Pälkäneellä nuoruusvuotensa asunut Emmi Kemppainen on äskettäin palannut puolen vuoden työjaksolta Ruandasta. Demokraattiseen hallintoon ja rauhanrakentamiseen liittynyt tehtävä antoi paljon nuorelle oikeustieteen maisterille, joka kokee maailman parantamisen kutsumuksekseen.
– Vielä en osaa tiivistää kokemuksiani sanoiksi, mutta ainakin opin kuuntelemaan ja antamaan ihmisille tilaa kertoa tarinansa, Kemppainen pohtii.
Hän työskenteli Ruandassa YK:n kehitysohjelman toimistossa, jossa oli kaikkiaan nelisenkymmentä työntekijää.
– Vakituiset työntekijät ovat paikallisia ja lisäksi on nuoria kansainvälisiä työntekijöitä, joiden työjaksot kestävät yleensä puoli vuotta tai vuoden.
Hän itse uskoo saaneensa kokemuksesta enemmän kuin mitä pystyi antamaan.
– Opin paljon myös itsestäni ja siitä, miten sopeuttaa omaa toimintaani erilaiseen kulttuuriin ja ympäristöön. Esimerkiksi aikakäsitys on aika erilainen Ruandassa kuin Suomessa, Kemppainen naurahtaa.
Kansanmurhasta toipuvassa maassa luottamus on välttämätöntä
Ruandan kansamurha alkoi 24 vuotta sitten. Tuolloin joukko äärihuturyhmiä tappoi sadan päivän aikana lähes miljoona ihmistä, jotka edustivat etnistä vähemmistöryhmää, tutseja. Kansanmurha kohdistui myös maltillisiin hutuihin.
– Ruandassa jokaisella on jonkinlainen tarina tuosta ajasta, Emmi Kemppainen sanoo.
Hän oli YK:n kehitysohjelman työntekijänä mukana projektissa, jossa rakennetaan ymmärrystä eri tahojen välille. Maassa on hänen mukaansa paljon anteeksiantoa.
– Monissa kylissä asuu rinta rinnan kansanmurhasta selvinneitä sekä rikoksen tekijöitä. Selviytyneet sanovat, että ainut tie eteenpäin on anteeksianto.
Esimerkkinä anteeksiannon tietoisesta rakentamisesta Kemppainen mainitsee tilanteet, jossa lesket saavat maataloustöihinsä ja talojensa korjaukseen apua vangeilta.
– Ruandalaisten on pakko luottaa toisiinsa, että he selviävät.
Kemppainen on mielessään peilannut Ruandan tilannetta Suomen sisällissotaan. Toipuminen vie kymmeniä vuosia, mutta se on mahdollista.
– Ilmapiiri Ruandassa on tällä hetkellä hyvin rauhallinen, ja ajatus yhdestä kansasta on vahva. Etniset ryhmät on tietoisesti pyritty unohtamaan.
Yhteisöllisyyttä tuetaan muun muassa joka kuukauden viimeisenä lauantaina toteutettavien projektipäivien avulla. Päivien nimi on umuganda, jota tarkoittaa yhteentulemista ja yhdessä tekemistä.
Projektipäivinä jokainen yhteisö tekee jotakin oman yhteisönsä hyväksi. Päiviin liittyy yleensä myös kokous, jossa lisätään tietoisuutta ja käydään keskustelua.
– Näen Ruandan kansassa valtavan potentiaalin. Moni nuori on palannut maanpaosta tai erityisesti opiskeltuaan ulkomailla takaisin mielellään. Maassa on myös paljon yrittäjyyttä.
Kenttävierailuja, raportointia ja oppaita
Emmi Kemppaisen työtehtäviin Ruandassa kuului muun muassa tehdä arviointeja siitä, miten juuri päättymässä ollut YK:n kehitysohjelman viiden vuoden jakso oli toteutunut.
Hän keräsi aineistoa haastattelemalla projekteihin osallistuneita henkilöitä sekä tekemällä kenttävierailuja projekteihin, joita paikalliset kumppanit toteuttivat.
– Kiersin Ruandan kansallisen poliisin kanssa kiersimme Community policing -projekteissa, joissa paikallisissa yhteisöissä on poliisin resurssipulan vuoksi koulutettu luotettuja yhteyshenkilöitä toimimaan linkkinä poliisin ja väestön välillä. Projektien myötä rikosten raportointi on lisääntynyt ja ennaltaehkäisy tehostunut. Koulutuksen kautta tietoisuus myös perheväkivallan suhteen on lisääntynyt.
