Moni kesäaikaan Hämeenlinnan ja Padasjoen väliä ajanut on havainnut pienen Auttoisten kylän kohdalla Keinuhongan tilan viitat, jotka kutsuvat poikkeamaan. Moni ohikulkija myös poikkeaa, sillä tilalla on tarjontaa ja tapahtumia suorastaan hengästyttävän paljon.
– Hetkittäin tuntuu, että ideoita tulee enemmän kuin ehtii toteuttaa, huokaa talon emäntä Suvi Siljander naurahtaen.
Vielä kymmenkunta vuotta sitten padasjokelainen Keinuhonka ei poikennut monista muista tienvarren maatiloista juurikaan. Isäntä Kalle Jaakkola oli kylläkin jo silloin panostanut lihasonnien kasvatukseen. Sonnien kasvatus on yhä päätuotantosuunta ja kolmessa pihatossa asustaa tätä nykyä nelisen sataa sonnipoikaa. Ne edustavat lähes kaikkia Suomessa kasvatettavia rotuja.
– Sonnit tulevat meille eri tiloilta noin puolivuotiaina, kertoo Jaakkola.
Suvi Siljander on hänkin Jaakkolan tavoin Padasjoelta syntyisin, mutta kuvitteli jättäneensä maalaispitäjän lopullisesti lähdettyään peruskoulun jälkeen opiskelemaan ja työuralle pääkaupunkiseudulle.
Vaan kuinkas sitten kävikään!
– Vuonna 2010 palasin ”hetkeksi” Padasjoelle fiilistelemään maaseutuelämää, mutta syksyllä tapasin Kallen ja jo seuraavana kesänä meille syntyi Samu, joka on nyt eskari-ikäinen, muistelee Siljander kohtalonsa polkua.
Hän irtisanoutui työstään heti äitiysloman jälkeen ja päätti perustaa kotitilan navettaan sisustuskahvilan.
–Siitä se mopo sitten lähti käsistä ja myymälätilat ovat roihahtaneet alun 40-neliöisestä 250 neliöksi lämmintä ja 150 neliöksi kylmää tilaa.
Suoramyynti suosittua mutta työlästä
Sisustustarvikkeet ja naisten merkkivaatteet ovat saaneet rinnalleen oman tilan lihatuotteet ja noin 30 yhteistyökumppanin muut lähiruokatuotteet. Kesäksi valmistuva kahvila-ravintolan remontti tuo monipuolisuutta ateriatarjontaan.
– Suosittujen sonniburgeriemme lisäksi tulee listalle pizzoja ja salaatteja. Meillä on oma leipomo, jossa tehdään muun muassa sämpylät burgereihin. Kaikki mahdollinen tuotetaan itse tai hankitaan lähiseudun tuottajilta. Anniskelua laajennetaan pienpanimon meille räätälöimien Sonnioluen ja Mansikki-siiderin ohella myös esimerkiksi viineihin.
Keinuhongan sonninlihaa saa ostaa tilalta myös tuoreena ja erilaisina jalosteina. Suurimman osan tuotetusta lihasta tila myy sopimustuottajana HK:lle ja Tammiselle, mutta muutama kymmenen eläintä vuodessa, pääasiassa kesäaikaan, käytetään itse teurastamossa ja leikkaamossa suoramyyntiä varten. Suoramyyntilihalle olisi enemmänkin kysyntää, mutta raja on pakko vetää johonkin.
– Yksittäisten eläinten jalostaminen kuluttajapakkauksiin on niin kallista, että suoramyynti ei voi ratkaista maatalouden ongelmia isossa mittakaavassa. Siihen liittyy liian paljon käsityötä ja paikasta toiseen siirtelyä, että teollisuuden ja kaupan tehokkaat ketjut vetävät pidemmän korren, vaikka ne isot siivut itselleen lohkaisevatkin. Myös kaikkien ruhon osien markkinointi vaatisi paljon aikaa, ettei käteen jäisi jakojäännöksiä, isäntä toteaa.
– Toisaalta meidän asiakaskunta on niin vakiintunutta ja ajoissa liikkeellä, että juhannukseksi saatavat lihat alkavat olla jo nyt myytynä, iloitsee Siljander.
Sonnirokkia ja markkinahumua
Tapahtumia tilalla riittää, sillä Keinuhongan vuoden kohokohtia ovat kolmet markkinat, jotka tuovat väkeä paikalle enimmillään yli 1500 henkeä. Vapun tienoilla ovat kevätmarkkinat, jotka tänä vuonna avaavat kauden 28. huhtikuuta, syksyllä vietetään sadonkorjuumarkkinoita ja vuosi päätetään joulumarkkinoilla.
Näkyvin Keinuhongan tapahtumista lienee silti elokuinen Sonnirokki, joka pidetään nyt kolmatta kertaa julkisena tapahtumana. Festivaalilauantaina piha-alueen asfaltille nousee suuri festariteltta esiintymislavoineen, kaikki konehallit ja riihetkin valjastetaan tapahtuman käyttöön. Väki on viihtynyt kotoisessa maalaismiljöössä hienosti ja maaseutufiilistä on nostatettu muun muassa tekemällä heinäpaaleista istuimia.
– Viime vuonna kävijöitä oli jo 1300, vaikka oli hirveä myrsky ja ukonilma. Arttu Wiskari oli tosi suosittu ja tulee tänäkin vuonna. Toiseksi pääesiintyjäksi on tulossa Jannika B.
Jottei aika kävisi pitkäksi, on Jaakkolalla vielä maansiirtoyritys pyöritettävänä ja Siljander valmistuu juuri sisustussuunnittelijaksi. Mökkivuokraus työllistää kumpaakin.
Kaikkea ei ehditä tekemään omin voimin, vaikka Jaakkolan 14-vuotias vanhempi poikakin on jo suureksi avuksi monissa töissä ja kuusivuotias Samukin puuhailee innolla mukana. Palkkaa maksetaan ympäri vuoden kymmenelle hengelle, joista puolet on kokopäiväisiä. Kesällä työtä on useammalle ja enimmillään työväkeä on Sonnirokissa nelisenkymmentä, joista osa toki vapaaehtoisia. Kotimaisia tekijöitä on löytynyt lähitienoilta riittävästi.
– Meillä on ajatus pitää valot päällä, kunnes seuraava polvi päättää omalta osaltaan, haluaako jatkaa tässä.
