Kangasalan matkailun perinteet saivat alkunsa terveyslähteestä. Luonnonkaunis pitäjä olikin suosittu matkailukohde jo 1700-luvulla.
Kuohunharjun kupeessa Kuohunlahden rannalla sijaitsevan Kuohunlähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Lähde oli tunnettu kautta maan ja matkailijoita Kangasalan kaivolle tuli Ruotsista, Saksasta ja jopa Italiasta asti.
Kylpylämatkailun kultakausi Kangasalla kesti noin sata vuotta 1840-luvulle saakka.
Vesi pulppusi harjun lähteestä
Kirkkojärvi ja sen pieni lahti, Kuohunlahti, sijaitsevat aivan Kangasalan kirkonkylän tuntumassa. Kuohunharjun nimen otaksutaan tulleen harjun rinteessä sijainneesta lähteestä. Lähteen vesi näet pulppusi, se suorastaan ikään kuin kuohui, harjun rinteestä.
Turussa oli 1600-luvun loppupuolella käytössä Kupittaan terveyslähde. 1700-luvun puolessa välissä perustettu Kangasalan terveyslähde oli yksi Suomen varhaisempia turistikohteita.
On arvioitavissa, että terveyslähde noin sadan vuoden ajan jatkuneen käytön aikana veti Kangasalle kenties jopa tuhatmäärin matkailijoita. Kangasalasta tuli siten terveyslähteensäkin ansiosta yksi maamme ensimmäisistä turistikohteista.
Lähdevierailuja tehtiin myös terveenä
Kangasalan terveyslähteestä on olemassa useita nimityksiä: Elämänlähde, Prunni ja lopulta kylpyläkäytön päätyttyä paikkaa nimitettiin Pyykkilähteeksi.
Lähteen sijainnista on säilynyt ainakin kaksi karttaa. Toinen on vuodelta 1796 ja toinen 1800-luvun alkupuolelta.
Kylpyläkulttuuri oli suosittua 1700-ja 1800-luvuilla useissa Euroopan maissa. Terveyslähteiden ja -kylpylöiden vesihoidoista tuli tällöin sairauksien ja monenlaisten vaivojen parannuskeino, joita ”kaivolääkärit” määräsivät potilailleen.
Aikaa myöten ”kaivojuonnista” tuli ehkä enemmänkin muotiasia. Lähdevierailuja tehtiin, vaikkei niin sairaita olisi oltukaan. Terveyslähteille tultiin kesänviettoon, seurustelemaan, viihtymään ja yleensä oleskelemaan luonnossa.
Rahvas eristettiin muista vieraista
Apua vaivoihinsa Kangasalan terveyslähteellä sai todistettavasti myös rahvaan edustajia.
Itse kylpyläilmiö oli hyvin yläluokkainen: rahvasta hoidettaessa kylpyajat jaoteltiin säätyaseman mukaan. Yhtä aikaa rahvaan edustajia ja säätyläisiä ei siis lähteellä tavattu. Tuskin tavallinen maaseudun eläjä vapaaehtoisesti veteen menikään. Soutaminen oli toki eri asia.
Kangasalan pitäjänkokouksen päätöksessä vuodelta 1786 on maininta piiasta, joka sai yhden riksin avustuksen heikkojen silmiensä hoitoon Kangasalan terveyslähteellä. Terveyslähde ei siis ollut pelkkää matkailua varten, vaan lähteestä nauttiminen nähtiin parannustoimenpiteenä; muun muassa Porin piirilääkäri Bengt Björnlund hoidatti potilaitaan 1700-luvun lopulla nimenomaan Kangasalla.
Sesonki terveyslähteellä alkoi heinäkuun alussa
Jokakesäinen vierailijoiden sesonki terveyslähteellä alkoi heinäkuun alussa, jolloin lääkärit olivat paikalla hoitoja määräämässä. Kangasalan terveyslähteellä oli hyvä maine; muun muassa vuonna 1807 prunnin juojia oli 72, joista suurin osa ylhäistä ja sotilaallista seuraa.
