Oli aika lähellä, että Raikussa sijaitsevan Kukonkujan nimeksi olisi tullut Kukonpaskankuja. Kylällä sijaitsevat kukkulat kulkivat aiemmin – kenties edelleen – Kukonpaskan ja Kananpaskan nimillä. Kun haja-asutusalueilla ryhdyttiin 1980-luvun loppupuolella nimeämään teitä, kylätoimikunta ehdotti kukkuloiden läpi kulkevan tien nimeämistä Kukonpaskankujaksi.
– Ehdotus oli ihan perusteltu, mutta lopulta päädyttiin maltillisempaan Kukonkujaan, Kangasalan sivukylien katuja 1980- ja 1990–lukujen vaihteessa nimeämässä ollut Raine Raitio kertoo.
Kukonpaskankujan tapaan jotkin muutkin ehdotukset kuumensivat tunteita niin paljon, että ne jouduttiin vaihtamaan. Tällainen oli esimerkiksi Lihasulantie.
– Useat kyseisen tienvarren asukkaat eivät halunneet tätä sulaneelta lihalta tuoksahtavaa nimeä osoitteekseen, joten tiestä tuli lopulta Siitamantie Oriveden puolella sijaitsevan päätepisteensä mukaan, Raitio tietää.
Haja-asutusalueiden osoitejärjestelmän luomisessa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon paikallista asiantuntemusta. Suurin osa Kangasalan sivukylien tiennimistöstä perustuukin kylätoimikunnilta, tienhoitokunnilta ja yksityisiltä kuntalaisilta saatuihin nimiehdotuksiin. Pääsääntönä oli, että kaikki tiet, joiden varrella sijaitsee vähintään kaksi kiinteistöä, saavat oman nimen.
– Jotkin paikat jäivät kuitenkin ilman nimiehdotusta. Nämä tiet on sitten nimetty kunnan toimesta, Raitio selventää.
Teitä on nimetty perinteisesti ja kaikkialla sen paikan mukaan, mihin tie johtaa. Nämä kylien, metsien, mäkien, peltojen ja talojen nimet ovatkin eniten edustettuina myös Kangasalan haja-asutusalueiden nimistössä.
– Tätä kautta nimistö myös nivoutuu alueen historiaan, Raitio huomauttaa.
Muutamaa poikkeusta – esimerkiksi Nahhaankuusto ja Vatapori – lukuun ottamatta Kangasalla päädyttiin siihen, että tien nimi päättyy sanaan, joka ilmaisee, että kyseessä on nimenomaan tie.
– Siis esimerkiksi sanaan tie, polku, raitti tai kuja, Raitio täsmentää.
Osoitenumeroiden antaminen tehtiin paikan päällä
Tiennimien puuttuminen vaikeutti haja-asutusalueille esimerkiksi postinjakelua ja taksin sekä hälytysajoneuvojen perille osaamista. Haja-asutusalueiden teiden nimeäminen oli iso projekti. Osoitteiden antaminen kuuluu kunnissa perinteisesti kaavoituksen ja sitä kautta mittaustoimen toimialaan.
– Teiden nimiehdotuksia kerättiin vuoden verran. Saapuneet ehdotukset perattiin siten, että Kangasalla ei sijaitsisi samoja tai liian samankaltaisia nimiä. Mahdollisuuksien mukaan pyrittiin välttämään myös sellaisia nimiä, jotka saattaisivat aiheuttaa sekaannusta naapurikuntien kanssa. Myös elossa olevien henkilöiden nimiä yritettiin tietoisesti vältellä, Raitio kertoo.
Kunnanhallitus vahvisti Kangasalan haja-asutusalueiden osoitenimistön 5.3.1990. Työ ei kuitenkaan ollut vielä kokonaan ohi: kiinteistöiltä puuttui vielä osoitenumero. Sivukylillä kiinteistön osoitenumero perustuu kiinteistön etäisyyteen tien alkupisteestä. Aluksi numerot piti antaa karttojen mukaan, mutta pian selvisi, ettei näin päästäisi riittävän tarkkaan ja oikeaan lopputulokseen.
– Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ajaa kaikki tiet läpi ja mitata samalla osoitenumero jokaiselle tien varressa sijaitsevalle kiinteistölle. Yksi kesä siinä kuluikin, kun ajeltiin kaverin kanssa kaikki tiet läpi. Autolla tuli huristeltua kahdeksan tuntia päivässä reilun kahden kuukauden ajan, Raitio toteaa.
Raine Raition kirja Mitäs täällä taas mitataan? julkaistiin huhtikuussa. Kangasalan kunnan paikkatietoyksikön julkaisemassa teoksessa kerrotaan Kangasalan kunnallisen mittaustoimen toimialasta ja sen 50-vuotisesta historiasta.