Lisäksi Kemppainen teki viestintämateriaalia paikallisista YK:n kehitysohjelman projekteista ja onnistumistarinoista. Hän osallistui myös seuraavan viisivuotiskauden suunnitteluun.
– Tein myös varainhankintasuunnitelman koko toimistolle sekä kansalaisjärjestöille suunnatun varainhankinnan oppaan.
Opiskeluaika valmisti tehtäviin
Opiskeluaikanaan Emmi Kemppainen vietti kolme kuukautta Suomen Lähetysseuran harjoittelijana Nepalissa vuonna 2013. Tämä jakso herätti nuoren naisen halun auttaa kehitysmaiden ihmisiä.
Kemppainen valmistui oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta joulukuussa 2016. Oikeustieteen ohella hän opiskeli myös kehitysmaatiedettä.
Yleistutkinto antoi hyvän pohjan ja vaihtelevissa tehtävissä Kemppainen arvosti myös aiempaa työkokemustaan. Uusia asioita ja tehtäviä tuli eteen koko ajan.
– Asenne työhön ratkaisee, sillä selviää monesta. Uusien tehtävien kohdalla pitää vain päättää, että nyt tehdään tätä.
Kemppainen kertoo, että Ruandassa hänelle oli hyötyä myös opiskeluaikaisesta kommuuniasumisesta.
– Asuin Helsingissä kolme vuotta 17 henkilön opiskelijakommuunissa, ja tästä ajasta puolet toimin yhteisön emännän tehtävissä. Meillä oli selkeät pelisäännöt, joiden avulla yhteiselo sujui.
Kommuuniasuminen on tyypillistä myös kansainvälisissä harjoittelijan tehtävissä. Ruandassa Kemppainen asui suurimman osan ajastaan talossa, jossa oli vuokralaisina muitakin väliaikaisissa työsuhteissa olevia henkilöitä eri puolilta maailmaa.
– Minulle oli iloa siitä, että olin harjoitellut yhteisöasumista jo suomalaisessa kulttuurissa.
Kiinnekohta Pälkäneellä
Emmi Kemppainen aloitti kansainvälisen työuransa tammikuussa 2016, jolloin hän suuntasi puoleksi vuodeksi Tukholmaan YK:n pakolaisjärjestön tehtäviin. Sieltä matka jatkui Brysseliin, jossa hän työskenteli viiden kuukauden ajan harjoittelijana Euroopan komissiossa.
Samoihin aikoihin Kemppainen sai valmiiksi lääkkeiden saatavuuteen ja lääkepatentteihin liittyneen opinnäytetyönsä. Valmistumisen jälkeen avautui työpaikka Brysselissä sijainneessa konsulttiyrityksessä.
– Lähdin kuitenkin sieltä Ruandaan, kun tilaisuus tarjoutui, Kemppainen kertoo.
Puolen vuoden jakson jälkeen paluu kehittyvästä maasta hyvinvoivaan Suomeen on vaatinut hieman sopeutumista.
– Helsingissä vastaan tuli kulttuurishokki. Täällä Pälkäneellä on helpompi hengittää, Kemppainen hymyilee.
Hän lomailee nuoruuskodissaan pappilassa isänsä luona.
– Tämä on kiinnekohtani maailmassa, tänne on hyvä tulla palautumaan ja kokoamaan ajatuksia.
Kansainväliset tehtävät jatkuvat
Emmi Kemppaisen hengähdystauko Pälkäneellä on ainakin toistaiseksi väliaikainen, sillä pian nuori nainen suuntaa taas maailmalle kohti uusia haasteita.
– Seuraavaksi suuntaan Lähi-Itään.
Sen enempää hän ei vielä halua tulevasta tehtävästään kertoa. Kolme kuukautta kestävän työjakson jälkeen hän aikoo kuitenkin päättää uransa suunnasta.
– Olen ollut maailmalla tammikuusta 2016. Vietän nyt sitä välivuottani, joka jäi aikoinaan pitämättä, Kemppainen hymyilee.
Vaihtelevat kansainväliset tehtävät ovat tuoneet nuorelle oikeustieteilijälle arvokasta työkokemusta ja laajentaneet näkökulmia. Tästä on varmasti hyötyä tulevissa töissä, mitä ne sitten ovatkaan.
Emmi Kemppaisen kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti demokratian edistäminen, ihmisoikeudet, oikeusvaltion periaatteiden toteutuminen, naisten aseman parantaminen sekä tekoälyyn liittyvät eettiset kysymykset.
– Globaalin vastuun kysymykset painavat, niiden kanssa haluan työskennellä, hän summaa.
