Muistan takavuosilta ihmisten tuskittelut eläkkeen anomisen vaikeudesta. Samoin arvuuteltiin eläkekertymää etukäteen. Luotettavia ennusteita ei ikääntyvälle juuri tarjottu.
Myös eläkkeellelähtöaikaa pohdittiin. Kannattaako jatkaa ja mitä se tarkoittaa euroissa? Vuoden 2017 alkuun saakka tarjottiin superkarttumaa yli 63-vuotialle. Kuinka selvitä aina pelottavasta verottajasta etukäteen siten, ettei yllätyksiä pamahtele lisämaksujen muodossa?
Meille valtion viroissa työskennelleille makselee syytingit KEVA. Kolmena viimeisenä työvuotenani kirjauduin pari kertaa kalenterikierron aikana pankkitunnuksilla katselemaan omaa tilannettani. Sieltä näkyi selkeä eläkelaskelma vuosittaisine karttumisineen.
Minun ja monen muun kohdalla laskelma päättyi kohtuuttomaan lauseeseen: ”Eläkettä ei kartu alle 23-vuotiaana tehdystä työstä ennen 1.1.2005.”
Minä olin tuon iän täyttäessäni työskennellyt poliisin virassa kaksi vuotta ja sitä ennen pääasiassa rakennustöissä yhteensä toisen samanlaisen rupeaman. Mainittakoon, että rakennusmies päihitti 1976 palkoissa kevyesti nuoremman konstaapelin.
Laskelmasta näkyi myös, paljonko olisin eläkettä saanut aina edellisen kalenterivuoden lopussa.
Samasta osoitteesta sai katsottavakseen eläke-ennusteen. Meille riittävän vanhoille putkikonepäällystöön kuuluville suodaan mahdollisuus lähteä ensimmäisen kerran 63-vuotiaana huolimatta eläkeuudistuksesta, joka olisi minullekin tarjonnut penaltia kolme kuukautta. Henkilökohtainen eläkeikäni täyttyy vähän päälle 64-vuotiaana. Perälauta kolahtaisi naamaan, kun mittari näyttää 68.
Ennuste näytti siis neljä euromääräistä summaa. Kolmen kuukauden jatko houkutteli todella. Kuukausittaisen bruton kasvu kokonaista 24 euroa eli nettona nykyhintainen iso oluttuoppi Helsingin keskustan pintapaikassa.
Jokainen tekee itsenäiset ratkaisunsa ja ymmärrän erinomaisesti myös jatkajia. Minun kauan sitten tekemäni päätös piti. Heti, kun mahdollisuus avautuu. Kun en tiedä viimeistä käyttöpäivääni – onneksi. Parasta ennen on ohitettu kauan sitten.
Vajaat pari kuukautta ennen varsinaista päivää menin kokeeksi KEVAn sivuille tutkailemaan vaikeaksi arvelemaani hakemusta. Työnantajan tiesin lähettäneen irtisanomisilmoitukseni tiedoksi ja niinpä etenin valmiiksi esitäytetyllä lomakkeella vajaassa vartissa maaliin asti raksimalla jokusen ruudun.
Painoin lähetä-nappulaa ja kohta tuli kuittaus: ”Eläkehakemuksenne on vastaanotettu.”
Reilun viikon päästä pamahti postiluukusta päätös vanhuuseläkkeestä. Määrä ei kahta kymppiä enempää heittänyt kahden vuoden takaisesta ennusteesta. Palkathan säilyivät samoina tuon ajanjakson.
Vielä piti ilmoitella myös verottajalle. Sekin sujui todella helposti verkossa, kun katsoin ensin kymmenminuuttisen videon.
Käsille tuli ottaa eläkepäätös ja viimeinen tilinauha, jossa näkyivät myös kilpailukykysopimuksen niistämät lomarahat. Siinä jo kerrottiin eläkkeen ennakonpidätysprosentti sekä euroissa määrä, mitä loppuvuonna pitää kokonaisuudessaan valtiolle syytingistä takaisin kantaa. Aikaa taisi tärvääntyä se toinen varttitunti.
En koe itseäni mitenkään päteväksi nettiasioissa. Niinpä ihmettelin itsekin tähän merkittävään elämänvaiheeseen siirtymisen teknisen osion helppoutta. Asiaani edisti luonnollisesti yhtämittaisesti jatkunut katkeamaton lähes 42 vuotta kestänyt valtion virkasuhde.
Nyt parhaassa työiässä pakertavat voivat vaan haaveilla tämmöisestä matkasta. Eläke taitaa karata aina vaan kauemmaksi. Työnantajat vaihtuvat, välillä opiskellaan tai hoidetaan lapsia. Työtäkään ei riitä läheskään kaikille ja niin edelleen.
Eläke-etuudet toki heikentyivät myös minulla verrattuna vaikkapa kahdeksan vuotta sitten eläköityneeseen kollegaani. Minä ja hän nautimme tuolloin täsmälleen samanlaista palkkaa. Myös uriamme voi vertailla keston ja etenemisen suhteen toisiinsa. Niistä ei eroa löydy. Palkkanikin koheni viimeisten työvuosieni aikana merkittävästi paria viimeistä lukuun ottamatta.
Kuitenkin tuo ylikomisario sai kahdeksan vuotta sitten noin 400 euroa paremman kuukausieläkkeen bruttona kuin minä nyt. Kaipa siihen lienee myös jotakin korotuksia sen jälkeen tullut. Laskentaan otettiin tuolloin mukaan viimeisten kymmenen vuoden keskiarvo, nyt koko työura 23-vuotiaasta lukien.
Minulla ei ole mitään syytä valittaa, sillä joutenolosta korvaus on hyvä.
Nyt reilut pari kuukautta kolmatta elämänvaihetta harjoitelleena pitäisi tarjous töihin paluusta ja siitä maksettavasta korvauksesta räknäillä melko mittavaksi, että edes harkitsisin. Viikonlopun Aitoossa voi aloittaa esimerkiksi torstaina. Sunnuntain pääkaupunkiseudulle suuntautuvan menoruuhkan sijaan saatan ruveta lämmittämään saunaa.
