Joskus ei auta, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Olli Nieminen sai kuulla sairastuneensa mykoplasmaan juuri A-junioreiden SM-liigan pudotuspelien alla. Sairastuminen ja urheilukielto osuivat hetkeen, jolloin nuorukaisen oli tarkoitus hyödyntää viimeiset näytönpaikkansa juniorina ensi kautta ja miesten pelejä varten.
Nieminen on joutunut miettimään tulevaisuuttaan vakavissaan – oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
– Niin… tässä ei tiedä, mitä haluaa tehdä elämällään, kun on 15 viime vuotta vain pelannut jääkiekkoa putkinäöllä. Nyt on oikeastaan viimeinen hetki ruveta miettimään sitä – osahan on tiennyt sen jo yläasteella, hän sanoo.
Ei tavoitetta itsensä elättämisestä jääkiekolla ole suinkaan haudattu. Nieminen kuitenkin tiedostaa, että kaikilla tuo tavoite ei toteudu – eikä jääkiekkoilu toisaalta ole ammatti, josta jäädään kuusikymppisenä eläkkeelle. Parhaassakin tapauksessa jääkiekkoilijan työura päättyy viimeistään nelikymppisenä.
– Siinä iässä on aika ikävä alkaa miettiä, mitä puuhaisi. Monella nykyisin viisikymppisellä entisellä kiekkoilijalla on oma yritys, koska heillä ei ole ollut hankittuna minkäänlaista koulutusta, Nieminen huomauttaa.
Kotona on hänen mukaansa painotettu opiskelun merkitystä koko jääkiekkouran ajan mutta jätetty samalla vastuuta kiekkoilijanalulle itselleen.
– Vähän se kiekkoilu silti vei mennessään, Nieminen tunnustaa.
Toisaalta sen ymmärtää, kun B-juniori-iässä harjoitukset painottuivat myöhään iltaan ja opiskellakin piti; hieman nurinkurisesti vanhemmat A-juniorit harjoittelevat pitkälti päiväaikaan. Opinnot Sammon keskuslukiossa tuli kuitenkin vietyä onnistuneesti läpi, ja nykyisin Nieminen työskentelee mahdollisuuksiensa mukaan kangasalalaisessa yrityksessä.
– Koko ajan tässä yrittää miettiä, mikä olisi se itseä kiinnostava juttu. Jos on lukenut 15 vuotta kiinnostuneena matematiikkaa, kannattaa melkeinpä mennä sille alalle. Samalla tavalla olen miettinyt, josko olisi mahdollista hyödyntää jotenkin näitä omia urheilukokemuksia.
Jatkuvaa nuhaa, päänsärkyä, kuumeilua ja puolikuntoisuutta aiheuttanut mykoplasma – jonka toteaminen ei suinkaan käynyt yhdellä tai kahdella lääkärivierailulla – pitää Niemisen sivussa peleistä vielä toistaiseksi. Mitä siis uskaltaa suunnitella jääkiekon saralla nuorimies, jota odottaa kesällä jo kertaalleen A-juniorikauden haasteiden tieltä siirretty varusmiespalvelus?
– Sarjatasoja on monia, mutta johonkin joukkueeseen pitäisi saada miesten tasolla sopimus. Ja laittaa itsensä kuntoon. Tuskin jääkiekko koskaan tulee jäämään kokonaan pois elämästä, sellainen viha-rakkaus-suhde lajin kanssa kuitenkin on.
Olli Nieminen kokee, että ilman jääkiekon pelaamista hän olisi ihan eri ihminen – tai kuten hän itse ilkikurisesti huomauttaa, ”ainakin polvet olisivat varmaan ehjemmät”.
Tulevaisuuden puntarointi on antanut perspektiiviä myös taaksepäin katseluun. Joitakin asioita olisi jääkiekonkin parissa voinut tehdä paremmin tai enemmän, mutta…
– Silloin toisaalta olisi luultavasti jäänyt elämästä puuttumaan jotakin, josta nyt on onnellinen.
