Eläinten hyvinvoinnista ja vapaudesta on viime aikoinakin toistuvasti keskusteltu ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Nyt ovat eläinten puolesta puhuneet monet järjestöt kotimaassa ja kansainvälisesti.
Kotieläimillä on oikeuksia, mutta niin oli jo ennen meitä. Sikojen vapaata liikkumista maantiellä puolsi Luopioisten kuntakokouksen enemmistö äänestysnumeroin 216–162.
Tapahtumien kulku avautuu käräjäpöytäkirjasta vuodelta 1899. Rikosnimike oli syöttövahinko.
Puutikkalassa oli nahkuri Kaarle Laaksosen omistama Jussilan talo, jonka pellolle olivat kylän siat tunkeutuneet monta kertaa. Ne olivat marssineet maantiellä ja huomanneet raollaan olleen portin ja pois purettua aitaa.
Joku lautamiehistä oli käynyt arvioimassa vahingon, joka oli tapahtunut kylvöheinäpellossa. Arvion mukaan siat olivat syöneet ja pahnanneet heinämaata 360 kilon edestä.
Heinän markkinahinta oli kuusi penniä kilolta, joten vahinko oli 21 markkaa. Asia oli esillä syyskäräjillä, joita istuttiin Kirmulan talossa Hauhon puolella.
Päätöstä ei voitu silloin tehdä, kun oli selvitettävä asian haaroja. Talvikäräjiin 27.4.1900 oli hankittu K.K.Pätiälältä pöytäkirjanote kuntakokouksen päätöksestä 28.9.1895. Silloin oli kunnan korkein päätöksentekotaho keskustellut ja ratkaissut sikojen kulkuoikeudet yleisillä maanteillä, joka oli vanha käytäntö.
Osa isännistä oli jo silloin sitä mieltä, että siat piti sulkea karsinoihin tai tiukkoihin tarhoihin. He jäivät kuitenkin selkeään vähemmistöön, kun sikojen vapaan liikkumisen puolesta Luopioisten maanteillä annettiin 216 ääntä. Henkilöääniä ne eivät olleet, vaan manttaaliperusteisia. Selviö oli se, että kukin talollinen, torppari ja mäkitupalainen piti aitansa hyvässä kunnossa.
Tästä päätöksestä neljän vuoden kuluttua oltiin siis tositoimissa Puutikkalassa. Päätöshän oli luonnollisesti se, että pellon aitausta oli laiminlyöty, joten talonomistaja kärsiköön vahingon. Siat eivät voineet olla syyllisiä, kun eivät tienneet kuntakokouksesta mitään ja viisaina eläiminä huomasivat uuden ruokamaan.
Asiassa on vielä sekin sivujuonne, että oikeuskäsittelyn kestäessä nahkuri Laaksonen hakeutui itse konkurssiin tammikuussa 1900, kun 55 velkojaa painoi päälle. Pesänhoitajaksi määrätty nimismies A.W.Bouxberg jatkoi kannetta, ja nahkurin vaimo haki miehestään pesäeroa, joka oli käytäntönä konkurssitapauksissa.
Kyseinen Jussilan talo ostettiin Luopioisten kunnalle kesällä 1900 siinä tarkoituksessa, että Puutikkalaan voitiin perustaa kansakoulu. Kunta vuokrasi Jussilan maita useille henkilöille. He pääsivät korjaamaan ja pystyttämään uusia riukuaitoja maantien ja pellon väliin.
Pöytäkirjat eivät paljasta kuinka sikoihin suhtauduttiin 1900-luvulla. Ilmeistä on, että vapaa liikkuminen kylällä loppui, ja kukin sulki sikansa tarhaan tai karsinaan.
Seppo Unnaslahti
Luopioisten historian kirjoittaja
