Mummon murinat
Kun tuli tässä tutustutuksi Pentti Linkolan elämäntyöstä kertovaan kirjaan, niin mietti taas luonnon puolesta käytyjä taistoja. Vanhakin muistaa vielä hämärästi Koijärven tapahtumat, samoin Lapin koskien ja erämaitten puolesta järjestetyt mielenosoitukset. Joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten vihreä aate oli nousussa ja etenkin nuoret intomielisiä. Vieläköhän esimerkiksi opiskelijat taistelevat luonnonsuojelun puolesta yhtä voimakkaasti? Vai ovatko nyt esillä enemmänkin ihmisoikeudet ja tasa-arvo?
Myös Laipan erämaa on näköjään ollut Linkolalle tuttu luontokohde. Ei nyt vaan muistu mieleen, että esimerkiksi Sappeen hiihtokeskuksen rakentamista vastustaneita mielenosoituksia olisi ollut. No tosin Metsolat-nimisessä TV-sarjassa, jossa Hoikan kunnassa rakennettiin Urjanlinnan hiihtokeskusta, luonnonsuojelijat ryhtyivät mielenosoituksin hanketta vastustamaan. Mäkikuvauksethan tehtiin Sappeessa, mielenosoitukset kuvattiin Ylöjärvellä.
Kasvitieteilijä Irja Martikainen kertoi Sappeenvuoren hiihtokeskuksen rakennustöiden aikaan, että tuolla alueella kasvoi eräs Suomessa luonnonvaraisena harvinainen puu, metsälehmus. Voi mummo muistaa puulajin väärinkin. Martikainen oli Luopioisten entisen lukkarin tytär, joka noin yhdeksäänkymmeneen ikävuoteensa saakka vietti kesiään kylässämme. Ei hän kuitenkaan lähtenyt mielenosoituksia järjestämään, vaikka surikin Sappeenvuoren metsän kohtaloa.
Kun me oltiin nuoria sodan jälkeen, ei kukaan puhunut luonnon suojelemisesta mitään. Hyödyntäminen oli etualalla. Soita kuivattiin ja metsiä ojitettiin. Vesijohdot ja viemärit tulivat kuvaan. Ei nostanut kukaan meteliä siitä, että likavesi valui ilman sen kummempaa saostusta ja siilailua jokiin ja järviin.
Sittemmin, hyvinvoinnin ja koulutuksen karttuessa alettiin huolehtia ympäristöstä. Paljon on tehty asian eteen, mutta on jätösmääräkin lisääntynyt huimasti, kun on tämä maailman lisääntyvä väestö, tehokkuus ja tuotannon kasvu. Meriin valuu kaikkea saastaa, muovipussejakin.
Maailmassamme on ollut ja on yhä monenlaisia uskontoja ja aatesuuntia, jotka ovat saaneet ihmiset muuttamaan elämäänsä parempaan suuntaan. Paljon on niillä ollut hyvää vaikutusta. Mutta pitäisikö liikkeen sisällä tarkistaa vaikkapa noin sadan vuoden välein, että sanoma ei ole vinksahtanut vinoon? Etteivät vahvat johtajat olekin alkaneet ajaa läpi omaa henkilökohtaista oppiaan, omia intohimojaan ja etujaankin.
Jos oppi ei anna lupaa syntyvyyden säännöstelyyn, se vaatisi ehkä nykyisessä liikakansoitusajassa pientä päivitystä. Myös sukupuolten tasa-arvo voisi olla joka opissa ajankohtaistettu, koska silloin saataisiin paljon lisää viisasta ajattelua eri puolille maailmaa. Tällaista herännäisyyttä mummo toivoisi, koska on huomannut, että naiset ovat aika usein paljon viisaampia kuin miehet.
Mymmeli
