Historian lehdiltä

Värjäri Lind – jämsäläinen kisälli – kunnallismies Luopioisissa

Sukututkimus kuljettaa tiedon etsijää paikkakunnalta toiselle ja samalla rakentuu ihmisen elinkaari. Sieltä avautuu arvaamattomia tarinoita vanhasta maailmasta. Ilman Luopioisten historiahanketta tuskin värjäri Lindin vaiheitakaan olisi pengottu. Nyt kerron hänestä.

 

Sydän-Hämeen Sukututkijat julkaisi lähes 20 vuotta sitten luettelon Luopioisten kirkonkylässä ammattiaan harjoittaneista käsityöläisistä ja kauppiaista. Heidän joukkoonsa mahtuu kaksi värjäriä tiivistettyine henkilötietoineen. Toinen oli Lind, Kalle Otto Konstantin, toimiaika 1852–1891. Syntyneeksi hänet mainittiin Hauholla 1832 ja kuolleeksi Luopioisissa 1903. Vaimona oli jämsäläissyntyinen Amanda Vikfelt.

Käsityöläisluettelossa Lind olisi pysynyt toisten maanhiljaisten joukossa, ellei olisi ilmennyt jotain erikoista kunnallisista alkuperäislähteistä.

Luopioisiin perustettiin kunnallishallitus 1868 eli maalliset ja kirkolliset hallintoasiat eriytettiin toisistaan osana keisari Aleksanteri II:n sallimia uudistuksia.

Alkavan kunnallishallinnon puuhaajiksi ja arkipäivän vastuunkantajiksi vedettiin harvat kirjoitustaitoiset miehet äärimmäisen hädän keskellä 1867–68 nälkävuosina. Värjäri Lind oli valittu jo pitäjänkokouksessa vaivaishoitohallituksen esimieheksi tilanteessa, missä puuttui rahaa, syömäviljaa ja lääkkeitä. Pohjoisesta päin vaelsi tauteja kuljettavia kerjäläisiä. Hämeessä kuoli noin 10 prosenttia väestöstä tuon nälkä- ja tautikatastrofin aikana.

Luopioisten kuntakokouksen esimieheksi valittiin aatelissäätyinen tuomari A.G.A.Palmfelt, joka asui Kantolan kartanossa, omisti myös Rautajärven ja hänen käskynsä alla oli 70 torpparia sekä satamäärin muita alustalaisia tai palkollisia. Valtiopäivilläkin Palmfelt oli ollut 1860-luvulla aatelissäädyssä ja kokeneena lakimiehenä hän oli erittäin pätevä käynnistämään uutta kunnallishallintoa. Valintansa ehdoksi hän asetti sen, että kirjurina oli oltava jonkun muun, koska hän ei ollut tottunut kirjoittamaan suomeksi.

Mutta mitä tekikään vaivaiskassan esimies, värjäri Lind? Hän laati kuvernöörille Hämeenlinnaan valituksen Palmfeltin valinnasta, koska kartanonomistaja oli velkasuhteessa vaivaiskassaan. Kuvernööri ei valintaa kumonnut, vaan Palmfelt pysyi kuntakokouksen sananjohdattajana kuolemaansa saakka vuoteen 1876.

Silloin laaditussa perukirjassa on edelleen vaivaiskassasta lainattu 3000 markan pääoma lyhentämättömänä. Velkakirja oli tehty jo 12 vuotta ennemmin. Lind olisi halunnut nälkävuosina nuo 3000 markkaa kunnan käyttöön haaliessaan syömäviljaa nääntyville ihmisille tai edes siementä kylvettäväksi. Tuo raha kiersi kuitenkin Palmfeltin taloudessa, joka kipeästi kaipasi eri tarpeisiin velkarahaa.

 

Se asia, mikä tässä tapahtumasarjassa on ainutlaatuista, on Lindin tekemä valitus kuvernöörille. Kuinka 34-vuotias maaton ja varaton värjäri uskalsi nousta pitäjän mahtavinta kartanonomistajaa, aatelissäätyistä tuomaria ja harmaahapsista arvohenkilöä vastaan?

Lind oli tullut muualta ja hänellä oli itsenäinen ammatti kirkonkylässä eikä hänellä ollut niitä esteitä ja sidoksia Palmfeltiin, jotka estivät syntyperäisiä luopioislaisia esittämästä mitään poikkipuolista sanaa häntä vastaan.

Vaikka valitus ei menestynyt, on Lindin tekoa pidettävä poikkeuksellisen rohkeana vetona. Värjärillä oli oma asiakaskuntansa, joka antoi riippumattomuuden Kantolan kartanosta. Jos joku torppari tai mäkitupalainen olisi uskaltautunut samaan, olisi häätö ollut hyvin mahdollinen, koska käyttäytymispykälä torpan kontrahdissa antoi omistajalle vapaat kädet häätää ei-kuuliainen alustalainen.

