Epätasaisuudesta kauden mittaan kärsinyt Tammelan Ryske oli tavallaan hyvinkin sopiva tasonmittari Pälkäneen Luja-Lukolle, jolle Ryskeen ongelmat eivät suinkaan ole olleet outoja tällä kaudella. Perjantaina yhteiskoululla kohdanneet lentopallon kakkossarjajoukkueet eivät päässeet helmasynnistään eroon tälläkään kertaa, mikä merkitsi yleisön rahoille vastinetta ja viisieräiseksi venynyttä kamppailua.
Illan teeman mukaisesti Luja-Lukko lähti otteluun hakemaan varmaa omaa peruspeliä. Toisin kuitenkin taas kävi.
– Ensimmäinen erä meni kyllä niin huonosti kuin vain voi. Hirveä määrä huolimattomuusvirheitä. Koko joukkueella oli käsijarru päällä. Ihme, että saimme edes 23 pistettä, valmentaja Petteri Miettinen äimisteli ottelun jälkeen.
Painoi takaraivossa edellisestä keskinäisestä kohtaamisesta otettu 3–0-voitto tai sivussa olleiden – Niilo Nurmi, Tuomas Lehtilä, Valtteri Tynys ja Tomi Pettersson – pitkä lista, mutta kotijoukkueen ajatukset eivät olleet kirkkaimmillaan. Toisessa erässä nähtiinkin sitten erilainen Luja-Lukko, kun Juho Viitala ja Joni Sokka pääsivät kentälle ja toivat otteisiin kaivattua varmuutta.
Etenkin Viitala näytti kantavan pälkäneläiset voittoon, kun hyvin sujuneen kolmannen erän jälkeen Luja-Lukko oli karkumatkalla myös neljännessä erässä.
– Kai erässä sitten tuli loppuvaiheessa se kuuluisa hyvän olon tunne ja kuvittelimme, että homma on selvä. Kaveri paransi ja me teimme muutamia helppoja virheitä, valmentaja Miettinen arvioi.
Niinpä kolmen pisteen voitto valui kotiyleisön harmiksi sormien lävitse. Joulukuisessa suonenvedossa kärkipään joukkueita kaatanut Ryske joutui silti lopulta tyytymään yhteen pisteeseen, kun kotijoukkue piti hermonsa ja pelinsä kurissa viidennessä erässä – lopputuloksena yksi kauden parhaista eristä ja otteluvoitto Luja-Lukolle erin 3–2 (23–25, 25–17, 25–20, 23–25, 15–7).
Mukavasti pisteitä kerännyt Ville Järnvall oli pelin jälkeen mietteliäs; peli saatiin kulkemaan lopulta voiton arvoisesti, mutta paljon jäi petrattavaa.
– Treeneissä täytyy alkaa hioa tarkasti näitä asioita, joilla meinattiin hävitä peli: torjuntaa ja varmistusta.
Hollolassa sakotettiin
Seuraavaa ottelua ennen ei Luja-Lukko ehtinyt hioa taitojaan kuin mielikuvaharjoituksin, sillä jo sunnuntaina pälkäneläisjoukkue matkusti Hollolaan Salpiksen vieraaksi. Mukaan saatiin LeKi:stä farmisopimuksen turvin Olli-Pekka Palomäki, mutta kaivattu tasaisuus jäi bussin kyydistä tälläkin kertaa. Niinpä sunnuntain ottelu oli eräänlainen peilikuva perjantaista: erinomainen avauserä, mutta voitto jäi saamatta omien virheiden vuoksi.
Kolme kertaa Ryskettä enemmän pisteitä kerännyt Salpis ei antanut tammelalaisten tapaan Luja-Lukon virheitä anteeksi vaan nousi voittoon luvuin 3–1 (20–25, 25–16, 25–20, 25–20).
Vaikka toisessa ja kolmannessa erässä pelin kulkua leimasivat pälkäneläisten helpot virheet, takakentän nukahdukset ja hiipunut vastaanotto, syttyi Luja-Lukko vielä tiukkaan yritykseen neljännessä erässä. Peliin löytyi piristystä Tomi Perkiön otettua Juhani Salmisen paikan passarina, ja kahteenkymmeneen pisteeseen asti edettiin tasaisissa merkeissä.
– Ratkaisupalloissa sitten meidän junioreilla kävi niin sanottu klassinen sulaminen. Rupesimme jännittämään, ja tehtyämme neljä suoraa hyökkäysvirhettä hyvistä paikoista oli erä sitten siinä, Miettinen kertasi ratkaisuhetkiä.
Luja-Lukon Juho Viitala jäi kaipaamaan omiltaan enemmän taistelua, ääntä ja tahtotilaa voittoon. Ainoastaan Olli-Pekka Palomäen kädet ja pää tuntuivat toimivan tiukoissa paikoissa.
– Jotenkin tuli olo, että ei edes haluttu voittaa tänään, valmentaja Miettinen myönteli joskin ehkä hieman liioitellen.
Seuraavassa pelissä joukkue saa jättää kentälle kaikkensa vailla huolta huomisesta. Luja-Lukon kausi päättyy perjantaina fanaattisen kotiyleisön edessä samoista sijoista vääntävää Oripään Urheilijoita vastaan.
