Messut tulivat tarpeeseen

Pälkäneen vanhainkoti Harjutuuli tyhjeni talven aikana viimeisistäkin asukkaista. Kun ikääntyvä ihminen ei enää pärjää kotona, kotikunnassa on tarjolla kolme erilaista palvelutalovaihtoehtoa: Kostiakoti, Kukkiakoto ja Satumetsä. Kostiakotia ylläpitää yhdistys, Kukkiakoto on Pälkäneen sosiaalitoimen hoitavan Kangasalan yksikkö ja Satumetsä Attendon hoivakoti.

Kostiakoti ja Kukkiakoto ovat täynnä, ja Satumetsänkin viimeiset vapaat paikat ovat täyttymässä. Kostiakodista löytyy myös pariskunnille sopivia suurempia asuntoja, joihin jonotetaan jo nyt. Muihin syntyy jonoa, kun useamman kotona asuvan ikäihmisen tilanne sattuu heikkenemään samaan aikaan.

Kotona pärjäämistä pyritään helpottamaan kotiin tuotavien palveluiden avulla. Kunnan tarjoaman kotiavun lisäksi löytyy monenlaisia yritysten ja yhdistysten palveluita. Mutta miten niistä saataisiin tietoa avun tarvitsijoille?

 

Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Maria Aho kokosi ikääntyvien terveys- ja hyvinvointipalvelut saman katon alle. Lauantaina ensimmäistä kertaa järjestetyt messut täyttivät Nuijantalon. Monipuoliseen palvelutarjontaan kierteli tutustumassa melkoinen joukko aktiivisia ikäihmisiä sekä heidän omaisiaan.

Messuilla tarjontaan tutustuneiden on helpompi löytää pärjäämisessä auttavia palveluita ja tuotteita sitten, kun niille on tarvetta. Ne, jotka palveluita tällä hetkellä eniten tarvitsevat, eivät ole kuitenkaan sellaisessa kunnossa että voisivat kivuta Nuijan portaat tai kierrellä pöytien äärellä.

Sekä näytteilleasettajia että vieraita runsaasti keränneet messut osoittivat heti tarpeellisuutensa.  Vastaavanlainen tapahtuma pitäisi järjestää vähintäänkin parin vuoden välein, jotta vanhuus ei pääsisi yllättämään, vaan elon ehtoopuolta helpottavat palvelut tulisivat ajoissa tutuksi.

Moni ikäihminen vierastaa tietotekniikkaa, eikä tarjonta siksi löydy netin tai somen avulla. Messuilla kohtaa aitoja ihmisiä. Asiat tulevat tutuksi kerralla ja mutkattomasti.

 

Pälkäneen monipuolinen palvelutarjonta ei ole välttämättä tuttu edes paikkakunnalla asustaville. Vielä vaikeampi verkostoa on tavoittaa, jos on vasta muuttanut kuntaan.

Pälkäneen tyypillinen muuttaja on viime vuodet ollut nuori eläkeläinen, joka haluaa asettua vanhuuden päiviksi lapsuus- tai mökkimaisemiin. Aktiiviset eläkeläiset ovat työikäisiä paremmassa kunnossa, mutta esimerkiksi sairaus voi muuttaa tilanteen nopeastikin. Siksi ikääntyvän kannattaa ajoissa miettiä ja kertoa, miten haluaa elon ehtoopäivät viettää ja millaista apua siinä tarvitsee.

Muun muassa Ikäneuvo-hanke pyrkii siihen, että palvelut löydettäisiin paremmin. Useimpien kohdalla parhaita tietolähteitä ovat kuitenkin samaa elämänvaihetta elävät ystävät ja ennen kaikkea aktiiviset eläkeläisjärjestöt.

 

Nuijan lauantaiset messut tarjosivat arvokasta asiasisältöä, mutta monelle ainakin yhtä tärkeää oli tavata samanikäisiä ja -henkisiä ystäviä. Leppoisat turinaporukat osoittivat, ettei aktiivisen ja liikkeelle pääsevän tarvitse kärsiä yksinäisyydestä. Mutta Pälkäneellä on myös oman onnensa varaan jääneitä vanhuksia. Tapahtumat ja vapaamuotoiset kohtaamispaikat madaltavat kynnystä lähteä liikkeelle, mutta yksinäisyydestä tulee helposti suuri ongelma siinä vaiheessa, kun liikkuminen käy hankalaksi.

Toivottavasti ”mummomessuja” järjestetään Pälkäneellä jatkossa säännöllisesti samanlaisella, toimivaksi osoittautuneella mallilla. Sekä näytteilleasettajien että kävijöiden on helppo lähteä liikkeelle, kun tapahtuma on maksuton.