”Heinäkuun 1 p:nä alkaa prunnin juanti Kangasalan terweyslähteellä; Ruokaa ja asuntoja saa, kun siitä ilmottaa rouwa Nurmelin’ille. Rehuja, tallin ja waunuwajan luowuttaa kersantti Österberg, kun hänelle semmoisesta tykö sanotaan. Suuremman määrän prunnin juojia ilmaantuessa, lasketaan ruuan ja asuntojen hinnat mahdollisimman wähään”, kirjoittaa Suomen Wirallinen lehti toukokuun 10. päivä 1823.
Kesän sesonkiaikana moni pitäjäläinen ansaitsi lisärahaa kyyditsemällä ja majoittamalla vieraita. Ruokaa ja juomaa oli varmasti tarjolla.
Kylpylävierasmäärän kasvaessa terveyslähteen viereen Kuohunlahden rannalle rakennettiin kaksikerroksinen ravintola- ja asuinrakennus, jossa oli myös vierashuoneita. Myöhemmin Vääksyn kartanon maille siirretystä rakennuksesta on olemassa suhteellisen tarkkoja kuvauksia. Yhtäläistä niille on, että sali oli kooltaan suuri ja malliltaan pitkänomainen. Huoneen kirkonpuoleisessa päätyseinässä sijaitsi sisäänkäynti.
Kuuluisa terveyslähde sijaitsi salin sisällä oven vasemmalla puolella. Lähteen ympärille oli rakennettu kaide ja alas lähteelle johtivat parin askelman portaat.
Terveyslähteen käyttö hiipuu 1800-luvulla
Oliko kuohuvalla vedellä todella vaikutusta parannusta hakevien terveyteen? Veden rautapitoisuudella, emäksisyydellä tai suurella hiilihappo- ja rautapitoisuudella on saattanut ollakin.
Samanlainen arvoitus on lähteen käytön loppuminen. Kuohun lähteen huippukausi oli 1830-luvulla, mutta terveyslähteen käyttö hiipui 1800-luvun puoleen väliin mennessä ja loppui vähitellen kokonaan. Lähde ei ollut toiminnassa ainakaan enää 1852. Ehkä veden pulppuaminen harjusta loppui tai vedellä ei enää todettu olevan otaksuttuja tervehdyttäviä vaikutuksia.
Entisen terveyslähteen sijaintipaikkaa haluttiin suojata tiesuunnitelmien yhteydessä 1969 ja 1981. Silloin jäljellä oli enää vain vähäinen puro. Kunnanhallitus hyväksyi vuonna 1980 pienimuotoisen kunnostussuunnitelman, jonka mukaan paikka suojattiin betonirenkailla ja ympärille tehtiin kiveys. Rakenteet ovat sittemmin lähes sulautuneet ympäristöönsä.
Tuula Vuolle-Selki
Kirjallisuutta:
Levä, Ilkka, Terveydenkylvyssä – Terveyskylpyläliiton kulttuurihistoria. Helsinki 2015
Meurman, Jalmari, Kangasalan terveyslähde. Eripainos teoksesta: Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia, 2. Tampere 1935.
Äikäs Kauko, Terveyslähde Kangasalan luontokulttuurin kuvastimena. Teoksessa Äikäs Kauko, Juuti Petri, Katko Tapio 2003;. Luonnollisesti vettä, Kangasala. Vesilaitos 1952-2002. Saarijärvi.
Piirilääkäri Bengt Björnlundista http://www.saunalahti.fi/arnoldus/bjornlun.html
Taiteilija Emanuel Thelningistä https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3660
Lehdet:
Historiallinen Aikakauskirja 01.01.1928, no 2, s. 155.
Suomen Wirallinen Lehti 10.5.1823.
