Mummon murinat
Harmiteltiin yhden ikätoverin kanssa, että unohtelu on jatkuva riesa. Jotkut asiat muistaa melkein aina, mutta nimien kanssa on hankaluuksia. No toki ihan lähipiiri hoituu kohtuullisesti. Kun taas sisarusten jälkeläiset (yhdellä on jo viides polvi olemassa) eivät saa aina omaa etunimeään, sukunimestä puhumattakaan, pysymään vanhan mielessä.
Omien vanhempien, sisarustemme, tätien, setien ja enojenkin nimet muistaa aika hyvin. Johtuisikohan se siitä, että ne on ohjelmoitu jonnekin varhaisiin aivotiedostoihin? Mutta lastenlapsilla ei aina tahdo osua kohdalleen, vaikka ei joukkue iso olekaan. Miten pärjäävät ne isoäidit, joilla on kymmenen lasta ja satakunta lastenlasta?
Keskeiset valtaapitävät henkilöt muistaa, kun ovat melkein joka päivä uutisissa, mutta joskus nekin nimet unohtuvat. Piti katsella Telkkarista, kun Maria Veitola oli yökylässä pääministerin kämpillä. Ei millään saanut mieleensä, että miehen nimi on Sipilä. Sen muistaa, että presidentti on Niinistö, kun niitä Niinistöjä on tuolla huipputasolla kolmittain. Toki muistaa hallitsijaparin koiran nimen, ja varmaan sitten myös vauvelin.
Kummasti joskus unohtuvat paikannimetkin. Kun Aamulehdessä on kerrottu 1918 vuoden tapahtumia, eipä äkkiä muistanutkaan, missä Tampereella on Kyttälä. Amuriakin piti miettiä. Vanhuudessa ajatusmaailma apeutuu ja kapeutuu. On tässä huomattu, ettei vanhuksen ole hyvä olla yksin. Eikä ehkä nuoremmankaan. Seurustelu virkistää, ja ajatustenvaihto. Jo filosofi Immanuel Kant (1724 – 1804) opetti: ”Älä syö yksin.” Niinpä yksinasuvana leskenä yrittää etsiytyä iltapäivisin muiden seuraan, ettei koko ajan märehdi omaa surkeuttaan.
Paikallinen ravitsemusliike Liekki sopii tarkoitukseen. Melkein aina tapaa juttukavereita. On paikallisia, jotka on tuntenut vuosikymmenet. Toisinaan on mökkiläisiä ja täällä muinoin asuneita. Juttua riittää. Joskus käsitellään Aitoon ”poikien” kanssa heikäläistä historiaa. Joskus kuulee ikämiehen kuvauksen lapsuudesta inkerinmaalaisessa kolhoosissa. Joskus pohditaan USA:n etelävaltion takapajuista jätehuoltoa ja joskus Suomen teollisuuden myyntinäkymiä Kiinassa.
Terveellistä on toki sekin, kun lähtee kyläilemään tai saa vieraita. Puhelinjutustelukin auttaa. Erityisen virkistävää on seurustella nuorten kanssa, ja lasten. Joskus voisi olla kiva piipahdella päiväkodissa viettämässä aikaa lapsukaisten kanssa. Sellainen ei vain taida olla suositeltavaa, kun on nykyään nämä hygieniavaatimukset niin tarkat.
Yllättävän hauskaa porukkaa oli taas Luopioisten ikäpisteessä Seuratalolla. Juttu luisti ja huumori kukoisti. Vaan mieli apeutui, kun lähti ovesta ulos ja näki, miten rähjäisen näköisiä Seuratalon ulkoseinät ovat kevätauringossa. Pitäisikö vanhusten pistää pystyyn maalaustalkoot?
Mymmeli
