Mummon murinat
Kun tulee vanhaksi, niin huomaa monta asiaa. Esimerkiksi sen, että oma tietämys on aika lailla heikentynyt. Kuin myös sen, ettei nuorena päähän päntätyllä tiedolla ole tänä aikana isommin käyttöä. Miksiköhän esimerkiksi kesäisin keräämiemme ja prässäämiemme kasvien latinankieliset nimet piti opetella ja muistaa? Tuskin nykyajan koululaiset moiseen ulkolukuun aikaansa tuhlaavat. Pärjäävät muutenkin. Kuinkas niillä on ne ylioppilaskirjoitukset? Ei kai sentään ole mahdollista heidän käytössään olevilla koneilla hakea netistä vastauksia koetehtäviin?
Muinoin me uskontotunneilla opettelimme esimerkiksi Jakobin poikien nimet: Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Josef ja Benjam. Yhä ovat mielessä liki seitsemänkymmenen vuoden jälkeen. Vaan mitä sanoisi moiseen nykykoululainen? ”Miksi sä tuollaisilla aivojasi rasitat. Löytyyhän ne netistä, jos joku sillä tiedolla jotakin tekee.” Jep, netistä löytyivät. Sekin, että Jakobilla oli kaksi varsinaista vaimoa, jotka kumpikin luovuttivat myös palvelijattarensa synnyttämään isännälle poikia. Tyttäriäkin saattoi syntyä, vaan se ei liene tuohon aikaan ollut kirjaan merkitsemisen arvoinen juttu.
Mutta ennen oli kyettävä muistamaan asioita, kun ei sitä nettiä ollut. Katekismuksesta opittiin kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Myös iso määrä virsiä on syöpynyt syvälle mieleen. Monet maallisemmatkin kappaleet ovat muistissa yhä. Syntymäseudulla kuultu Vaasan marssi sujuisi vielä vaikka puoliunessa. Vaan kun Hämäläisten laulu on tullut tutuksi vasta kypsällä iällä, pääasiassa Mikkelinmäen kotiseutujuhlissa, niin ihan pitää paperista varmistaa säkeistöjen järjestys.
Kun elettiin euroviisujen alkuaikoja, niin opittiin omat kisakappaleet ulkoa, ne kun laulettiin suomeksi. Nyt ei niitä opi, vaikka yrittäisikin. Ei edes kuullut, mitä se meidän tyttönen lauleli, kun mukana oli niin paljon välkettä ja vipinää, että ihan sai migreenikohtauksen. Voihan olla, että täten on kansainvälisillä kilpakentillä isommat mahdollisuudet päästä vaikka palkinnoille.
Nuorempana ehti vaikka mitä. Vaikka piti hoitaa ansiotyöt, kotiaskareet ja lastenkaitsentakin, niin kummasti ehti lukea hyvää kirjallisuutta. Nyt moni paksu teos jää kesken. Pitäisiköhän alkaa tutustua äänikirjoihin? Tämä lehtemme tulee sentään suurin piirtein tutkituksi. Ja Aamulehtikin, vaikka siinä jotkut sivut ovat aivan liian pientä tekstiä. Vihje vanhusten syntymäpäivälahjaksi: suurennuslasi. Siitä on paljon apua esimerkiksi sanaristikoiden ratkonnassa.
Muutkin kulttuuririennot jäävät vanhalta vähiin. Teatteriin ei jaksa mennä, ja jopa kotimaisten näytelmien ja sarjojen katsominen telkkarista uuvuttaa. Kun ei saa puheesta selvää. Miettii jo kuulolaitteen hankkimista, vaan kun asiaohjelmat kuulee ihan hyvin. Moni ikätoveri onkin sanonut lopettaneensa kotimaisten näytelmien katsomisen – ulkomaisten kanssa pärjää, kun niissä on tekstitys.
Mymmeli
