Hannu Soukkio oli 30 vuotta sitten vaikean ratkaisun edessä. Metallimies työskenteli vakaan työnantajan Valmetin tehtaalla Tampereella, mutta oli rakennellut syntymäkotinsa nurkissa Luopioisissa tielanoja viraapelityönä jo seitsemän vuotta.
Vuonna 1988 lanojen kysyntä kasvoi mittoihin, jossa piti päättää turvatussa palkkatyössä jatkamisen ja yrittäjäksi heittäytymisen välillä. Säännöllinen palkka houkutteli jäämään, mutta lopulta yrittäjäveri osoittautui sakeammaksi.
Tuon päätöksen seurauksena pälkäneläinen, Luopioisten Holjassa toimiva metalliyritys Soukkio Oy viettää tällä viikolla 30-vuotisjuhliaan.
Lanoista se alkoi…
Sorateiden hoitoon tarkoitettuja tielanoja ei monikaan verstas valmistanut vielä 80-luvulla. Kysyntää oli ja Soukkion lanat loksahtivat hyvään markkinarakoon.
– Laitettiin Maaseudun Tulevaisuuteen ilmoitus, ja kun tilaus tuli, rakennettiin lana ja lähetettiin maailmalle. Ihan alussa tehtiin yhtä, vähän myöhemmin kahta lanamallia. Työtilana oli ensin autotalli, myöhemmin laajennettiin puuliiterin puolelle. Talviaikaan lämpö otettiin työnteolla, muistelee Hannu Soukkio alkuvuosia.
Hannun vaimo Eila Soukkio on ollut yrityksen toiminnassa mukana alkumetreiltä asti.
– Alkuvuosien toimistotyöt ehdin hoitaa iltatöinä, kun olin kokopäiväisesti pankissa töissä. Kun yrityksen työt lisääntyivät, jäin ensin puolipäiväiseksi ja vuosituhannen vaihteen paikkeilla lopetin ulkopuoliset työt kokonaan.
Yrityksen alkutaipaleella Soukkiot asuivat Tampereella ja Hannu kulki päivittäin Holjassa. 90-luvun alussa perhe muutti uuteen taloon Luopioisiin ja osat vaihtuivat, kun Eila palasi Tampereelle pankkitöihin perheen nuoremman pojan täytettyä 3 vuotta. Pitkät työmatkat loppuivat vasta, kun Eila lopetti työt pankissa.
Tielanat ovat pysyneet yrityksen tärkeänä tuoteryhmänä läpi vuosikymmenten. Lumiauroista ja hiekoittimista on kasvanut firman kaksi muuta leipäpuuta. Jonkin verran tehdään myös muuta, mutta tienhoitokoneet ovat olleet keskiössä kaiken aikaa.
– Lanojen sesonki on keväästä syksyyn, joten ruvettiin miettimään, mitä tehdään talvisin. Siihen tulivat alueaurat ja nivelaurat. Niiden jälkeen otettiin syksyn repertuaariin hiekoitinkauhat ja myöhemmin hiekoitinvaunut. Jonkin aikaa tehtiin kumppaniyrityksen kanssa myös harjakoneita, mutta niiden sesonki meni päällekkäin lanojen kanssa. Aika ei riittänyt. Nykyinen tuotesortimentti työllistää melko hyvin ympärivuotisesti, Hannu Soukkio toteaa.
”Soukkio ei seuraa kehitystä, vaan johtaa sitä”
Teiden hoito ammattimaistuu myös maaseudulla vauhdilla, jolloin myös tienhoitokoneiden koko ja vaatimukset kasvavat. Kotimainen laatutuote ei pysty kilpailemaan pelkällä hinnalla Kiinan ja Itä-Euroopan tuontia vastaan.
– Ulkomailta saattaa tulla valmis kone sillä hinnalla, millä me saadaan hankittua raaka-aineet, Eila Soukkio vertaa.
– Silläkin varmasti hoituu tietynlaiset työt, mutta vasta aika näyttää, onko hankinta ollut hyvä. Meidän 90-luvun alussa tekemiä lanoja on edelleen jatkuvassa käytössä. Meidän tuotteiden elinkaari on usein sellainen, että urakoitsija vaihtaa koneen uuteen, kun työt muuttuvat. Otamme vanhan koneen mieluusti vaihdossa ja myymme sen siistiksi kunnostettuna edelleen käyttöön, kertoo Hannu Soukkio.
Ilmaston vuosittainen vaihtelu näkyy kysynnässä viiveellä. Kolmen vähälumisen talven jälkeen halutaan matalasiipisiä auroja, mutta mieli muuttuu, kun seuraavana talvena sataa metri lunta.
– Kun edellisinä talvina oli ehkä viisi aurauskertaa ja 30 hiekoituskertaa, ei aurojen uusimista moni harkitse. Tämä talvi voi muuttaa tilannetta taas toiseen suuntaan. Tuntuu siltä, että juuri nyt myös laatuajattelu nostaa päätään.
