Hyvä, paha sisäilma

Kuvittelenko vain, että kurkkua kuivaa ja nenä tuntuu tukkoiselta? Tässä tapauksessa tuskin: käyttökelvottomaksi todetun ja suljetun Vatialan koulun vanhan osan ilmanvaihto on säädetty alipaineiseksi uuteen osaan verrattuna, jotta epäpuhtauksia ei pääsisi kulkemaan laajennusosaan.

Vastaus alun kysymykseen ei kuitenkaan ole usein yhtä itsestään selvä.

– Se on äärimmäisen haastavaa ratkaista. Oireet eivät välttämättä liity mitenkään kiinteistöön tai sisäilmaan. Taustalla voi olla jopa jotakin, mitä ei välttämättä saada koskaan tietää, Kangasalan kaupungin kiinteistöinsinööri Olli Rissanen myöntää.

Mahdollisen sisäilmaongelman selvittely ei olekaan helppoa. Kyse on lääkärin diagnoosin teon tapaan pitkälti eri tekijöiden poissulkemista yksi kerrallaan. Liikkeelle lähdetään perusasioista, kuten rakennuksen ilmanvaihdon tarkastamisesta. Mikäli tekniikka toimii mutta ongelma kiusaa yhä, teetetään rakennuksen käyttäjillä sisäilmastokysely tilanteen kartoittamiseksi.

Esimerkiksi Kirkkoharjun koulussa henkilökunnalle tehty sisäilmastokysely päättyi juuri ja 3.–6.-luokkalaisille suunnattu kysely on alkamassa. Kyselyt on ajoitettava arjen keskelle niin, että ihmiset ovat – ja ovat olleet – tiiviisti tutkittavassa rakennuksessa.

Kiinteistöinsinööri ja sisäilmatyöryhmän puheenjohtaja Olli Rissanen pohtii, pitäisikö sisäilma-asioista pystyä keskustelemaan vielä nykyistäkin enemmän.

Kaupungin sisäilmatyöryhmän puheenjohtajana toimivan Olli Rissasen mukaan vastausaktiivisuuden tulisi kyselyissä olla yli 80 prosenttia, jotta ne antaisivat luotettavaa tietoa. Liian usein käy kuitenkin niin, että oireettomia ei jaksa kiinnostaa kysely, jonka he eivät koe koskettavan itseään millään tavalla.

– Jos viidestä henkilöstä yksi oireilee, onko meillä silloin ongelma? pohtii esimerkinomaisesti Kangasalan kaupungin kunnossapitovastaava Toni Lahti.

Voi käydä niinkin, että yksittäisen ihmisen oireilusta huolimatta mittaustulokset jäävät sallittujen rajojen sisäpuolelle. Esimerkiksi yksittäisiä oppilaita ei kuitenkaan voida siirtää kokeiluluonteisesti toiseen paikkaan, vaan liikuteltavana on koko ryhmä. Joskus sekin tuo ongelmanratkojille päänvaivaa – jos yksittäisen oppilaan oireet aiheutuvatkin jostakin oman luokan sisäisestä tekijästä? Todennäköisyys tälle pienenee, jos oirehtijoita alkaa ilmaantua muitakin, mutta toisaalta sekään ei ole kenenkään toivoma vaihtoehto.

Ei pikavuoroja

Kangasalla on ollut noin vuoden verran laadittuna ohjeistus, miten epäillyn sisäilmaongelman selvittelyprosessia viedään eteenpäin. Yhtä kaikki tilanteen selvittely kohteessa vie aikaa, minkä vuoksi asiat tuntuvat toisinaan etenevän rakennuksen käyttäjien näkökulmasta tuskastuttavan hitaasti.

– Välttämättä kaikki tutkimukset eivät aina osoita, että jotakin on vialla. Vasta kun jotakin löytyy, voidaan ruveta toimenpiteisiin, muistuttaa sekä Vatialan koulussa että vanhassa puretussa lukiossa opiskellut kaupungin rakennuttaja Timo Harra.

Kun rakennuksesta löytyy ongelma, on sen takana usein useampi kuin yksi aiheuttaja. Esimerkiksi Rakennusteollisuuden tuore selvitys nostaa yhdeksi keskeiseksi kehityskohteeksi rakennusaikaisen kosteudenhallinnan, johon puuttumista edellyttävät myös uudet asetukset.

Tilanteen hallinta ei saisi päättyä korjaustöihin.

Rakennuttaja Timo Harra näkee, että täkäläinen ilmasto ohjaa tietyntyyppisiin rakennusratkaiuihin – ja joka vuosikymmenellä on omat myöhemmin riskirakenteiksi luokiteltavat rakentamispiirteensä.

