Luopioisten kirkonkylän laitamalle Rego-halliin on kotiutunut monenlaisia yrityksiä, salibandyareena sun muuta, mutta alakerrasta löytyy ainakin autoista kiinnostuneelle kiehtovin näkymä. Sinne on parkkeerattu pitkä rivi eri-ikäisiä harrasteautoja, joista suuri osa on Mercedes-Benz -merkkisiä.
Mersujen määrä selittyy sillä, että Suomen Mercedes-Benz -klubin Pirkanmaan jaosto on vuokrannut osan hallista jäsentensä autojen säilytystilaksi. Kunnostus- ja entisöintitöitä ei hallissa tehdä, vaan tila on vuokrattu pelkästään autojen säilytystä varten. Regolle autot päätyivät sattuman kauppana kymmenkunta vuotta sitten, kun kunnan tilatarjonta ja klubin kysyntä kohtasivat.
MB-klubi on yksi maan suurimmista, ellei suurin merkkikohtainen autoharrastuskerho, jonka yli 3500 jäsentä jakautuvat maantieteellisesti 11 jaokseen.
Yksi Pirkanmaan jaokseen kuuluvista on pälkäneläinen Ville Suutari. Hänen kiinnostuksensa Mersuihin heräsi jo lapsuudessa.
–Sukulaismiehellä oli diesel-Mersuja taksiautoina ja ne olivat siihen aikaan pikkupojan silmissä hienoja autoja. Joskus pääsin niiden kyytiin ja varmaan siitä tuli mielikuva, että Mersut ovat arvostettuja ja hyvälaatuisia, Suutari muistelee.
–Opiskeluaikana ihailin koulun parkkipaikalla erään opettajan coupe-Mersua, jollaista en ollut ennen Suomessa nähnyt. Auto sattui tulemaan myyntiin, kun itselläni sattui olemaan säästöjä kesätöistä ja innostuin ostamaan sen, eikä sen jälkeen ole tarvinnut merkkiä vaihtaa.
Tapauksesta on parikymmentä vuotta ja ensimmäinen Mersu löytyy yhä Suutarin tallista. Kun pikkusormi oli annettu, meni harrastukselle koko käsi. Suutarin tapauksessa se tarkoittaa, että hänellä on työtilojensa kanssa samalla tontilla talli, jossa on neljä Mercedestä ja kotitallista löytyy pari lisää. Regolla ei hänen autojaan ole.
–Tämä on harrastuksena oikeastaan kaikkea muuta kuin pelkkää ajelua autolla hienoina kesäpäivinä. Autoja ropelletaan talvisin tallissa, korjaillaan ja hankitaan osia. Kädentaitoja joutuu opettelemaan ja harrastusta voi syventää matkailemalla ja kieliä opiskelemalla. Stuttgartin ”pakolliset” Mersun museot ja muutamat messut on tullut Saksassa käytyä.
Rahamiesten pappa-autojako?
MB-klubi järjestää jäsenilleen kurssitoimintaa aina liukkaan kelin ajo-opetuksesta auton korjaamiseen liittyviin asioihin. Klubi järjestää myös omia tapahtumia ja osallistuu muiden järjestämiin.
–Klubitapaamisia on kesää lukuunottamatta kuukausittain, keväällä osallistutaan aina Tampereen Hot Rod & Rock Showhun omalla osastolla. Parina viime syksynä on järjestetty Tampereen ympäristössa ajelu, johon tulee väkeä ympäri Suomen. Jäsenten autoja on ollut näytillä myös lähitienoon automuseoissa.
Osa ihmisistä mieltää Mersun yhä rikkaiden automerkiksi. Nuorista taas monet pitävät sitä pappa-autona.
–Mielikuvat johtunevat siitä, että Mersu on uutena aika kallis ostaa. Laatu näkyy keräilijöille siinä, että ne säilyvät pitkään käyttökuntoisina. Pappa-auton maine on seurausta siitä, että Suomeen on tuotu pääasiassa heikompitehoisia dieseleitä, joiden kulku on ollut aika verkkaista, Suutari päättelee.
MB-klubilaiset ovat Suutarin havaintojen mukaan pääosin hyvin tavallista porukkaa. Harrastajan ikä vaikuttaa niin, että moni on tykästynyt oman lapsuutensa ajan autoihin. Näin on myös Suutarin kohdalla. Hänen autonsa eivät ole perusmalleja, mutta eivät myöskään kaikkein vanhimpia.
–Oikein vanhat mallit ovat tosi hienoja, mutta myös niin kalliita, että itsellä eivät rahkeet riitä niihin. Suomessa hinnat ovat kyllä vaikkapa Saksaan verrattuna edulliset, koska potentiaalisia ostajia on vähän. Saksassa harrastus on ihan toisella tasolla. Kuntoluokka vaikuttaa paljon hintaan, huippuyksilö saattaa maksaa viisinkertaisesti verrattuna huonompaan, mutta silti käyttökuntoiseen autoon.
Suutarin autoista suurin osa on hankittu valmiiksi hyväkuntoisina, mutta joukossa on myös projekti, jota hän on rakentanut pala palalta jo yhdeksän vuotta.
–Aika kalliiksi tulisi, jos ei tekisi itse, mies toteaa.
Johtotähdet työn vastapainona
Maallikon silmään kaikki tallissa olevat Mersut näyttävät hienokuntoisilta. Kaikki ovat malleja, joita on harvoin nähty liikkuvan suomalaisilla teillä.
–Tämän hain Saksasta 10 vuotta sitten. Vuosimalli on 1991, eli viimeisiä tämän 126 coupe -korimallin autoja. Korimalli on jo vuodelta 1983. Jos takaluukussa olisi mallimerkintä, siinä lukisi 560 SEC, Suutari esittelee mustaa kaunotarta, jossa on 5,6 -litrainen V-8 voimanlähteenä.
Vieressä komeilee pari vuotta nuorempi avoauto, jonka konepellin alta löytyy peräti 6-litrainen V-12 -moottori. Malli tuli tuotantoon 80-luvun lopussa korvaamaan aiempaa ”Dallas-mallin” avoautoa. Tämänkin Suutari on hakenut itse Saksanmaalta.
Perimmäisestä tallin nurkasta löytyy jyhkeän massiivinen hopeanharmaa Mersu, jonka täytyy olla aikakautensa edustusmalli.
–Tässäkin on kuuden litran V-12. Hankin tämän aikoinaan varaosa-autoksi, mutta en ole raaskinut käyttää sitä siihen tarkoitukseen, Suutari kertoo.
Tallin vanhin Mersu on vuoden 1977 vihreä, korimallin 123 coupe, joka on ainoa museorekisteri-ikäinen Suutarin autoista. Erillisen harrasteajoneuvoluokan puuttuminen Suomen rekisterijärjestelmästä harmittaa harrastajaa.
–Jos otan auton käyttöön vaikka kahdeksi päiväksi kesällä, se täytyy katsastaa joka kerta erikseen.
Pälkäneellä Ville Suutari tunnetaan paremmin arvostettuna ja pidettynä eläinlääkärinä kuin autoharrastajana.
–Tämä on minulle sopivaa vastapainoa työlle. Kun hoidan päivät eläimiä, en jaksa enää lähteä iltaisin koiraharrastuksiin omien koirien kanssa, vaan mieluummin teen jotain aivan muuta.
