Ihana kamala inssi

Kädet hikoavat ja pulssi nousee ennen ajokoetta. Silti pitäisi pitää itsensä rauhallisena ja keskittyä ajamiseen, mikä voi joskus olla helpommin sanottu kuin tehty.

Ennen inssiä jännittää, syke on korkealla ja jännittää, kuka osuu oman ajokokeen vastaanottajaksi. Inssin aikana mielessä voi käydä montakin kertaa, että tähän ajokortin saaminen nyt viimeistään kaatui. Kun ajokortin saa käteensä, ei välttämättä heti edes ymmärrä läpäisseensä ajokokeen. Oman inssinsä muistaa, vaikka ajokokeesta olisi aikaa jo useampikin vuosi.

 

”Tein kaiken jännityksen keskellä turhan kaistanvaihdon ja muutaman muun pienen virheen. En todellakaan uskonut ajokokeen menevän läpi. Konttorilla ajo-opettaja sanoi, että hae paperit vaan tiskiltä. En heti edes ymmärtänyt ajokokeen menneen läpi. Piti vielä varmistaa läpimeno toiselta henkilöltä.”

Jaana, 42, ajokokeen suoritusvuosi 1993

 

”Ajoin inssin loppuvuodesta 2000 aamulla kello 8. Yöllä oli satanut paljon lunta. Inssimies ajatti Tampereelle Sampolan risteykseen Viinikan liikenneympyrän suunnasta. Silloisten kaistajärjestelyjen mukaan suoraa menevä kaista kaartoi oikealle, ja liikennevaloissa oli siis kolme kaistaa: vasemmalle kääntyville, suoraan meneville ja suoraan/oikealle kääntyville. Inssimies käski ajaa Vaasan opasteiden mukaan, mikä tarkoitti keskikaistaa. Keskikaistalle ajaessa olisi pitänyt käyttää vilkkua, vaikka käytännössä en siis kääntynyt mihinkään vaan jatkoin ajoa suoraan. Yöllä satanut lumi ei yhtään auttanut näkemään kaistaviivoitusta. Inssi hylätty.

4.1.2001 inssi meni onnistuneesti läpi. Joku lohdutti minua hylkäämisen jälkeen, että inssiä ei kannata ajaa vuoden lopussa, sillä silloin hylätään helpommin joidenkin määrien vuoksi. En tiedä, oliko tämä vain huhupuhetta, mutta tuolloin kyllä teki mieli uskoa.”

Elina, ajokokeen suoritusvuosi 2001

 

”Ensimmäinen inssiajoni oli vuonna 1990 18-vuotiaana. Sehän ei sitten mennyt läpi. Mieleen on jäänyt katsastuskonttorilla odottelu: se kun odotettiin yhdessä autokoulunopettajan kanssa, että inssi suvaitsisi lehtiöineen tulla autoon. Yritin opettajan katseesta lukea, oliko autoa kohti kävelevä inssi niin sanotusti helposti kokeesta läpipäästävää sorttia. En saanut haluamaani infoa, mutta inssiajon jälkeen sitten selvisi, että oli sieltä hankalammasta päästä.

Inssiajossa meni muutama seikka pieleen, mutta ne olivat arvioitsijan mukaan liian raskauttavia: kiskojen välissä olevalle tasanteelle on pysähdyttävä, vaikka junia ei noilla kiskoilla olisi kulkenut enää vuosiin – ryömittäminen ei riitä. No, oli siinä sitten muutama kaistanvaihtokin ilman vilkkua, mutta sattuuhan noita nykyäänkin, vaikka on jo varsin kolarivapaasti kymmeniä vuosia ajellut.

Ensimmäisen inssin jälkeen edessä oli muutamia ajotunteja lisää, ja niiden jälkeen uusi ajokoe ja ajokortti taskuun.”

Tommi, ajokokeen suoritusvuosi 1992

 

”Jännitin inssiajoa kovasti. Jännitystä hieman helpotti se, että tuttu autokoulunopettaja istui takapenkillä. Autokoulussa minulla oli ollut toisinaan ongelmia risteyksissä, kun käännökset olivat välillä niin sanottuja lehmänkäännöksiä, lähes vastaantulijoiden kaistalta koukaten. Inssissä kuulin autokoulun opettajan äänen korvissani ja keskityin tosissani risteyksissä.

Eräässä Tampereen keskustan vilkkaassa risteyksessä vähän oikaisin jalkakäytävän puolelta, onneksi ei kukaan jäänyt alle! Ajon jälkeen olin kovin helpottunut, kun sain ajaa auton parkkiin. En vain keskittynyt loppuun asti ja pysäköin auton kahteen ruutuun. Vähän näistä tuli sanomista, mutta virheistä huolimatta sain ajokortin ensi yrittämällä.”

Saija, ajokokeen suoritusvuosi 1996

 

”Oli helteinen heinäkuun perjantaiaamu ja 18-vuotissyntymäpäiväni. Päivässä oli normaalia enemmän jännitystä: olin saanut kesätöistä vapaata, koska aamupäivällä olisi ajotutkinnon kirjalliset kokeet. Iltapäiväksi oli varattu ajokoe valmiiksi, sillä muuten se olisi siirtynyt lomien vuoksi reilusti elokuun puolelle. Viimeinen ajotunti kului kirjallisiin mennessä. Kirjallisessa kokeessa oli virheitä, mutta se meni silti läpi.

Ajokokeen valvojaksi osoittautui se katsastuskonttorin pelätyin mies, joka oli niin monet kaverit reputtanut. Nousin kuorma-auton kuljettajan paikalle, säädin ajoasennon sopivaksi ja starttasin auton käyntiin. Ajokokeen valvoja kysyi: ”Mihin osaat?” Vastasin, että tamperelaisena osaan lähes mihin vaan. Hän kysyi uudestaan, ja vastasin samalla tavalla. Kolmannella kerralla hänen äänensä muuttui: ”Sano nyt s……na, mihin sinä osaat?” ”No vaikka Tampere-talolle”. ”Mennään sinne sitten”, hän vastasi. Ajattelin, että se oli sitten siinä, eikä oltu päästy vielä edes liikenteeseen.

Ajokokeen jälkeen inssi kysyi huomioitani ja sitä, mitä virheitä olin tehnyt matkan varrella. Vastasin, että muutama samansuuntaisen ajoradan kaistaviivan ylitys taisi matkan varrella tulla. Inssi kertoi omat näkemyksensä ja totesi, että kun on tällaisella hitaalla, painavalla ja isolla autolla on liikkeellä, pitää odottaa riittävää väliä risteävältä tieltä tullessaan. Valvoja otti taskustaan väliaikaisen ajokortin, katsoi sitä hetken ja totesi: ”Harva syntymäpäivänään kortin saa”.

Miikka, ajokokeen suoritusvuosi 1994

 

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>