlaista musiikkia.

Vuosikausien musiikkiopinnoista on ollut suuri apu lukiolla. Mihin tahansa soittimeen on helppo tarttua, mutta parhaiten hän viihtyy basson varressa.

– Basisti on bändin ja alttoviulisti orkesterin vitsi, hän nauraa instrumenttivalintojaan.

Lukiossa Moona Lymi ja kaverit perustivat Viihdeorkesteri Capon, joka on sykähdyttänyt erilaisissa tilaisuuksissa.

– Me on käyty vaikka missä hevostalleilla ja pari kertaa Kangasalatalossakin.

Muun muassa Ranskalaiset korot -klassikkoa ja Emma Salokosken Miksi sä meet -kappaletta soittanut kuusikko huomasi, että suomalainen jazz toimii hyvin. Yhtye on napannut ohjelmistoonsa monen vuosikymmenen biisejä ja versioinut ne omannäköisikseen. Vanhojen jazzbiisien lomassa kuullaan samaan henkeen sovitettuna Britney Spearsit ja Haloo Helsingit.

 

Suoraan vanhaksi syntynyt

Moona Lymi

Aiemmin laulajilta kysyttiin, mikä hänen bändin nimi on ja onko se jo julkaissut levyä. Nykyisin tieustellaan, missä television kykyohjelmassa laulaja on ollut mukana.

Moona Lymiä eivät Voice of Finlandit kiinnosta. Jos hän pääsee esiin, hän haluaa tehdä sen musiikillaan, eikä telkkariohjelman kautta. Suoramalainen ei haaveile rokkitähteydestä, vaan ennemminkin siitä, että voisi tehdä pientä klubikeikkaa aina.

– Ei musiikin tarvitse olla kokoaikatyö, mutta haluaisin tehdä sitä aina.

Hän nauraa, että musiikkimakukin on sellainen, että olisi mahdoton tehdä nykyisin myyvää musiikkia.

– Minulle on tärkeää, että biiseissä on melodia. On me joitain konejuttujakin tehty, mutta eihän se ole mitään soittamista, jos painaa parinkymmenen sekunnin välein jotain nappia.

Matalaääninen laulaja pitää itseään perusalttona. Kun Mikko Heinonen lähetti duon treenikämppä-äänityksiä joillekin keikkajärjestäjille, nämä eivät uskoneet laulajaa alle parikymppiseksi.

Moona Lymi tuntuu syntyneen suoraan vanhaksi, sillä myös musiikkimaku periytyy vahvasti takavuosikymmeniltä. Rockin jättiläisten areenakeikkoja kolunnut laulaja on ehtinyt nähdä Guns´n´rosesit, Iron Maidenit ja Queenit.

– Melkein itkien kuuntelin Brian Mayta: miten joku voi olla noin hyvä.

Mutta samalla hän on ajautunut miettimään, millä areenat sitten täytetään, kun veteraaneista loppuu veto.

– Vähän kateellisena olen katsellut, että joskus Bon Jovi on ollut Ruisrockin pääesiintyjä.

Nyt perinteikäs festari tunnetaan siitä, että ulkomaalaisartistit ovat varttuneemmalle väelle tuiki tuntemattomia. Myöskään Lymi ei ole kiinnostunut räppäreistä, konemuusikoista ja dj-keikoista.

– Viime vuonna Haloo Helsinki oli huikea ja Popeda hyvä. Vaikka olisi hieno festari ja joka vuosi hieno keli, niin ei oikein viitsi ostaa lippuja jos siellä on kaksi artistia, joista tykkään.

 

Treenikämppä työmaakopissa

Mikko Heinonen

Lukion hienoihin puitteisiin tottunut Moona Lymi on valmis lähtemään baarien nuhruisiin takahuoneisiin. Esimakua muusikon arjesta tarjoaa teollisuushallin takapihalta löytyvä treenikämppä. Työmaaparakki on parasta, mitä Kangasalta bändeille järjestyy.

– Jos menee Tampereen puolelle, niin sitten hinnat ovat aivan eri tasolla, Mikko Heinonen sanoo.

Duon molemmat osapuolet ovat saaneet heittäytyä treeneissä epämukavuusalueilleen. Nyt kasassa alkaa olla sen verran paljon biisejä, että kaksikko suunnittelee lähtevänsä pääsiäisen aikaan ensimmäisille keikoille. Luvassa on muun muassa CCR:ää, Irinaa, Abbaa, Bryan Adamsia. Kuulijoille tarjotaan myös keksimisen iloa, sillä joihinkin kappaleisiin on yhdistelty palasia jostain toisesta klassikosta.

Koekeikat tehdään Heinoselle tutuissa pikkupaikoissa. Mutta uusi kokoonpano mahdollistaa myös aivan uusille reviireille suuntaamisen. Verkkoja viritellään aivan uusille vesille, sillä nyt suunnataan muualle kuin prätkäkerhobileisiin ja muihin NMT:lle tutuksi tulleisiin paikkoihin.

– Tämä toimii muuallakin kuin baarin nurkassa. Lisäksi voimme lähteä myös synttäreille, häihin ja muihin yksityistilaisuuksiin, Heinonen sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?