Hiljattain Luopioinen-mitalilla perinneharrastuksestaan palkittu Tapio Körhämö on hankkinut ja entisöinyt melkoisen rivistön vanhoja traktoreita. Lähdimme katsomaan, mitä Körhämön pihapiirissä Luopioisten Haltian kylässä talvehtiville Valmeteille, Fordsoneille ja Porcheille kuuluu.
Tarkoituksena oli selvittää, miten entisajan työkoneet säilyvät ulkokatoksessa ehjinä talven pakkasissa ja kuinka ne saadaan tarvittaessa käyntiin ja liikkeelle. Tapio Körhämön sairastuttua ankaraan talviflunssaan oppaana ja konemiehenä toimi Körhämön nuorempi isäntä Jani Körhämö.
Traktoreita värjöttelee talon pihalla tosiaan kunnioitettava määrä. Jos laskutoimitus meni oikein, on katoksessa yhdeksän traktoria ja rivin jatkona vielä leikkuupuimuri ja alkukantainen metsätraktori.
Körhämö yllättää heti alkuun kertomalla, että yhtä lukuunottamatta kaikissa traktorivanhuksissa on sähköinen starttimoottori. Ainoastaan joukon ikäpresidentti, talvisodan alla valmistunut oranssinpunainen Fordson tottelee käynnistettäessä vain veiviä.
–Sitä ei ole usein talvella käytetty, mutta kyllä sekin saattaisi veivistä käyntiin lähteä. Siinä on bensa-/petroolimoottori, eli käynnistettäessä se käy bensalla ja koneen lämmettyä vaihdetaan petroolille, Körhämö valistaa.
Jätämme rautapyöräisen kylänvanhimman kuitenkin jatkamaan talviuniaan. Körhämö kertoo, miten emerituskoneet valmistellaan talvea varten.
–Jäähdytysnesteen pakkasenkestävyys pitää varmistaa ja akku on viisainta irroittaa talveksi ja kantaa lämpimään. Kannattaa myös jättää tankkiin talvilaadun polttoainetta, ainakin jos aikoo käynnistää moottorin pakkasilla.
Sitten vain testaamaan, lähteekö jokin traktoreista käymään!
Starttipilotilla lähtee!
Körhämö on valinnut jo etukäteen koekaniiniksi Fordson Majorin vuosimallia 1956. Majorin jos minkä pitäisi toimia Suomen talvikeleissä, olihan kyseinen traktorimerkki paljon käytössä talvisissa metsäajoissa 60- ja 70-luvuilla. Tarinat kertovat, että kovimmilla pakkasilla traktorit lämmitettiin tekemällä nuotio moottorin alle, jos ei muuten käynnistynyt.
–Majori on itse asiassa käynytkin tänä talvena. Isä-Tapio entisöi sitä ja ajoi sen alkutalvesta talliin hiottavaksi ja sitten takaisin katokseen.
Seuraava yllätys paljastuu nyt: 50-luvun traktorissa on toimiva lohkolämmitin!
Fordson on ollut lämmityspiuhan päässä tunnin verran ja Körhämö on kantanut siihen sisätiloista akun. Traktorissa on myös veivikäynnistys, mutta päätämme yrittää sähköstarttia – ainakin aluksi.
Avuksi otetaan myös pullo tarunhohtoista Starttipilottia. Sitä kun suihkauttaa spraypullosta ilmanottoaukkoon samalla kun starttaa, niin pitäisi hörähtää käyntiin. Muistiin palaa hämärästi, että nuorena poikana Zetoria tällä menetelmällä käynnistettäessä kone lähti käymään väärin päin.
Mutta nyt ei Fordson lähde mitenkään päin. Ei vaikka Körhämö starttaa ja suihkuttaa pilottia toimittajan samanaikaisesti hoidellessa puolipuristuksen vipua. Yksi käsi jää vielä vapaaksi valokuvaamiseenkin.
Parin yrityksen jälkeen todetaan, että akussa ei riitä teho. Siispä otetaan autosta akku irti ja vaihdetaan se traktorin akun tilalle. Seuraavalla yrityksellä Fordson tussauttaa jo lupaavasti savua. Vielä yksi yritys ja moottori käynnistyy iloisesti pölläyttäen reippaan savupilven Körhämön silmille.
Onnistumisen riemusta huolimatta emme lähde traktorilla ajelulle, sillä kylmästä jäykät hallintalaitteet saattaisivat verottaa ajonautintoa.
Mutta tulipahan todistetuksi, että vanhassa tekniikassa vara parempi!
