Bändien on vaikea löytää Kangasalta treenikämppiä. Osin sen vuoksi Soittolista kutistui akustiseksi trioksi, joka mahtuu konttiin.
Treenikämppää kyselevän kannattaa peitellä tilan käyttötarkoitusta viimeiseen saakka, sillä ”näin paheellinen” toiminta epäilyttää vuokraisäntiä. Siksi bändit on pakotettu omatoimisiin ratkaisuihin.
– Juho keksi, että mitä jos tehdään treenikämppä merikonttiin. Ennen kuin ehdin vastata viestiin, hän oli jo tilannut sellaisen, Niko Saari nauraa.
Sitten hankittiin sen verran puutavaraa, että uusiokäyttöön tuunatun rahtikontin saattoi verhoilla sisältä viihtyisäksi ja akustisesti toimivaksi. Lämpö tulee sähköpatterista.
Soittohommista on glamour kaukana. Kangasalalaisbändeistä sekä Soittolista että NMT treenaavat teollisuusalueella sijaitsevissa konteissaan.
Pieneen ja kapeaan treenitilaan on vaikea sovittaa rumpuja ja vahvistintorneja. Akustinen trio mahtuu sisään paremmin. Osin sen vuoksi viiden kaveruksen Soittolista kutistui nykymittoihinsa: Juho Hukka siirtyi rumpupallilta cajonin päälle, basisti Tomi Lampi ja kitaristi Niko Saari opettelivat riisutumman soittotyylin.
Mesenaatti-mummo hankki rummut ja treenikämpän
– Oikeastaan soittohommat lähtivät siitä, kun veli sai joululahjaksi kitaran. Se renasi kitaran kanssa aikansa, mutta vähän orpohan se on yksin soitella. Mummo sitten hankki meikäläiselle rummut, Juho Hukka muistelee.
”Mesenaatti-mummon” alakertaan muodostui treenikämppä, johon kaveritkin aikanaan löysivät. Soittolista syntyi vuosikymmenen vaihteessa, kun bändissä nykyisin soittava kolmikko oli hieman alle parikymppisiä.
Nuoret miehet lähtivät valloittamaan maailmaa suomirockillaan. Kun omia biisejä alkoi syntyä, ne käytiin saman tien levyttämässä Tampereella. Auton poppikoneet olivat tuplamaksimilla, kun rokkitähdet ajelivat raitilla omia tekeleitään luukuttaen.
– Nyt jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut parempi, että biisejä olisi vielä vähän hiottu ennen kuin niitä lähdettiin äänittämään, Niko Saari sanoo.
Suuri osa alkuvaiheen tuotannosta on hänen käsialaansa.
– Väsäilimme biisejä tietokoneella ja lähettelimme niitä toisillemme. Niiltä ajoilta löytyy joku tuhat biisiä ja keskeneräisiä toinen mokoma.
Muiden tehtävä oli miettiä, syntyisikö aihioista jotain. Niistä lupaavimpia sanoitettiin ja treenattiin kimpassa.
Alkuvaiheen oma tuotanto on vuosien aikana hioutunut, ja jotkut helmet soivat edelleen keikoilla. Me yhteen kuulutaan on pienen faniporukan yhteinen salaisuus, jota osataan toivoakin.
– Se toimii myös häissä ja juhlissa, bändi sanoo.
Sekä ikivihreät että suomiräpit toimivat akustisesti
Viime vuodet Soittolista on ollut melko satunnaisesti keikkaileva akustinen bilebändi. Settiin kuuluu covereita ja ikivihreitä moneen makuun.
– Nyt me on otettu haltuun pari JVG:n biisiä. Räpin soittaminen akustisesti on oikeastaan aika hauskaa, Niko Saari sanoo.
Akustinen trio mahtuu pienempäänkin paikkaan ja kulkee melko kevyesti ja edullisesti. Keikkapaikkoja ei silti ole liikaa. Kangasalan lisäksi bändi on soittanut naapurikuntien baareissa.
– Nykyisin alkaa olla aika vähän paikkoja, joihin mahtuisi isolla bändikokoonpanolla. Tampereelle on vaikea päästä edes akustisena triona, sillä baarit ottavat mieluummin mies ja kitara -kokoonpanoja, Juho Hukka sanoo.
Baarien lisäksi Soittolista soittaa yksityistilaisuuksissa, muun muassa häissä ja merkkipäivillä.
– Mutta kyllä minä leipäni paremmin hallin puolella tienaan. Enemmän tämä on hauskanpitoa kavereiden kesken, Hukka sanoo.
Pitkäperjantaina Soittolista nousee pienen taon jälkeen lavalle. Bändin nykykunnon pääsee tarkastamaan Nattarin Yläbaarissa. Baari menee pääsiäisen jälkeen pariksi viikoksi remonttiin vesivahingon vuoksi.
