– Kävin Pälkäneellä ensimmäisen kerran vuonna 1947 ja ihastuin maisemiin jo silloin, Jurvasta kotoisin oleva Helinä Löfroos muistelee.
Vierailu Pälkäneellä liittyi Suomen Opiskelevan Nuorison kesäpäiviin, joilta Löfroos ystävineen teki vierailuja Vehoniemen harjulle ja edelleen Pälkäneelle.
Joitakin vuosia myöhemmin Löfroosin puoliso Mauno Löfroos aloitti yhteiskoulun liikunnanopettajana.
– Minä auskultoin tuolloin Helsingissä ja tulin Pälkäneelle vuonna 1953. Ensimmäisen vuoden tein sijaisuutta kansakoulussa.
Seuraavana vuonna hän aloitti yhteiskoulun voimistelun, urheilun ja terveysopin lehtorina.
Kisamatkoja ja retkiä
Helinä ja Mauno Löfroos otettiin Pälkäneellä avosylin vastaan. Pitäjä oli tuolloin tunnettu luistelijoistaan, ja aktiiviset liikunnanopettajat toivotettiin tervetulleiksi aktivoimaan paikkakunnan liikuntaelämää.
– Teimme useita retkiä koululaisten kanssa eri puolille Suomea. Kävimme Suomen Opiskelevan Nuorison kesäpäivillä ainakin Joensuussa, Savonlinnassa, Helsingissä, Turussa ja Tampereella, Löfroos muistelee.
Retkien kustannusten kattamiseksi Löfroosit organisoivat koululle illanviettoja, joiden järjestelyissä myös naistoimikunta ja oppilaat olivat innokkaasti mukana.
– Teimme kaiken koulun johtokunnan suostumuksella. Ensin olimme yhteydessä puheenjohtajaan, joka sitten puhui ideoista muille.
Helinä Löfroosin mielestä hämäläinen pidättyvyys ei tullut urheiluelämässä esille. Hän muistelee, miten heidät vihkinyt Jurvan kirkkoherra joskus myöhemmin kysyi, miten he satakuntalais-pohjalaisina tulevat toimeen hitaampina tunnettujen hämäläisten kanssa.
– Mauno vastasi siihen, että ensin puhumme ja kun on vuosi puhuttu, sitten toimitaan.
Kielitaito herätti kunnioitusta
Luistelu oli myös merkittävässä osassa Löfroosien elämää. Mauno meni mukaan Luisteluliiton toimintaan jo vuonna 1953, Helinä seitsemän vuotta myöhemmin. Hän kohosi järjestöurallaan Luisteluliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtajaksi ja toimi tässä tehtävässä vuosina 1967–1977.
– Olin ensimmäinen nainen, joka Suomessa valittiin erikoisvaliokunnan puheenjohtajaksi. Kansainvälisesti Ruotsissa tehtiin naisen valinta samaan tehtävään vuotta myöhemmin.
Kielitaitoinen Löfroos herätti kunnioitusta muiden maiden toimijoissa. Hän puhui saksaa, ruotsia ja englantia. Venäläisen luistelijan Lidia Skoblikovan luottamus kannusti opiskelemaan myös Venäjää.
– Hän lähti kerran kävelemään perääni, kun olin yksin. Hehän eivät saaneet tuolloin olla yhteydessä muiden maiden edustajiin. Sain käteeni lapun, jossa oli saappaan kuva ja numero. Hän piirsi kämmeneensä sydämen kuvan ja painoi sen sydäntään vasten.
Mauno Löfroos toimitti pitkävartiset nahkasaappaat tuolle moninkertaiselle olympiavoittajalle käydessään Moskovassa pari viikkoa esitetyn pyynnön jälkeen.
Vuonna 1966 Alma-Atassa pidetyissä kisoissa Helinä piti ensimmäisen kerran venäjänkielisen kiitospuheen.
– Olin opiskellut kieltä ahkerasti kaksi vuotta ja puheeni tarkastutin etukäteen opettajallani. Hollantilaiset sitten ihmettelivät, että nyt puhun jo venäjääkin.
Selkävaiva vei varhain eläkkeelle
Helinä Löfroos toimi jatkosodan aikana pikkulottana kotipaikkakunnallaan Jurvassa.
– Pääasiassa toimimme lähettitehtävissä, hän muistelee.
Vanhemmat auttoivat tärkeässä tehtävässä varmistamalla, että Helinä pääsi kulkemaan tehtäviin koulupaikkakunnaltaan Ilmajoelta.
Sodan aikana Löfroos joutui kuitenkin tekemään myös raskaita töitä kotitalonsa maatöissä. Nämä vaurioittivat urheilullisen nuoren naisen selkää niin, että hän joutui jäämään sairaseläkkeelle rakastamastaan opettajan työstä vuonna 1977.
– Kivut estivät nukkumisenkin. Selkä operoitiin, mutta lääkärit totesivat, etten enää pysty liikunnanopettajan työhön.
Samoihin aikoihin hän jätti myös järjestötehtävät Luisteluliitossa. Tilalle tulivat aktiivinen toiminta Pälkäneen Kansallisissa Senioreissa, keilaus sekä jo nuoruudessa sykähdyttänyt runous.
– Elämäni ohjenuorana on ollut Pikkulottien laulukirjasta tutuksi tullut sanoitus: ”Sä lapsen uskos säilytä, se sul on parhain toveri, on maailman aarteet tomu vaan, rinnalla uskon lapsekkaan.”
Runokatkelma on hengellisen musiikin säveltäjänä tunnetun Mikael Nybergin laulusta Lapsuutesi usko.
Avioliitto oli parasta elämässä
Kun Helinä Löfroosilta kysyy, mikä on ollut parasta 90 vuoden aikana, hän vastaa empimättä, että avioliitto.
Helinä ja Mauno Löfroos ehtivät olla avioliitossa 47 vuotta. Mauno kuoli vuonna 1999.
Yksin jäätyään Helinä Löfroos on pysynyt Pälkäneen Senioreiden ja maanpuolustusnaisten toiminnassa mukana. Hän saa paljon iloa myös lapsenlasten kanssa touhuamisesta. Lapsenlapsenlapsiakin on jo yksi.
– Kaikki tulivat Pälkäneelle nyt viikonloppuna, syntymäpäiväsankari kiittelee.
Varsinaista juhlapäivää vietettiin eilen Aitoon Koulutuskeskuksen Lyylintuvalla sukulaisten ja lähimpien ystävien kesken. Aimo Kokkola lauloi ja Runo-Kukkian jäsenet esiintyivät.
