Kiitos Markku Uotilalle palautteesta osallistumisestani keskusteluun ”tuomitsemisesta” (SHL 14.3.) Hän huomasi siitä jotain oleellista jääneen puuttumaan. Hänen mielestään siinä oli ”suolaa” liian vähän. Eli niin kuin ruoassa suolan ja sokerin tasapaino on tärkeä, niin samoin hengellisessä julistuksessa armon ja tuomion julistuksen tulee kulkea käsi kädessä.
Jeesus itse oli ”armo ja totuus” samassa persoonassa.
Jumala ilmaisee ihmiselle synnin, vanhurskauden ja tuomion. ”Synnin palkka on kuolema, siis iankaikkinen ero Jumalasta, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä”.
Raamattu sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, parannus merkitsee mielenmuutosta entisestä syntielämästä. Emme me voi nimitellä eri syntejä mikä on suurempi tai pienempi synti, mutta kaikki synnit hukuttaa, sillä ”kaikki me olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla”. Sen tähden rakkauden Jumala antoi ainoan poikansa kuolemaan kauhean ristinkuoleman ettei yksikään meistä hukkuisi kadotukseen, vaan jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).
Ei meitä lohduta loppujen lopuksi se, niin kuin joku on sanonut, että ”hänellä on tuttuja molemmilla puolilla”, sillä ainoastaan tässä elämässä Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi, ei enää kuoleman rajan takana.
Kun me tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja pelastaa meidät kaikesta vääryydestä. Meidän tehtävämme on tulla Jeesuksen luo ja tunnustaa hänelle syntimme. Jumala pelastaa meidät ja hän antaa myöskin voiman elää hänen tahtonsa mukaisesti.
Saamme uskoa Raamatun lupauksen; ”niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat” (Room. 8:1). Tämä on se kristinuskon ydinsanoma, joka on meille ilosanomana julistettu ja edelleen saamme sitä julistaa.
Nyt alkavana pääsiäisen aikana meillä on hyvä tilaisuus paneutua tähän varsinaiseen pääsiäisen sanomaan.
Asta Metsomäki
Kommentointi on suljettu.