Heikko-itsetuntoiset suomalaiset itseään vieläkin siitä syyttelevät, että sata vuotta sitten täällä niin kohtalokkaasti kansa kahtia jakautui ja toinen toistaan raateli, tappoi. Kuitenkin lähinnä vain eteläisessä Suomessa muutamin paikoin hirmutekoja tehtiin. Muu maa ja kansa kapinalta enimmäkseen säästyi.
Joissain paikoin viisaat miehet keräsivät tyhmyyksien varalta ajoissa pyssyt pois parempaan talteen. Ilman kumous-Venäjää ja tsaarin armeijan aseita ois verivirroilta vältytty.
Muistelupuheissa ja -kirjoituksissa on myötäänsä sivuutettu se, että vastakkainasettelua, vallankumousta ja sotaa maassamme tuolloin alussa lietsoivat vain muutamat Pietarin, Viipurin ja Helsingin hurma- ja hurmehenkiset, suomalaiset sekopääbolshevikit. Voimansa tuntoa kasvattivat ja uhoaan innoittivat Leninin ja vallankumouskumppaneidensa Viipuriin, Helsinkiin ja Tampereelle lupaamat ja toimittamat junalastilliset kivääreitä, konekivääreitä, käsikranaatteja, räjähteitä, tykkejä, panssarijunia sekä miljoonittain ammuksia, panoksia.
Niiden lisäksi punakaartit ostivat ja saivat lahjoituksina massoittain aseita ja ammuksia Viaporin venäläiseltä, tsaarin armeijan kasarmilta sekä Helsingin edustalle ankkuroiduilta, venäläisiltä sotalaivoilta, sadoilta sotilailtakin. Rähinäriehaa yllytti ja kustansi punakaartin omavaltaisesti rahapajalla painattamat suuret määrät seteleitä, kapinarahaa. Tampereella punakaartilaiset hankkivat varallisuutta pankkiryöstöillä. Säästöpankkiin ei koskettu, koska ”Siellä oli työläisten talletuksia.”
Silloin kuten nykyäänkin järki- ja tietorajoitteinen kansan osa oli ja on liian helposti milloin mihinkin tyhmyyteen, typeryyteen höynäytettävissä, painostettavissa, pakotettavissa. Lakoilla ja valheilla, epäkohtien paisutteluilla, panetteluilla vähäväkisiä ja varattomia ihmisiä perheineen ahdinkoon ajettiin.
Nälkä ja puute johtivat tuhansia tuhon ja turmion teille ja tekoihin. Ajoissa ymmärtäväisesti menetellen, asiallisesti neuvotellen ois murhiinkin johtaneen kapinan ja sen kukistamisen tuottamin kustannuksin voitu maassamme paljon hyvää aikaiseks saada. Monelta pahalta, suurilta surmilta vältytty.
Äsken jälleen muutaman miekkosen yllyttämät porukat masinoivat, harhauttivat työkansaa lakkoon, kapinaan maan laillista hallitusta vastaan ja murrosikäisten malliin meuhkaamaan, Senaatintorille tungeksimaan. Ja aiheuttivat lähes puolen miljardin euron rosvoukset yrityksille, menetykset maallemme, sadoilletuhansille työntekijöille sekä monenlaisia vaikeuksia muillekin kansalaisille.
Seisaukset joukkoliikenteessä pakottivat ympäri maan tuhansittain epävarmoja, onnettomuusalttiita autokuskeja tien päälle sivullisten ja omaa terveyttä ja henkeä vaarantamaan. – Olikohan Venäjällä ja venäläisviehtyneillä tuossakin kyntensä kyseessä? – Hankalatkin asiat ovat hoidettavissa aikuismaisen sivistyneesti, sitkeästi neuvotellen, yhteiseen hyvään pyrkien.
Mikko Kiio
Kangasala
Kommentointi on suljettu.