– On tärkeää seurata sen jälkeen, miten korjaustoimet vaikuttavat, Olli Rissanen muistuttaa.

Vuorovaikutusta moneen suuntaan

Viime vuodesta lähtien Kangasalla on erillisen määrärahan turvin tarkastettu toistakymmentä koulu-, päiväkoti-, virasto- ja terveydenhuollon kiinteistöä kunnoltaan, ja kuntoarvioiden tekoa on määrä jatkaa edelleen. Kuntoarvioissa käydään läpi rakennusteknisiä seikkoja niin paikan päällä kiertämällä kuin rakennuksen käyttöikää määrittelemälläkin. Lisäksi on kartoitettu käyttäjien kokemuksia tiloista.

Arvioinnit on aloitettu vanhimmista ja kiireisimmiksi uumoilluista kohteista. Suuria yllätyksiä ei ole löytynyt.

– Eivät meillä homeet sentään nurkissa kasva, kyllä ne aikaisemmin huomataan, Toni Lahti hymähtää.

Arviointien perusteella saatetaan kuitenkin esittää kuntotutkimuksia, joista esimerkiksi seinien avaamisen seurauksena saadaan kouriintuntuvaa faktaa. Tutkimusten tekoa mietitään myös siltä kannalta, paljonko ne tulisivat maksamaan ja nähdäänkö niiden tekemisen tarve niin akuuttina, etteivät ne voi odottaa muita jo kenties mietittyjä kunnostustoimia tai tutkimuksia.

Uusia tutkimuksia on Kangasallakin pian edessä, mutta niistä tiedotetaan aikataulujen tarkentuessa aiemmin laaditun tiedotussuunnitelman mukaisesti: samanaikaisesti sekä kyseisten tilojen käyttäjille että tiedotusvälineille.

Rakennuttaja Harra korostaa, että tiedottamisen rinnalla on tärkeää myös kuulla. Niinpä kaupungin sisäilmatyöryhmä on alkanut jalkautua esimerkiksi henkilöstöpalavereihin kuulemaan käyttäjäkokemuksia ja kertomaan kuhunkin kiinteistöön liittyvistä teknisistä asioista. Myös asukas- ja vanhempainilloissa haetaan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Vuorovaikutus on olennaista myös sisäilmaongelmia ratkoessa; töitä tehdään isolla joukolla.

– Nämä ovat sellaisia ongelmia, ettei niitä yhden alan osaaja pysty ratkomaan, Harra muistuttaa.

Voiko ongelmia estää?

Vanhimmat Kangasalla käytössä olevat koulu-, päiväkoti-, terveyskeskus- tai virastorakennukset ovat 1800-luvulta. Valtakunnallisestikin ongelmallisiksi koettuja 1950–70-lukujen kiinteistöjä on myös Kangasalla käytössä paljon, mutta vastaavasti kaupungissa on myös lukuisia julkisia rakennuksia, jotka ovat uusia, hyväkuntoisia ja remontin sijaan vain ylläpidon tarpeessa. Paljon satsauksia vanhoihin kiinteistöihin on myös jo ehditty tehdä.

Muutama vuosi sitten kaupunki asetti teknisen toimen vaatimuksesta koulujen ja muiden kiinteistöjen viikonloppuisen ilmanvaihdon energiansäästön edelle. Olli Rissasen mukaan katseet on kuitenkin aiemmin tehtyjen – tai tekemättä jättämisten – sijaan käännetty tulevaisuuteen, selkeisiin askelmerkkeihin sisäilmaongelmien karsimisessa.

– Tavoite on, että kymmenen vuoden päästä kiinteistöt ovat hyvässä kunnossa ja kaupunkilaiset tyytyväisiä, Rissanen tuumaa.

Toni Lahti tarkastamassa paikkoja Vatialan purettavalla koululla.

Rakennuttaja Harra uskoo, että viime vuosina suureksi puheenaiheeksi nousseista sisäilmaongelmista tuskin päästään koskaan kokonaan eroon niiden moninaisten taustasyiden vuoksi. Suunnitelmallisella ylläpidolla, käyttäjien arkihuolenpidolla ja -havainnoinnilla sekä ajoissa tehdyillä korjauksilla ongelmien syntyä voidaan kuitenkin ehkäistä.

– Rakennukset vanhenevat ja niiden tekniikka niiden mukana, eivät nämä ole ikuisia. Käyttöikää voidaan kyllä aina jatkaa – mutta onko se sitten järkevää, jos miettii saavutettavien hyötyjen ja koituvien kustannusten suhdetta? Toni Lahti puntaroi.

Hermanni ei enää käytä teknisen työn luokkaa Vatialan koulussa.