… Jeesuksen kaverit olivat ihmeissään ja peloissaan. Pääsiäinen on kuoleman voittamisen juhla. En tiedä, mikä voisi olla periaatteessakaan paljoa isompi juhlan aihe. Jos joku keksisi tavan olla kuolematta, se saattaisi olla suuremman Nobel-palkinnon arvoinen.
Pääsiäisen jälkeen Jeesus oli paremmassa kunnossa kuin hänen ystävänsä. Ystävillä oli ollut suuria toiveita jatkosta. He olivat käyttäneet muutaman vuoden siihen, että Jeesuksesta tulee jotakin suurta. Elämänsuunnitelmat murskautuivat. Monikaan ei ollut edellisenä perjantaina naulaamista vieressä seuraamassa.
Jeesuksen haudalta tulleet naiset olivat poissa tolaltaan. Edes 11 lähintä ystävää ei ottanut naisia tosissaan. Pietari teki lopulta poikkeuksen. En tiedä, paljonko heitä auttoi se, että Jeesus näyttäytyi heille elossa olevana. Niin kummallista se oli, että Tuomas ei ottanut muuta porukkaa tosissaan. Helluntaihin asti, 50 päivää, seurue eli epävarmaa elämää – ilman näkyä ja ymmärrystä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kun olemme viettäneet pääsiäistä, olemme sekä menneet itseemme että juhlineet. Olemme sekä harjoittaneet katumusta että viettäneet riemullista pääsiäismessua. Olemme muistelleet, kuinka Kristus murtaa kuoleman koko maailmasta – ei vain ihmisiltä.
Missä olemme nyt?
Tavallinen elämä kulkee kuin hyrrä – pyörii mutta ei liiku. Vaikea on tietää, ketä ja mitä uskoa. Lonkkaa särkee niin kuin ennenkin. Aamulla on vaikea herätä. Lapset repivät toisiaan aamiaispöydässä. Raha on jotenkin saatava. Ystävät ovat lähellä, tai joku pettää luottamuksen. Elämä on täynnä yllätyksiä – joskus mukaviakin. Hyrrä vaappuu tai kiihdyttää.
Mistä elämä rakentuu seuraavat 50 päivää? Toivon, että jokainen uskaltaa elää rohkeasti ja pää pystyssä. Toivon, että jokainen voi tuntea sen, että Kristus ei ole haudassaan, vaan antaa elämälle suuntaa – perinteisin sanoin: johdattaa ja kaitsee. Suunta voi tuntua olevan hukassa, tai se voi osoittautua umpikujaksi. Silti, Jumala on ihmisiä rakastava ja lahjoittaa hyvää elämäämme. Kristus pitää elämää käsissään.
Suuret asiat tulevat itsemme ulkopuolelta. Niin on pääsiäisen jälkeen.
Henri Lehtola
Kangasalan kappalainen