Kunnallishallintoon ei tullut mitään katkosta Palmfeltin kuoltua 1876, koska hänkään ei ollut korvaamaton. Ja mitä Luopioisten isännät tekivätkään? He valitsivat kokoustensa puheenjohtajaksi värjäri C.O.C.Lindin. Näin he todistivat toinen toisilleen ja naapurikunnille, että kunnan kokousten johdossa ei välttämättä tarvittu manttaalimiestä. Selkeä kirjoitustaito, hyvä laskupää ja supliikki oli tärkeimmät.

 

Itsenäisen Luopioisten kunnan aamunkoitossa parhaansa yrittänyt käsityöläinen ansaitsee lähemmän esittelyn. Varmaankin Kalleksi kutsuttu, mutta Carl Otto Constantiniksi kastettu poika näki päivän 21.1.1832 Hauhon Sotjalassa Hovinkartanon alueella. Äiti oli 23-vuotias Liisa Juhontytär, joka synnytti lapsen avioliiton ulkopuolella, mutta poikkeuksellisesti pappi on merkinnyt kirkonkirjaan isänkin, joka oli suutari Henrik Löfqvist.

Nuori poika suuntasi kulkunsa Hauholta Hämeenlinnaan, mistä 19-vuotiaana toi muuttokirjan Jämsään ja eli kisällinä siellä värjäri Johan Henrik Lagerholmin luona.

Suuressa Jämsän pitäjässä oli runsaasti käsityöläisiä, koska asiakaskunta oli laaja. Heillä oli oppilaita ja kisällejä jatkuvasti, Lagerholmillakin kymmenen vuoden kuluessa neljä, ja yksi heistä Carl Lind 1851–52 jo sukunimen hankkineena. Rippikirjasta hänet löytää Toivilan lukupiiristä Kiukkoilan Sakarin talon sivuilta.

Vajaan kahden vuoden työskentely Jämsässä valmensi Lindin itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi Luopioisten kappeliseurakuntaan, missä ei tätä ennen ollut vielä pitäjänvärjäriä. Lupakirja heltisi kuvernööriltä, kun pitäjänkokous oli puoltanut hakemusta todettuaan hakijan ammattitaitoiseksi.

Vasta 20-vuotias Lind on vaatimukset täyttänyt ja tästä alkoi 39 vuotta kestänyt ura Luopioisten kirkonkylässä, jonne hän rakensi talonsa ja verstaansa kunnan omistamalle Rajalan talon maalle. Perhe kasvoi vuosien myötä, ja osaava käsityöläinen vedettiin mukaan kunnallisiin toimiin, joista jo edellä kerrottiin. Jo 1850-luvulta lähtien hänellä oli palveluksessaan muutamia oppipoikia ja viimein kisällinä eräs Erik Koskinen.

Talonsa ja vuokraoikeutensa hän myi nahkurinoppilas Kalle Stenströmille, joka myöhemmin tunnettiin Luopioisissa nahkurinliikettä harjoittaneena Kalle Rantasena. Joitakin vuosia toimestaan luopunut värjäri Lind asui vaimonsa Amandan kanssa Pälkäneellä, mutta Luopioisissa Karl Lind on kuollut 1903 ja vaimonsa 1913. Vanhuusvuosien asunto oli rakennettu 1894 Kirkonkylän rantaan nahkurin vuokratontille kunnallislautakunnan luvalla. Lindin pyyntö oli laittaa värihuone, joten entinen ammatti jatkui Pälkäneeltä paluun jälkee.

Vahvasti sulkakynäänsä painaneen värjärin nimikirjoituksia löytyy pöytäkirjoista ja ne ovat aina muodossa C.O.C.Lind. Pöytäkirjat kirjoitti maanmittausinsinööri A.O.Regnell, kartanonomistaja Ämmätsästä. Hänkään ei väheksynyt värjäriä, vaan kuljetti titteliä herra fabrikööri, kuten papistakin herra pastori ja onpa pöytäkirjaan tallentunut useasti Puutikkalassa asuneen isännän, Heikki Koiviston liikanimi parooni.

Seppo Unnaslahti

Seppo Unnaslahti

Näiden ja monien muiden Luopioisten isäntien kanssa fabrikööri Lind puuhasi kunnalliselämässä parhaina miehuusvuosinaan. Kuntakokouksia hän johti vuoden 1879 loppuun ja sai seuraajakseen maisteri Nils Hammarenin jälleen Kantolan kartanosta. Hän sairastui kohta, ja johtotehtävät siirtyivät syntyperäiselle luopioislaiselle Nahum Sarkaselle.

 

Seppo Unnaslahti

Kirjoittaja laatii Luopioisten kunnan historiaa.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>