Katri Lassilan valokuvia ja maalauksia Tiibetistä ja Kiinasta on huhtikuussa esillä Mikkolan Navetalla.
– Kun tiibetiläinen kertoo mistä on kotoisin, hän kääntää kouransa kämmen ylöspäin niin, että sormet ovat pystyssä. Sitten hän osoittaa kämmenpohjaansa ja sanoo: ”Tuolta minä tulen.” Sormet ovat vuoret, kämmenpohja on Tiibetin ylänkö, Lassila sanoo.
Lassila kuvasi Kiinassa ja Tiibetissä kesällä 2016. Hänen reittinsä vei Chonqingista Chengdun kautta Xi’aniin, sieltä Xiningiin ja lopulta Lhasaan.
– Tiibetissä omatoimimatkailu ei ole eurooppalaiselle mahdollista. Opas ja autonkuljettaja seurasivat mukana matkan joka vaiheessa, ainoastaan Lhasassa saattoi kuljeskella osittain itsekseni, Lassila kertoo.
Tarunhohtoinen Tiibet
Tiibetillä on länsimaissa tarunhohtoinen kaiku. Lassilalle sinne matkustaminen oli unelma vuosikymmenten takaa, aina siitä lähtien kun hän lapsena luki sarjakuvan Tintti Tiibetissä.
– Päätin, että haluan nähdä vuoret omin silmin.
Nykyään Tiibetissä sekoittuvat eri aikakaudet – Tiibet on yhtä aikaa muinainen ja moderni. Vuorten rinteillä näkyy valtavia aurinkovoimaloita ja Kiinan patohankkeet ovat kaivertaneet maahan syviä rotkoja ja täyttäneet laaksoja vedellä. Lhasan ympäristössä näkyy silmänkantamattomiin kasvihuoneita.
Toisaalta kun astuu kiinalaisen turistivirran ulkopuolelle voi löytää edelleen Tiibetin, joka on ollut olemassa jo satoja vuosia sitten. Siihen kuuluvat terävähuippuiset vuoret, luostarit suitsukkeineen ja värikkäine muraaleineen sekä naiset kansallispukuineen ja turkoosein koristeltuine letteineen. Buddhalaisuus näkyy kaikkialla ja on luonnollinen osa elämää.
Buddhalaisten pyhä vuori
Toinen näyttelyssä esillä oleva kuvasarja on Éméi shānin vuorelta. Éméi shān on yksi Kiinan neljästä buddhalaisesta pyhästä vuoresta. Pyhiinvaeltajat saapuvat sinne kaukaa kulkeakseen vuorella loppumattomilta tuntuvia portaita pitkin. Vuorella on pieniä temppeleitä, joissa voi yöpyä.
– Aamulla sumu tiivistyy pylväiksi puiden ympärille ja auringon noustessa apinat ja linnut aloittavat huutelunsa. Korkea, metsän peittämä vuori henkii rauhaa, jonka olen yrittänyt tallentaa kuviini, Lassila kertoo.
Kaikki näyttelyn valokuvat on kuvattu filmikameroilla ja vedostettu käsityönä pimiössä.
– Toinen kameroista oli keskikoon Rolleiflex, jolla kuvasin maisemista valtaosan. Toinen oli pieni Leica – samanlainen, jolla Henri Cartier-Bresson kuvasi. Sen käyttäminen oli nopeaa ja vaivatonta, ja sillä onkin otettu pääosa näyttelyn muotokuvista. Liitin näyttelyyni myös maalauksia, joiden kautta halusin löytää uudelleen Tiibetin värejä, joille mikään valokuva ei tekisi oikeutta.
Katri Lassila: Pyhät vuoret -valokuvia ja maalauksia Tiibetistä ja Kiinasta. Näyttely Mikkolan Navetalla 3.4.–29.4. ti–la klo 10–14.