Laatu onkin se, mikä Soukkioiden mielestä on 30 vuoden kokemuksen ja vakiintuneen asiakaskunnan ohella heidän valttinsa kovassa kilpailutilanteessa. Tuotekehittelyyn on myös panostettu.
– Jatkuvasti kehitetään tuotteita ja koitetaan mennä kehityksen kärjessä. Helposti käy silti niin, että kun tuot messuilla uuden idean julki, niin pari kilpailijaa matkii sen saman tien, Hannu Soukkio harmittelee.
Patentointia hän pitää muuten hyvänä, mutta hitaana ja kalliina tapana suojata keksinnöt varkauksilta.
– Soukkio ei seuraa kehitystä, vaan johtaa sitä, tiivistää Eila Soukkio puolileikillään yrityksen ajattelutavan.
Puuliiteristä omaan halliin
Toimitilat ovat olleet samalla tontilla alusta saakka. Alkuperäinen autotalli- ja puuliiteriverstas on jäänyt muuhun käyttöön, mutta osa nykyisistäkin tiloista on palvellut aikoinaan maataloutta. Nykyinen 750 neliömetrin halli on osittain entistä navettaa ja heinälatoa. Viimeisin laajennus on toki tehty muualle, parin kilometrin päässä sijaitsevalle Rego-hallille.
Sijainti syrjässä valtateistä vaikuttaa lähinnä kuljetuksiin.
– Joskus kuulee kommentteja, että meidän pitäisi olla pääväylien varrella. Rahtien nopeudessa ja hinnoissa sijainti haittaa jonkin verran, Eila Soukkio arvelee.
– Ei tämän siirtämisessä esimerkiksi Pälkäneen keskustaan olisi kuitenkaan mitään järkeä, tietää Hannu Soukkio.
Tilojen myötä on kasvanut myös työntekijöiden määrä. Tuotevalikoiman laajentuminen mahdollisti ympärivuotisten tekijöiden palkkaamisen jo melko varhain. Hyviä ja pitkäaikaisia työntekijöitä on löytynyt lähiseudulta.
– Pisin työura on Jouko Veijalaisella, joka tuli taloon vuonna 1994. Yli 15 vuotta olleita on useita. Moni lähiseudun poika tuli Kangasalan ammattikoulusta suoraan meille töihin. Saatiin sieltä parhaat tekijät, joilla on asenne kohdallaan, kiittelee Eila Soukkio.
Ikävuosia karttuu niin yrittäjille kuin työntekijöille. Se pistää miettimään tulevaisuutta.
– Minä tulen ensimmäisenä eläkeikään. Onneksi ollaan saatu nuoret miehet Aki Lindholm ja Pekka Pehkonen vastaamaan pitkälti tuotannon pyörittämisestä ja minulle on jäänyt myyntivastuu. Aikanaan täytyy löytyä minun tilalleni joku, joka osaa myydä, mutta ymmärtää myös koneista, pohtii Hannu Soukkio.
Yrittäjäkin tarvitsee huilia
Yrittäjiltä kuulee usein tarinoita siitä, että vapaata ei ole voinut pitää päivääkään moneen vuoteen. Soukkiolla loman merkitys jaksamiseen on hoksattu jo vuosia sitten.
–Ollaan pystytty jakamaan töitä niin, että miehet hoitavat nyt monia asioita, jotka olivat ennen minun huolenani. Hannu päättikin lopettaa viikonlopputyöt silloin, kun täytti viisikymmentä. Jos yrittää tehdä seitsemänä päivänä viikossa, se kyllä kostautuu. Mutta usein varsinkin sateisina viikonloppuina siitäkin lipsutaan. Hannu hankki ensimmäisen moottoripyöränsä jo vuosituhannen alussa. Ja nyt hän kuljeskelee moottoripyöräkavereidensa kanssa Suomessa ja rajojen ulkopuolellakin. Pari vuotta sitten hankitulla veneellä putputellaan järvellä kelien suosiessa, kertoo Eila Soukkio.
–Talvilomaakin on pidetty laskettelun merkeissä joka vuosi siitä lähtien kun omat pojat olivat pieniä. Heinäkuu ollaan kesälomalla koko henkilökunta. Portti on kiinni ja vastaajassa lomaviesti. Jos jollain on oikein hätätilanne, niin se tietysti hoidetaan. Usein olen ajatellut, että on se onni, että lomia on tullut pidettyä, Hannu Soukkio huokaa.
Kolmekymppisiä juhlitaan avoimien ovien merkeissä perjantaina 23. maaliskuuta aamuyhdeksästä iltaviiteen. Kaikille poikkeajille on tarjolla lohisoppaa ja kakkukahvit. Omien tuotteiden lisäksi pääsee tutustumaan JCB-Fastrac -traktoriin ja pyöräkoneeseen, Kiren perävaunumallistoon, Metsäkeskuksen palveluihin ja Tapio Körhämön moottorisahakokoelmaan.
