Etelä-Ranskan helmikuu on ollut kylmä ja aurinkoinen sekä osittain sateinen, mikä tekee hyvää kuivalle maalle. Mantelipuut ovat kukassa ja auringon kuivaaman ruohon tilalla on tuoretta vihreää ruohoa. Kansainvälisten opiskelijoiden uusi Cafe Club Marseille eli Marseillen kahvilaklubi on päässyt hyvään alkuun Jumalan armosta. Ensimmäisessä perjantai-illassa 16.2 paikalla oli kaksi opiskelijaa ja neljä vapaaehtoista. Seuraavalla viikolla oli seitsemän opiskelijaa sekä 4 vapaaehtoista. Kolmannessa illassa oli viisi vapaaehtoista ja viisi opiskelijaa. Opiskelijat tulevat muun muassa Djibutista, Algeriasta, Cape Verte’n saarelta Senegalin edustalta, USA’sta, Togosta, Martinique’sta, Zimbabwesta, Ruandasta ja Ranskasta. Illoissa olemme muun muassa jakaneet opiskelijoiden kanssa mielipiteitä eri kulttuurien kysymyksistä, tutustuneet Marseillehin tietovisailun kautta, pelanneet suomalaista mölkkyä ja muita pelejä sekä ottaneet osaa hienoon brasilialaiseen iltaan, jonka Marseillessa asuvat brasilialaiset vapaaehtoiset meille järjestivät.
Kansainvälisten opiskelijoiden klubi-illat tapahtuvat helmikuusta kesäkuun loppuun perjantai-iltaisin Marseillen Pelastusarmeijan juuri uudelleen kunnostetuissa upeissa tiloissa, jotka on annettu käyttöömme veloituksetta. Klubin toiminta on tunnustusten välistä ja olemme kiitollisia kun saamme käytännöllistä tukea Pelastusarmeijalta sekä toimimme heidän ”lippunsa suojassa” eli vapaaehtoisemme ja opiskelijat ovat vakuutettuja heidän kauttaan, ja klubille lahjoitetut varat tilitetään ja käytetään Pelastusarmeijan kautta, mikä on suuri helpotus, ja Jumalan ihme. Vapaaehtoiset tulevat eri kirkoista.
Kun menin ensimmäistä kertaa Pelastusarmeijan jumalanpalvelukseen viime syksynä, ovelle juoksi kovaa vauhtia musta labradorinnoutaja koira, jonka nimi on Harry Potter! Kevät-talven aikana Harry Potterista ja minusta on ilokseni tullut hyvät kaverit tavatessamme joka perjantai-iltapäivä ennen kuin klubi alkaa.
Klubin jälkeen on raamattupiiri, johon melkein kaikki osanottajat ovat jääneet jokaisen klubi-illan jälkeen, mikä on hienoa. Eräässä illassa yksi osanottajista, nuori kristitty, havaitsi ensimmäistä kertaa elämässään, että hän ei voi maksaa Jumalalle takaisin Hänen hyvyyttään. Tähän saakka tuo opiskelija oli yrittänyt lupauksin lunastaa Jumalan hänelle osoittamaa hyvyyttä, mutta tuskastunut kun lupauksia ei pysty millään pitämään. Hänelle oli suunnaton huojennus kun Olivier selitti, että Jumala rakastaa häntä siksi että Hän on Rakkaus eikä siksi että olemme hyviä.
Olen erittäin kiitollinen Jumalalle tästä rohkaisevasta klubi-iltojen alusta. Ennen iltojen alkua suurin pelkoni oli että iltoihin ei tule ketään! Jumala on kuitenkin näyttänyt, että niin kuin pelastus on täysin Hänen lahjaansa myös hengelliset voitot ovat täysin Hänen armoaan ja lahjaansa. En voi omalla voimallani tuoda sinne opiskelijoita, mutta Hän voi vetää puoleensa juuri niitä ihmisiä, jotka ovat avoimia ja halukkaita tulemaan. Rukoilemme että mukaan tulisi lisää opiskelijoita. Jaan klubin mainoslehtisiä kampuksilla kun ilmat sallivat. Iltojen ilmapiiri on ollut mukavan lämmin ja avoin.
Maaliskuussa meillä on suunnittelukokous klubin vetoryhmän kanssa, johon kuuluvat Andre ja Samara, Michele, Marie-Pierre, Gaelle ja minä. Päätämme silloin loppukevään ja alkukesän klubin ohjelmista. Yritämme myös saada ”Kulttuurishokki”-näytelmän liikkeelle. Minusta on kiva jatkaa viikoittaisia klubi-iltoja sekä säännöllisiä opiskelijoiden tapaamisia.
Vuoden alussa vietimme Andrewn kanssa kuukauden vanhemman pojan Danielin luona Uudessa Seelannissa. Matka oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus: Menomatka kesti odotuksineen noin 42 tuntia. Matkalla Andrew sai flunssan kuumeineen ja minulle tuli allerginen heinänuha! Olimme ihan poikki kun pääsimme määränpäähän. Nukuttuamme uuden vuoden aaton toivuimme tapaamaan Andrewn koulukaveria Desmondia ja hänen Chris-vaimoaan. He pitävät kissahoitolaa Aucklandissa. Olikin hauskaa vertailla heidän kissahoitolan ja meidän koirahoitolan eroavuuksia ja samankaltaisuuksia. He asuvat maatilalla, jossa saimme jo esimakua Uuden Seelannin upeasta luonnosta. Maassa on subtrooppista kasvillisuutta ja molemmilla saarilla on omat vuorensa ja jopa lumipeitteisiä alppeja.
Kiertelimme eri puolilla molempia saaria ja ihmettelimme vuoristoteitä. Asuimme 12 eri B&B-paikassa, joissa tutustuimme paikalliseen väestöön. Loman alku oli sateinen, mutta onneksi lopulta kirkastui ja vietimme parhaan viikon Wellingtonissa Danielin luona. Tutustuimme hänen mukaviin asuntovereihinsa. Dan vei meitä pitkille kävelyreissuille läheisille vuorille ja kävelyn päätteeksi uimme meressä.
Matkasta jäi hyvä mieli ja paluumatkan ”jet lag” eli aikaerorasitus meni paremmin kuin Uuteen-Seelantiin mennessä. Tosin vielä viikon verran heräsimme virkeinä kuin peipposet kello 3 aamuyöstä juomaan kupillisen teetä, mutta sekin meni ohi ja paasin taas kutakuinkin normaali rytmiin juuri palatessani Ranskaan helmikuun alussa. Andrew jäi vielä Englantiin hoitamaan muutamia koiria ja suunnittelemaan omaa Ranskan matkaansa. Andrew on tulossa Aubagneen Etelä-Ranskaan huhtikuussa kolmeksi viikoksi. Tarkoituksena olisi silloin ruveta etsimään meille asuntoa.
Nuorempi poika Matthew jatkaa maisterin opintojaan Newcastlessa Englannissa. Hän on ahkeroinut monien kirjallisten töiden parissa, jotka hän lähetti meillekin luettavaksi. Ne ovat todella hyvin kirjoitettuja ja avasivat uutta ikkunaa kansainväliseen taloudelliseen politiikkaan.
Oikein hyvää vointia ja kevättalven jatkoa sekä paaston aikaa!
Seija & kumppanit
